Noniin moi mulla on nyt sitten joku hemmetin vatsapöpö! Siinä meni nyt sivusuun kaheksan tuntia äänikerrontaa, jossa oisin todella halunnu olla paikalla, muttei voinut harkitakaan esim. kouluun lähtöö ku vessassa piti juosta kymmenen minuutin välein. Menin sit takasin nukkumaan ja nukuin kahteen. Koulun jälkeen piti lähtee Jennan kaa kirpparille, mutta eipä sit siitäkään tullu mitään. Huomenna meillä ois vissiin kaikkien kolmen av-luokan kanssa yhteinen kuvausvaellusryhmäytymisretki joka kestää koko päivän, mutta eipä mun kunto mitenkään nyt riitä tommoseenkaan vaikka itse vatsapöpoireet tästä paraniskin. Sanon että voihan kakkakikkare sentään. Toivottavasti paranen pian ja parasta oliskin koska en oo oikeesti tehny tänään muuta ku nukkunu ja maannu sohvalla ja ollu nukahtamaisillani, eli levätty on! Ja teen niin huomennakin. Paitsi että illalla pitäs olla pari tuntii kunnossa, toivotaan et oon.
Torstaina on valokuvausta ja mä kyllä niiin oon jo terve sillon! Alkaa ärsyttää tää sairastelu. Perjantaina ei oo koulua, serkun ylppärit ja luokkakokous illalla. Onneks se olikin perjantaina eikä lauantaina, tai onneks noi molemmat oli perjantaina niin jää sit lauantai Jussin kaa olemiseen <3.
Bongasin Jasminelta tämmösen söpön kuvan:
Tai siis kuva ei oo mitenkään kovin ihmeellinen, mut toi teksti on hyvä!
PS. linkitin ton Jasminen nimen tommoseen rakkauspostaukseen, jos haluaa kattoa muitakin söpöjä kuvia!
Nyt taidan mennä kokeilee jos pysyis joku ruoka-aine sisällä ja jos ei pysy, lepään lisää ja jos pysyy niin pelaan simssiä, koska tylsistyn!
tiistaina, elokuuta 31, 2010
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Ookoo, rakastan musiikkia
oten pölläsin nyt Saanalta tän ikuisuuksia kiertäneen musahommeliinin ja päätin alottaa. En kylläkään etene mitenkään päivälleen, enkä varmaa ees ikinä tee tätä loppuun asti, mutta huvitti nyt alottaa!
Day 01 - Your favorite song
Rakastuin tähän niin syvästi ja palavasti sillon kun OC alko ja Ryan siellä rempattavassa talossa majaili ja tämä biisi soi <3. Oon sen jälkeen kuullu biisin satoja kertoja ja aina se vaan on yhtä rauhottava ja ihana. Suuri rakkaus tosiaan. Ja nimenomaan tämä Jeff Buckleyn versio, Rufus Wainwrightin on kyllä kans vallanmainio.
Day 02 - Your least favorite song
En haluis linkkailla tänne huonoo musaa mutten oikeesti vaan oo missään vaiheessa tykänny tästä!
Day 03 - A song that makes you happy
Tästä tulee Jussi mieleen, joten tottakai tää tekee mut iloseksi <3.
Day 04 - A song that makes you sad
Tää nyt on vaan surullinen ja suruttaa mua ;(.
Day 05 - A song that reminds you of someone
Lopetan tän homman tältä päivältä tähän, koska haluun tähän nyt laitella monia biisejä ja kertoo et kestä ne muistuttaa ja miksi!
Tää on Jussi <3. Joskus kun ei vielä seurusteltu, Jussi lähetti mulle viestin jossa oli pätkä tän biisin lyriikoita. Sitten joskus tyyliin vuos sen jälkeen kun tajuttiinkin et ollaan ihan in lööv toisiimme, tää biisi soi ja tajusin että ahaa, ne sanat oli tästä! Tästä kyllä sydän alkaa hymyilee aina <3.
Wallulla on ollu kaikkia biisejä mun sydämessä, mutta nyt puskee kyllä esiin vaan tämä yksi ja ainoa, koska kesän alussa oltiin samalla leirillä ja yks päivä mun huoneessa Wallu laitto tän soimaan ja laulo mukana suurella tunteella :D. Love you <3
Niin no, mietin Minnaa ja tää oli ehkä se joka tuli eniten ja ekana mieleen :D.
En voi sillekään mitään et Miska, damn I like the way you move <3 :D Sitäpaitsi tätä oli mukavaa laulaa yhessä! Vielkun opitaan kaikki sanat niin meist tulee hyvä duo! :D
Noniin, en jaksa enempää nyt kun pitää nukkuakin! Mut oi että kun rakastan musiikkia <3. Jätän tohon alle tän listan, että joku voi vaikka kopsaa jos haluaa, tai että ite tiiän mistä jatkaa :D. Kauniita unia nyt, baibai!
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Day 01 - Your favorite song
Rakastuin tähän niin syvästi ja palavasti sillon kun OC alko ja Ryan siellä rempattavassa talossa majaili ja tämä biisi soi <3. Oon sen jälkeen kuullu biisin satoja kertoja ja aina se vaan on yhtä rauhottava ja ihana. Suuri rakkaus tosiaan. Ja nimenomaan tämä Jeff Buckleyn versio, Rufus Wainwrightin on kyllä kans vallanmainio.
Day 02 - Your least favorite song
En haluis linkkailla tänne huonoo musaa mutten oikeesti vaan oo missään vaiheessa tykänny tästä!
Day 03 - A song that makes you happy
Tästä tulee Jussi mieleen, joten tottakai tää tekee mut iloseksi <3.
Day 04 - A song that makes you sad
Tää nyt on vaan surullinen ja suruttaa mua ;(.
Day 05 - A song that reminds you of someone
Lopetan tän homman tältä päivältä tähän, koska haluun tähän nyt laitella monia biisejä ja kertoo et kestä ne muistuttaa ja miksi!
Tää on Jussi <3. Joskus kun ei vielä seurusteltu, Jussi lähetti mulle viestin jossa oli pätkä tän biisin lyriikoita. Sitten joskus tyyliin vuos sen jälkeen kun tajuttiinkin et ollaan ihan in lööv toisiimme, tää biisi soi ja tajusin että ahaa, ne sanat oli tästä! Tästä kyllä sydän alkaa hymyilee aina <3.
Wallulla on ollu kaikkia biisejä mun sydämessä, mutta nyt puskee kyllä esiin vaan tämä yksi ja ainoa, koska kesän alussa oltiin samalla leirillä ja yks päivä mun huoneessa Wallu laitto tän soimaan ja laulo mukana suurella tunteella :D. Love you <3
Niin no, mietin Minnaa ja tää oli ehkä se joka tuli eniten ja ekana mieleen :D.
En voi sillekään mitään et Miska, damn I like the way you move <3 :D Sitäpaitsi tätä oli mukavaa laulaa yhessä! Vielkun opitaan kaikki sanat niin meist tulee hyvä duo! :D
Noniin, en jaksa enempää nyt kun pitää nukkuakin! Mut oi että kun rakastan musiikkia <3. Jätän tohon alle tän listan, että joku voi vaikka kopsaa jos haluaa, tai että ite tiiän mistä jatkaa :D. Kauniita unia nyt, baibai!
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Toisen kerran alkukesästä
Käymme perheen voimin lintsillä kerran alkukesästä, jolloin isän työpaikalla on yksityistilaisuus. Kolme tuntia puisto on varattuna vain kutsuvieraille ja laitteissa voi juoksennella ilmaiseksi. Jonot on hyvin lyhyitä kaikkiin laitteisiin, joten kerkii kyllä käydä kaikki läpi joissa haluaa käydä. Viimevuosina toi kolmekin tuntia on tuntunu mulle aika pitkältä ajalta mutta tänä vuonna Jussi oli ekaa kertaa mukana! Kamera oli myös, mutta siitä loppui akku tyyliin heti, enkä tajunnu ottaa toista mukaan.
Oli niin hieno kuva syöpäpotilas-Jussista et oli pakko julkasta :D.
Kun yksityistilaisuus päätty, me lähettiin Jussin kanssa Helsinkiin tutkimusmatkalle, harmi tosiaan ettei ollu sitä kameraa akun kanssa, koska oisin saanu kivoja kuvia ;(. Käveltiin Töölönlahtee ympäri, käytiin ostamassa baklavaa, mulle housut, jäätelöö, friteerattuja katkarapuja, mäkkiruokaa ja oleiltiin kallioilla ja penkeillä. Oli ihana päivä ja niitä ensimmäisiä kauniita kesäpäiviä loman alkamisen jälkeen. Tehtiin kesällä Jussin kanssa toinenkin Helsingin kaupunkikierros, muttei sillonkaan ollut kameraa! Nyyh. Täytyy tehä joku syksyinen kaupunkikierros vielä kameran kanssa.
Oon aika innoissani kun koulussa pitää tehdä portfolio digikuvauskurssin päätteeksi. Keksin jo ehkä idean siihen. Kuulemma siihen liitetään tunneilla kuvattuja kuvia sekä omalla ajalla otettuja. Tunneilla oon kyllä ottanu niin hirvityksiä etten halua niitä portfolioon :D. Nyt tekis mieli vapaa-ajalla kävellä koko aika kamera kädessä, koska haluun paljon materiaalia josta sitten karsia!
Tänään oli lyhyt päivä, neljä tuntia photaria ja kotiin. Tein taas nopsaa tehtävät ja yhden kotitehtävänkin joka oli tullu sillä aikaa kun sairastin. Huomenna äänikerrontaa taas kaheksantuntia. Huuuh, tulee paistuu aivot.
ps. Jussilla ei ole syöpää vaan intti.
Oli niin hieno kuva syöpäpotilas-Jussista et oli pakko julkasta :D.
Kun yksityistilaisuus päätty, me lähettiin Jussin kanssa Helsinkiin tutkimusmatkalle, harmi tosiaan ettei ollu sitä kameraa akun kanssa, koska oisin saanu kivoja kuvia ;(. Käveltiin Töölönlahtee ympäri, käytiin ostamassa baklavaa, mulle housut, jäätelöö, friteerattuja katkarapuja, mäkkiruokaa ja oleiltiin kallioilla ja penkeillä. Oli ihana päivä ja niitä ensimmäisiä kauniita kesäpäiviä loman alkamisen jälkeen. Tehtiin kesällä Jussin kanssa toinenkin Helsingin kaupunkikierros, muttei sillonkaan ollut kameraa! Nyyh. Täytyy tehä joku syksyinen kaupunkikierros vielä kameran kanssa.
Oon aika innoissani kun koulussa pitää tehdä portfolio digikuvauskurssin päätteeksi. Keksin jo ehkä idean siihen. Kuulemma siihen liitetään tunneilla kuvattuja kuvia sekä omalla ajalla otettuja. Tunneilla oon kyllä ottanu niin hirvityksiä etten halua niitä portfolioon :D. Nyt tekis mieli vapaa-ajalla kävellä koko aika kamera kädessä, koska haluun paljon materiaalia josta sitten karsia!
Tänään oli lyhyt päivä, neljä tuntia photaria ja kotiin. Tein taas nopsaa tehtävät ja yhden kotitehtävänkin joka oli tullu sillä aikaa kun sairastin. Huomenna äänikerrontaa taas kaheksantuntia. Huuuh, tulee paistuu aivot.
ps. Jussilla ei ole syöpää vaan intti.
sunnuntaina, elokuuta 29, 2010
Nyyh
Tossa selailin Avonin kampanjan 12-esitettä ja laittelin vähän kamaa tulemaan ja voi nyyh mitä sielä on!
IHANIA! Ja varsinkin kun siinä ihan oikeessa lehtisessä joka voi käsin kosketella, voi haistaa noita joitain tuotteita, niinkun tässä aukeamalla tuota kirsikkahuulikiiltoa. IHANA tuoksu <3. Mä vaan en käytä mitään huulikiiltoja mutta haluisin tommosen niiiiin paljon. Mut koska pitäydyn tässä mun ostolakkoilussa niin en osta mitään joka saattais olla turhaa. Parit shampoot sun muut tuotteet tuolta tilailin jotka nyt tartten jokatapauksessa.
Mutta jos joku muu nyt innostuis vaikka huulikiillosta tai jostain muusta ihanasta niin ottakaa ihmeessä yhteyttä niin laitan teillekin tuotetta tulemaan! On muuten ihan muitakin hyviä tarjouksia tossa kampanjassa.
IHANIA! Ja varsinkin kun siinä ihan oikeessa lehtisessä joka voi käsin kosketella, voi haistaa noita joitain tuotteita, niinkun tässä aukeamalla tuota kirsikkahuulikiiltoa. IHANA tuoksu <3. Mä vaan en käytä mitään huulikiiltoja mutta haluisin tommosen niiiiin paljon. Mut koska pitäydyn tässä mun ostolakkoilussa niin en osta mitään joka saattais olla turhaa. Parit shampoot sun muut tuotteet tuolta tilailin jotka nyt tartten jokatapauksessa.
Mutta jos joku muu nyt innostuis vaikka huulikiillosta tai jostain muusta ihanasta niin ottakaa ihmeessä yhteyttä niin laitan teillekin tuotetta tulemaan! On muuten ihan muitakin hyviä tarjouksia tossa kampanjassa.
perjantaina, elokuuta 27, 2010
Kerran alkukesästä
Kävin kahden pikkusisarukseni ja naapurin tytön kanssa mäkkärissä, koska oli semmonen olo. Varotan että seuraavaksi tulee monta kuvaa! Niin ja huomhuom! Näissä näkyy vähän sitä lyhyttä aikaa kun mulla oli PUNASTA ja RASTAA päässä SAMAAN AIKAAN! Ei mua väsytä paljoo..

Kuvissa esiintyvä vaaleanharmaahousuinen ja pinkkitoppinen heebo olen minä. Harmaahupparinen on siskoni Veera. Pinkkiteepaitainen on naapurintyttö Anneli. Ja tuo viimeinen ihminen kuvissa, eli maastokuvioiseen huppariin sonnustautunut ja veljeni Veikka. Ja tästä voimme päätellä, että Veeru on myös Veikan sisko ja Veikka Veerun veli. Ja että Anneli asuu meidän kaikkien kolmen naapurissa. Jossain välissä oli myös tuommoinen collie nimeltä Enna ja tässä viimeisessä kuvassa collie nimeltä Frida, joka on Ennan siskopuoli. Heillä on sama äiti, nimeltään Ebony, joka on minun koirani. Enna asuu meillä, Frida ei. Frida kävi kylässä!
Kuvissa esiintyvä vaaleanharmaahousuinen ja pinkkitoppinen heebo olen minä. Harmaahupparinen on siskoni Veera. Pinkkiteepaitainen on naapurintyttö Anneli. Ja tuo viimeinen ihminen kuvissa, eli maastokuvioiseen huppariin sonnustautunut ja veljeni Veikka. Ja tästä voimme päätellä, että Veeru on myös Veikan sisko ja Veikka Veerun veli. Ja että Anneli asuu meidän kaikkien kolmen naapurissa. Jossain välissä oli myös tuommoinen collie nimeltä Enna ja tässä viimeisessä kuvassa collie nimeltä Frida, joka on Ennan siskopuoli. Heillä on sama äiti, nimeltään Ebony, joka on minun koirani. Enna asuu meillä, Frida ei. Frida kävi kylässä!
torstaina, elokuuta 26, 2010
Hyvä aika sairastaa
Kun ulkona sataa. Eilen sato, tänään sataa. Istun huivi kaulassa, koska sattuu kun aivastaa, se on uutta! Huppari päällä on kuuma ja ilman sitä jääkylmä. Tajusin että mun ikkunasta vetää ihan ministi, joten voisin joko teippaa sen kokonaan kiinni, tai vaihtaa koko huoneen järjestystä ja siirtää sängyn kauemmas ikkunasta. Päädyin tohon tokaan vaihtoehtoon, joka vaatii myös siivoomaan tän rojuläjän! Tai lähinnä kaikki tavarat pois tasoilta, jotta niitä voi siirtää.
Multa jäi eilen photaritunnit välistä ja tänään digikuvaus, photarit nyt ei niin haittaa kun osaan ne jo. Huomenna on opintoihinjohdatusta ja photaria, koitan jo päästä paikalle ja siksi nukuin pitkään ja siirryin sängystä suoraan sohvalle peiton ja kuuman kaakaon kanssa katsomaan leffaa. Ja laitoin tän huivin kaulaan, jos lämpö vaikka parantais kurkun joka on törkeen kipee. Mulla on aika monia leffoja joita kirpparilta on kahella eurolla tullu raahattua ja päädyin semmoseen kun Closer.
Niin, siinä oli se itse juoni. Leffassa ei ollu oikeestaan yhtään sivuhahmoa ja kaikki pyöri koko ajan näiden neljän ympärillä. Tätä oli mukava seurata, koska ei yhtään tienny mitä seuraavaks tapahtuu ja kohtauksien välissä saatto välillä olla vuosikin. Joskus kohtauksen alussa piti jopa miettiä hetken, että mitähän hittoa nyt on tapahtunu ja se oli hauskaa. Normisti tämmöset rakkauteen perustuvat jenkkileffat on niin ennalta-arvattavia kun elokuvat vaan voi olla. Tai siis niin, täähän tapahtu Lontoossa, en tiiä tuotantotiimistä ees että oliko tämä jenkkileffa vai ei. Ehkä ei ollu.
Mutta elokuva [oon muuten tähän mennessä kirjottanu sanan elokuva joka kerta väärin ensiks ja sitten huomannu ja korjannu virheeni. Äsken kirjotin eläkuva.] jätti semmosen tosi tyhjän ja vähän surullisen turhautuneen fiiliksen. Miksi rakkaus on niin vaikeaa? Niin vangitsevaa. Kun miettii niin ei periaatteessa tossa elokuvassa kukaan tehnyt kovinkaan paljon mitään väärää, mitä nyt ehkä tapaili toista samalla kun seurusteli toisen kanssa. Mutta samalla sanotaan että pitää seurata sydäntä. Entä jos rakastaa kahta? Voiko se olla mahdollista. Kyllä mun mielestä. Miten osaa valita, että kumpi on se oikea ja kumman jättää? Mitä jos kaksi ihmistä rakastuu oikeasti todella syvästi ja sitten joskus toinen vaan tajuaa ettei rakastakaan toista enää? Miten siitä kertoo sille toiselle, joka vielä rakastaa? Onko enemmän oikein elää siinä suhteessa kertomatta toiselle ja rakastamatta toista, odottaen että rakastaa joskus taas, vai lähteä menemään? Onko oikein elää toisen kanssa jos sitä ei rakasta, tavallaan kun valheessa vai satuttaa ja lähteä, jotta molemmat voi jatkaa elämää?
Entäs sitten semmonen platoninen ystävänrakkaus, miksi se tuntuu kestävän ja kestävän iäisyyksiin? Pilaako romantiikka ja seksi rakkaudelta mahdollisuuden jatkua ikuisesti? Onko rakkaudessa sillon liikaa kannettavaa? Jos ystävää voi rakastaa ikuisuuden ja yleensä rakastetaankin, miksei samalla lailla voi rakastaa aina sitä kumppaniaan, tai miksi siis usein ei ikuisuuksia rakasteta sitä kumppania. Kumppanilta vaaditaan liikaa. Ite ajattelen, että jos kestän sisaruksiani, sukulaisiani ja ystäviäni vuodesta toiseen, voin ihan yhtä helposti jaksaa rakastaa myös kumppaniakin. Mun mielestä pitäs olla ihan hyväksyttävää ottaa suhteesta välillä erätaukoja ja ottaa omaa lomaa, koska semmoset voi oikeesti tehä vaan hyvää! Eihän perhettä ja ystäviäkään tartte ihan koko aika jaksaa. Oon sitämieltä, että suhde kyllä kestää kunhan sen keskellä muistaa myäs olla yksilö ja muistaa ottaa omaa aikaa kun sitä tarvitsee.
Että semmosia ajatuksia herätti tuo elokuva! Ja kiitos viimepostauksen kommenteista <3
Niin ja tuli muuten heti JCstä ja Kappahlilta viestii jostakin kanta-asiakastarjouksista kun julistin ton ostoslakon :D
Multa jäi eilen photaritunnit välistä ja tänään digikuvaus, photarit nyt ei niin haittaa kun osaan ne jo. Huomenna on opintoihinjohdatusta ja photaria, koitan jo päästä paikalle ja siksi nukuin pitkään ja siirryin sängystä suoraan sohvalle peiton ja kuuman kaakaon kanssa katsomaan leffaa. Ja laitoin tän huivin kaulaan, jos lämpö vaikka parantais kurkun joka on törkeen kipee. Mulla on aika monia leffoja joita kirpparilta on kahella eurolla tullu raahattua ja päädyin semmoseen kun Closer.
| Oli Dan, Anna, Larry ja Alice. Dan tapas Alicen kadulla ja rakastu siihen, ne sit muutti yhteen ja oli onnellisia | |||||||||||||||
| Dan kirjotti kirjan ja kävi Annan luona ottamassa itestään kuvan siihen kanteen, koska Anna oli valokuvaaja | |||||||||||||||
| Dan rakastu Annaan, mutta rakasti kans Alicee | |||||||||||||||
| Dan järjesti vahingossa Annan ja Larryn treffeille ja ne alko seurustelee | |||||||||||||||
| Dan oli edelleen rakastunu Annaan ja Aliceen | |||||||||||||||
| Anna meni naimisiin Larryn kanssa mutta tajus olevansa rakastunu Daniin | |||||||||||||||
| Dan jätti Alicen ja Anna jätti Larryn | |||||||||||||||
| Dan ja Anna oli yhessä | |||||||||||||||
| Anna tajuskin rakastavansa Larrya ja jätti Danin | |||||||||||||||
| Larry otti Annan takasin, koska se rakasti sitä vielä | |||||||||||||||
| Dan rakasti Annaa muttei saanu sitä takasin | |||||||||||||||
| Dan tapas uudestaan Alicen ja tajus rakastavansa sitä | |||||||||||||||
| Alice ja Dan oli lähössä yhessä jenkkilään, nää siis asu kaikki Lontoossa, mutta sitten Alice tajuskin ettei se enää rakasta Dania | |||||||||||||||
| Alicen oikee nimi ei ollukaan Alice ja se palas jenkkilään omana ittenään josta se oli tullukin sillon neljä vuotta sitten kun törmäs Daniin kadulla | |||||||||||||||
| Dan jäi yksin ja oli surullinen | |||||||||||||||
| Anna oli Larryn kaa, mutta vaikutti ettei se ollu onnellinen sen kaa | |||||||||||||||
| ja sit se loppu. |
Niin, siinä oli se itse juoni. Leffassa ei ollu oikeestaan yhtään sivuhahmoa ja kaikki pyöri koko ajan näiden neljän ympärillä. Tätä oli mukava seurata, koska ei yhtään tienny mitä seuraavaks tapahtuu ja kohtauksien välissä saatto välillä olla vuosikin. Joskus kohtauksen alussa piti jopa miettiä hetken, että mitähän hittoa nyt on tapahtunu ja se oli hauskaa. Normisti tämmöset rakkauteen perustuvat jenkkileffat on niin ennalta-arvattavia kun elokuvat vaan voi olla. Tai siis niin, täähän tapahtu Lontoossa, en tiiä tuotantotiimistä ees että oliko tämä jenkkileffa vai ei. Ehkä ei ollu.
Mutta elokuva [oon muuten tähän mennessä kirjottanu sanan elokuva joka kerta väärin ensiks ja sitten huomannu ja korjannu virheeni. Äsken kirjotin eläkuva.] jätti semmosen tosi tyhjän ja vähän surullisen turhautuneen fiiliksen. Miksi rakkaus on niin vaikeaa? Niin vangitsevaa. Kun miettii niin ei periaatteessa tossa elokuvassa kukaan tehnyt kovinkaan paljon mitään väärää, mitä nyt ehkä tapaili toista samalla kun seurusteli toisen kanssa. Mutta samalla sanotaan että pitää seurata sydäntä. Entä jos rakastaa kahta? Voiko se olla mahdollista. Kyllä mun mielestä. Miten osaa valita, että kumpi on se oikea ja kumman jättää? Mitä jos kaksi ihmistä rakastuu oikeasti todella syvästi ja sitten joskus toinen vaan tajuaa ettei rakastakaan toista enää? Miten siitä kertoo sille toiselle, joka vielä rakastaa? Onko enemmän oikein elää siinä suhteessa kertomatta toiselle ja rakastamatta toista, odottaen että rakastaa joskus taas, vai lähteä menemään? Onko oikein elää toisen kanssa jos sitä ei rakasta, tavallaan kun valheessa vai satuttaa ja lähteä, jotta molemmat voi jatkaa elämää?
Entäs sitten semmonen platoninen ystävänrakkaus, miksi se tuntuu kestävän ja kestävän iäisyyksiin? Pilaako romantiikka ja seksi rakkaudelta mahdollisuuden jatkua ikuisesti? Onko rakkaudessa sillon liikaa kannettavaa? Jos ystävää voi rakastaa ikuisuuden ja yleensä rakastetaankin, miksei samalla lailla voi rakastaa aina sitä kumppaniaan, tai miksi siis usein ei ikuisuuksia rakasteta sitä kumppania. Kumppanilta vaaditaan liikaa. Ite ajattelen, että jos kestän sisaruksiani, sukulaisiani ja ystäviäni vuodesta toiseen, voin ihan yhtä helposti jaksaa rakastaa myös kumppaniakin. Mun mielestä pitäs olla ihan hyväksyttävää ottaa suhteesta välillä erätaukoja ja ottaa omaa lomaa, koska semmoset voi oikeesti tehä vaan hyvää! Eihän perhettä ja ystäviäkään tartte ihan koko aika jaksaa. Oon sitämieltä, että suhde kyllä kestää kunhan sen keskellä muistaa myäs olla yksilö ja muistaa ottaa omaa aikaa kun sitä tarvitsee.
Että semmosia ajatuksia herätti tuo elokuva! Ja kiitos viimepostauksen kommenteista <3
Niin ja tuli muuten heti JCstä ja Kappahlilta viestii jostakin kanta-asiakastarjouksista kun julistin ton ostoslakon :D
keskiviikkona, elokuuta 25, 2010
Naamakriisi
Täällähän ei lähes koskaan ole kuvia musta, tai ainakaan mitään kasvokuvia tai muita mistä sais kauheesti mitään selvää siitä miltä näytän, nyt siihen tulee poikkeus! Niin tosiaan kerroin siitä naamakriisistä jonka koin eilen kun näin niitä kuvia joita iskä musta otti. Tämä postaus liittykööt nyt siihen. Eli alotetaas siitä itse virallisesta kuvasta, jonka sitten valitsin:
Jee.
Tämä on siis paras vaihtoehto niistä kaikista hirveen monesta ja tässäkin kasvot näyttää vähemmän pyöreiltä, jos niitä vielä pyöreämmäksi voi kuvitella ja silmät suht koht samankokosilta jopa kun olen vähän kontrasteja vetäny kaakkoon ja muokannu värit seepiaksi.
Muut oli jotain aivan järkyttävää!
Mutta siis, oikeestaan oon aina masentunu sen jälkeen kun oon nähny kuvia itestäni, koska ne nyt ei vaan miellytä mitenkään silmää. Peili miellyttää suurimmanosan aikaa, mutta oon silti aina ajatellu että näytän oudolta ja outohan on negatiivinen adjektiivi. Kuvat ei onnistu, koska mulla on epäsymmetrinen ja pyöreä naama. Eestä näkyy tietty vaan pyöreet posket ja sivulta taas silmät näyttää ihan eriparisilta. Suusta en oo ikinä pitäny, koska se kääntyy ihan nurinpäin kun hymyilen ;(. Ja huuletkin on tommoset ihan viirut. Varsinkin ylähuuli. Juttelin tästä aiheesta eilen ystäväni kanssa aika hyvän aikaa ja kerroin hänellekin, että ongelma pursuu toisinaan niin suureksi, että esim. bussiin on vaikea nousta tai juna-asemalla kävellä, koska aattelen että kaikki kattoo mua, koska näytän niin oudolta. Ei kiva ei.
Mutta silti oon aina tykänny olla minä, enkä oo halunnu koskaan näyttää keltään muulta. Oon vaan aina halunnu olla hivenen kauniimpi Eve. Ja niin kauan oon tyytyväinen kun en nää kuvia itestäni ja kun on bad face day pysyn kaukana myös peileistä :D. Sitäpaitsi ystäväni sanoi eilen todella hyvin, hän kertoi että mulla on ystäviä joille oon kaunis ja poikaystävä jolle oon kaunis, joten multa ei puutu mitään. Se on totta!
Ajattelin nyt siis laittaa kasan kuvia omasta naamastani tänne esille ja etsiä niistä hyviä juttuja!
Mun naama on muodoltaan pallo, mutta voihan se joskus olla ihan söpöäkin? En myöskään omista ripsiä, mutta lasejen takaa niitä ei paljon muutenkaan huomaisi :D. Harmi ettei laseja tartte pitää koko ajan. Silmätkin on eriparia, mutta muuten ihan kauniit!
Mun hampaat on aika tosi vinot, ainakin ylärivi. Ei se kyllä tässä kuvassa näy, mutta kuitenkin. Itseäni tämä asia ei ole koskaan häirinnyt, mutta harvoimpa sitä suu auki peilin edessä seisoo.
Tykkään tästä kuvasta ja mun nenä on kivannäkönen kun sitä kuvataan vähän sivusta tai kokonaan sivuprofiilina. Niin ja kattokaa, kasvojen pyöreys melkeen katoaa tässä kulmassa!
Eniten kuitenkin rakastan rastojani <3. Nykyään ajattelen puolet ajasta, että kaikki ne ihmiset jotka mukamas mua tuijottaa, kattoo vaan mun rastoja eikä huomaa kuinka outo naama mulla muuten on :D.
Siinä olin minä ja minun naama ja hiukset, nyt menen nukkumaan ja herään huomenna ja yritän ainakin miettiä että kylläpäs nätti tyttö kattoo peilistä! Ehdotan samaa muillekin!
Jee.
Tämä on siis paras vaihtoehto niistä kaikista hirveen monesta ja tässäkin kasvot näyttää vähemmän pyöreiltä, jos niitä vielä pyöreämmäksi voi kuvitella ja silmät suht koht samankokosilta jopa kun olen vähän kontrasteja vetäny kaakkoon ja muokannu värit seepiaksi.
Muut oli jotain aivan järkyttävää!
Mutta siis, oikeestaan oon aina masentunu sen jälkeen kun oon nähny kuvia itestäni, koska ne nyt ei vaan miellytä mitenkään silmää. Peili miellyttää suurimmanosan aikaa, mutta oon silti aina ajatellu että näytän oudolta ja outohan on negatiivinen adjektiivi. Kuvat ei onnistu, koska mulla on epäsymmetrinen ja pyöreä naama. Eestä näkyy tietty vaan pyöreet posket ja sivulta taas silmät näyttää ihan eriparisilta. Suusta en oo ikinä pitäny, koska se kääntyy ihan nurinpäin kun hymyilen ;(. Ja huuletkin on tommoset ihan viirut. Varsinkin ylähuuli. Juttelin tästä aiheesta eilen ystäväni kanssa aika hyvän aikaa ja kerroin hänellekin, että ongelma pursuu toisinaan niin suureksi, että esim. bussiin on vaikea nousta tai juna-asemalla kävellä, koska aattelen että kaikki kattoo mua, koska näytän niin oudolta. Ei kiva ei.
Mutta silti oon aina tykänny olla minä, enkä oo halunnu koskaan näyttää keltään muulta. Oon vaan aina halunnu olla hivenen kauniimpi Eve. Ja niin kauan oon tyytyväinen kun en nää kuvia itestäni ja kun on bad face day pysyn kaukana myös peileistä :D. Sitäpaitsi ystäväni sanoi eilen todella hyvin, hän kertoi että mulla on ystäviä joille oon kaunis ja poikaystävä jolle oon kaunis, joten multa ei puutu mitään. Se on totta!
Ajattelin nyt siis laittaa kasan kuvia omasta naamastani tänne esille ja etsiä niistä hyviä juttuja!
Mun naama on muodoltaan pallo, mutta voihan se joskus olla ihan söpöäkin? En myöskään omista ripsiä, mutta lasejen takaa niitä ei paljon muutenkaan huomaisi :D. Harmi ettei laseja tartte pitää koko ajan. Silmätkin on eriparia, mutta muuten ihan kauniit!
Mun hampaat on aika tosi vinot, ainakin ylärivi. Ei se kyllä tässä kuvassa näy, mutta kuitenkin. Itseäni tämä asia ei ole koskaan häirinnyt, mutta harvoimpa sitä suu auki peilin edessä seisoo.
Tykkään tästä kuvasta ja mun nenä on kivannäkönen kun sitä kuvataan vähän sivusta tai kokonaan sivuprofiilina. Niin ja kattokaa, kasvojen pyöreys melkeen katoaa tässä kulmassa!
Eniten kuitenkin rakastan rastojani <3. Nykyään ajattelen puolet ajasta, että kaikki ne ihmiset jotka mukamas mua tuijottaa, kattoo vaan mun rastoja eikä huomaa kuinka outo naama mulla muuten on :D.
Siinä olin minä ja minun naama ja hiukset, nyt menen nukkumaan ja herään huomenna ja yritän ainakin miettiä että kylläpäs nätti tyttö kattoo peilistä! Ehdotan samaa muillekin!
Ostoslakkoilua
Päätin siis pyhästi alkaa jonkinlaiseen ostoslakkoon! En mihkään tietyksi aikaa, enkä ees mihinkään kovin tarkkaan, että en saa nyt ostaa yhtään mitään. Lähinnä vaan semmoselle dietille :D. Katon vähän enemmän sen perään mitä ostelen. Oon siis hyvin pihi ihminen ja kattelen aika tarkkaan mihkä rahani laitan, mutta jostain kummansyystä oon vähän menettäny tätä hallintaa tässä viimisen puolen vuoden aikana ja esimerkiksi vaatteita oon kotiuttanu ehkä liikaakin. Nyt alan sitten ottaa itteeni taas vähän niskasta kiinni!
Oikeestaan lähen sillä ajatuksella, että koitan kiertää vaatekaupat kaukaa, kirpparilla saan käydä ja sieltä tarpeellisia tai muuten vaan turhan halpoja asioita saan ostaa. Jos siivoan vaatekaapit, saan ostaa taas jonkin verran, mutta tästä ei ole huolta sillä semmoista ihmettä ei tuu tapahtumaan ellei joku auta. Jotta ostoshimot pysyy paremmin aisoissa, pysyn tosiaan kaukana kauppakeskuksista ja alan nyt karsimaan suuren osan vaatetukseen keskittyviä blogeja pois lukulistalta, enpähän koko aika oo sitten viikkoa jälessä niidenkään lukemisessa.
Tarkoitus olisi, että seuraavat suuremmat shoppailut saisin hoitaa vasta joulualennuksissa! Katotaan miten pystyn tähän hommaan. Ensinhän siis olin sillä mielellä, että kun muuttosuunnitelmat taas kerran kariutu, että saan sitten sen sijaan shoppailla kun en kerta pääse vieläkään muuttamaan, mutta kärvistelen nyt sitten täällä ilman muuttoa ja ilman shoppailua! Mulle on vaan vaikeeta esimerkiksi jos joku kertoo että jossakin on alennusmyynti, niin tottakaihan sielä pitää käydä, jos vaikka löytää jonkun asian halvemmalla, jonka ois ehkä ostanu seuraavaksi jostakin kalliimmalla vahingossa! Pitää siis ostaa kaikki kivat alennustuotteet, joittei tartte samoja ostaa kalliimmalla. Järkevä ajatusmaailma. Nyt pitäs ajatella, että jos mulla ei oo mielessä mitään vaatekappaletta tai muuta mitä oikeasti tarvitsen, en tarvitse mitään! Oikeestaan nytkun miettii niin mulla on aika vähän syyskenkiä.... eikun siis talvikenkiä, syyskenkiä on!
Oon jo sen verran parantanu ennen itse ostoslakkopäätöstä, että menin esim. JChen, otin pari viiden euron paitaa, menin sovituskoppiin ja mietin et en mä oikeestaan tartte näitä, laitoin ne takasin ja lähin pois! En tiiä millon oisin viimeks tehny noin, että löydän kivoja halpoja vaatteita, enkä ota niitä sen takia etten oikeestaan tarvii :D. Mahtavaa!
Eilen mulla oli aikamoinen nopee ulkonäkömasennus. Otettiin iskän kaa semmosia virallisia eestä päin naamakuvia, joissa ei saa hymyillä. Siis vähän niinkun passikuvia. Tämmösellä pullanaamalla ja epäsymmetrisillä silmillä niistä tulee tosi kauniita! Eli siis ei tuu. Onneksi on ystäviä, jotka pelastaa päivän <3.
Kerron kanssa, että oon ollu koko kesän aika rakastunu kaikkeen ja mut on tagattu niihin facebookin kaverijuttuihin jo kolme kertaa semmoseen kohtaan kun: "täynnä elämää". Se kertoo aikapaljon siitä mimmonen oon ollu! Ja parasta on, että koulu on alkanu, on tullu kylmempi, aikaset herätykset, uusia sosiaalisia tilanteita, flunssat ja kaikki muu mistä normaalisti oon erittäin ärtynyt, turhautunut, ahdistunut ja stressaantunut, mutta silti tää olo vaan jatkuu! Mulla oli mahtava kesä ja löysin ehkä osan itteäni. On vaan edelleenkin vaikeeta viettää aikaa kotona enemmän kun kesällä, jollon olin lähes koko aika menossa, tai jonkun ihanan ihmisen kanssa täällä. Nytkun on koulut ja työt kaikilla muillakin, aika hupenee huimasti ja täytyy oppia olemaan yksikseen, tai siis perheen kanssa.
Voin kans kertoo et yllättävän vaikeeta kaikessa ihanuudessaan olla niin ilonen ja rakastunu koko ajan. Tekis mieli koko aika olla niitten ihanien ihmisten kanssa tai vähintäänkin olla niihin yhteyksissä ja kertoo niille kun ne on ihania. Kun kuuntelee ihanaa musaa, tekis mieli heti jollekin kertoo et tää on muuten ihanaa! Joo, just näin, missään ei oo enää mitään järkee ja ihkuttelen vaan :D. Tähän on erittäin hyvä lopettaa ja lähtee poistelee blogeja listasta.
Mut eipä mulla muuta, baibai!
Oikeestaan lähen sillä ajatuksella, että koitan kiertää vaatekaupat kaukaa, kirpparilla saan käydä ja sieltä tarpeellisia tai muuten vaan turhan halpoja asioita saan ostaa. Jos siivoan vaatekaapit, saan ostaa taas jonkin verran, mutta tästä ei ole huolta sillä semmoista ihmettä ei tuu tapahtumaan ellei joku auta. Jotta ostoshimot pysyy paremmin aisoissa, pysyn tosiaan kaukana kauppakeskuksista ja alan nyt karsimaan suuren osan vaatetukseen keskittyviä blogeja pois lukulistalta, enpähän koko aika oo sitten viikkoa jälessä niidenkään lukemisessa.
Tarkoitus olisi, että seuraavat suuremmat shoppailut saisin hoitaa vasta joulualennuksissa! Katotaan miten pystyn tähän hommaan. Ensinhän siis olin sillä mielellä, että kun muuttosuunnitelmat taas kerran kariutu, että saan sitten sen sijaan shoppailla kun en kerta pääse vieläkään muuttamaan, mutta kärvistelen nyt sitten täällä ilman muuttoa ja ilman shoppailua! Mulle on vaan vaikeeta esimerkiksi jos joku kertoo että jossakin on alennusmyynti, niin tottakaihan sielä pitää käydä, jos vaikka löytää jonkun asian halvemmalla, jonka ois ehkä ostanu seuraavaksi jostakin kalliimmalla vahingossa! Pitää siis ostaa kaikki kivat alennustuotteet, joittei tartte samoja ostaa kalliimmalla. Järkevä ajatusmaailma. Nyt pitäs ajatella, että jos mulla ei oo mielessä mitään vaatekappaletta tai muuta mitä oikeasti tarvitsen, en tarvitse mitään! Oikeestaan nytkun miettii niin mulla on aika vähän syyskenkiä.... eikun siis talvikenkiä, syyskenkiä on!
Oon jo sen verran parantanu ennen itse ostoslakkopäätöstä, että menin esim. JChen, otin pari viiden euron paitaa, menin sovituskoppiin ja mietin et en mä oikeestaan tartte näitä, laitoin ne takasin ja lähin pois! En tiiä millon oisin viimeks tehny noin, että löydän kivoja halpoja vaatteita, enkä ota niitä sen takia etten oikeestaan tarvii :D. Mahtavaa!
Eilen mulla oli aikamoinen nopee ulkonäkömasennus. Otettiin iskän kaa semmosia virallisia eestä päin naamakuvia, joissa ei saa hymyillä. Siis vähän niinkun passikuvia. Tämmösellä pullanaamalla ja epäsymmetrisillä silmillä niistä tulee tosi kauniita! Eli siis ei tuu. Onneksi on ystäviä, jotka pelastaa päivän <3.
Kerron kanssa, että oon ollu koko kesän aika rakastunu kaikkeen ja mut on tagattu niihin facebookin kaverijuttuihin jo kolme kertaa semmoseen kohtaan kun: "täynnä elämää". Se kertoo aikapaljon siitä mimmonen oon ollu! Ja parasta on, että koulu on alkanu, on tullu kylmempi, aikaset herätykset, uusia sosiaalisia tilanteita, flunssat ja kaikki muu mistä normaalisti oon erittäin ärtynyt, turhautunut, ahdistunut ja stressaantunut, mutta silti tää olo vaan jatkuu! Mulla oli mahtava kesä ja löysin ehkä osan itteäni. On vaan edelleenkin vaikeeta viettää aikaa kotona enemmän kun kesällä, jollon olin lähes koko aika menossa, tai jonkun ihanan ihmisen kanssa täällä. Nytkun on koulut ja työt kaikilla muillakin, aika hupenee huimasti ja täytyy oppia olemaan yksikseen, tai siis perheen kanssa.
Voin kans kertoo et yllättävän vaikeeta kaikessa ihanuudessaan olla niin ilonen ja rakastunu koko ajan. Tekis mieli koko aika olla niitten ihanien ihmisten kanssa tai vähintäänkin olla niihin yhteyksissä ja kertoo niille kun ne on ihania. Kun kuuntelee ihanaa musaa, tekis mieli heti jollekin kertoo et tää on muuten ihanaa! Joo, just näin, missään ei oo enää mitään järkee ja ihkuttelen vaan :D. Tähän on erittäin hyvä lopettaa ja lähtee poistelee blogeja listasta.
Mut eipä mulla muuta, baibai!
tiistaina, elokuuta 24, 2010
Huuh
Tänään oli kaheksan tuntia verkkoviestintää! Elikkäs HTML-asioita. Ei tuntunu ees pitkältä! Olin kattonu lukkaria väärältä viikolta ja luulin et meil on ääntä taas, mutta yllätys oli suuri kun kävelinkin sisään valkoisena hohtavaan mac-luokkaan, jossa soi joku futuristinen musiikki ja penkitkin oli kuin jostain ulkoavaruudesta. Löysin näistä omenoista muutamia kivoja toimintojakin, muttei mua kyllä saatu kokonaan vielä rakastumaan, että tämmöisen törkeen kalliin ompun itselleni hankkisin.
Itse aihe ei ollut mac-koneet, vaan tekstin muotoilu, linkittäminen, taulokot ja kaikki pieni tilpehööri. Opettelimme myös siirtämään tämän kaiken roskan verkkoon koko kansan nähtäville. Vaikka mulla suurin osa oli ihan iisibiisi juttuja taas, en silti ihan kauheesti turhautunu ja päivä meni nopsasti. Ruokana oli stifadoa, joka maistuis stifadolle! Olin iloinen.
Kivan koulupäivän kruunasi vielä mukava puhelu Miskalle.
Ainiin, sain muuten silmälasit! Piti kirjoittaa siitä, miten kotona on aina muistanu laittaa lasit päähän kun koneilee, mutta koulussa ne meinaa helposti jäädä pöydälle, kun niitä otta välillä pois kun pitää taululle katella. Nään siis erinomaisesti kauas ja tarvitsen lasejani lähinnä vaan silloin kun täytyy keskittyä johonkin joka on lähellä. Tajusin kans samalla, että eihän mulla nytkään oo tätä kirjoittaessa laseja päässä ja kipasin ne tossa äkkiä hakemaan :D.
Tossa vähän tommonen pöljähkö kuva nyt noista.
Löysin samasta kansiosta josta tuo lasikuva ilmestyi, pari muutakin kuvaa joita voisin esitellä, eipä niitä kuvia ookaan täällä viimeaikoina oikein näkyny!
Ekana tämmönen mahtava annos :D
Niin ja vielä ihmettelen että mistä ne finnit tulee... Mulla siis oli tuola kaks jotain broilerifilettä, cuscusia, fetaa ja tomaattia ja juustokerros päällä :D. NAM.
Sitten söpömpiin asioihin ja hienompaan kuvaan, elikkäs tossa sunnuntaina oli mukava ilma ja Wallu tuli tänne mun, Ennan ja Ebonyn kanssa lenkkeilemään. Pelloille on tullu nyt näitä mun rakastamia heinäpaaleja <3 ja mentiin niitä kattelee. Pellon reunassa seisoo tommonen punanen penkki, varmaan siksi, että lähellä on kartanokylpyläkuntoutuskeskus Kaisankoti, josta kaikenlaisia mammeleita lähtee kävelylle. Pitäähän niillä levähdyspaikkoja olla! Wallu ja Ebony sit istahti siihen ja otin kuvan. Ihana valo, sanon minä!
Muutenkin oli ihana lenkki. Pitkäkin semmoinen. Ei oikeestaan koko lenkin aikana puheltu mitään kovin järkeviä ja matkassa oltiin melkeen kolme tuntia. Välillä poimittiin ohraa ja vehnää syötäväksi ja kuunneltiin hiljaisuutta. Mietin miten mahtavaa olis jos osais jokaisesta hetkestä nauttia noin, kun osais aina aatella jokaisesta hetkestä, ettei oikeestaan muuta tarvitse. Oikeestaan ite oon löytäny sen mitä tarvitsen, eli ihanan ihmisen. Sillon kun oon jonkun ihanan kanssa, tuntuu etten muuta kaipaa. Oon ilonen oivalluksestani! Wallu on muutenkin nyt ihan mahtava palapelin palanen mulle ja hienoa kun voi ajatella, että voin varmaan tommoselle kävelylenkille lähteä Wallun kanssa vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Ei mulla muuta, heippa!
Itse aihe ei ollut mac-koneet, vaan tekstin muotoilu, linkittäminen, taulokot ja kaikki pieni tilpehööri. Opettelimme myös siirtämään tämän kaiken roskan verkkoon koko kansan nähtäville. Vaikka mulla suurin osa oli ihan iisibiisi juttuja taas, en silti ihan kauheesti turhautunu ja päivä meni nopsasti. Ruokana oli stifadoa, joka maistuis stifadolle! Olin iloinen.
Kivan koulupäivän kruunasi vielä mukava puhelu Miskalle.
Ainiin, sain muuten silmälasit! Piti kirjoittaa siitä, miten kotona on aina muistanu laittaa lasit päähän kun koneilee, mutta koulussa ne meinaa helposti jäädä pöydälle, kun niitä otta välillä pois kun pitää taululle katella. Nään siis erinomaisesti kauas ja tarvitsen lasejani lähinnä vaan silloin kun täytyy keskittyä johonkin joka on lähellä. Tajusin kans samalla, että eihän mulla nytkään oo tätä kirjoittaessa laseja päässä ja kipasin ne tossa äkkiä hakemaan :D.
Tossa vähän tommonen pöljähkö kuva nyt noista.
Löysin samasta kansiosta josta tuo lasikuva ilmestyi, pari muutakin kuvaa joita voisin esitellä, eipä niitä kuvia ookaan täällä viimeaikoina oikein näkyny!
Ekana tämmönen mahtava annos :D
Niin ja vielä ihmettelen että mistä ne finnit tulee... Mulla siis oli tuola kaks jotain broilerifilettä, cuscusia, fetaa ja tomaattia ja juustokerros päällä :D. NAM.
Sitten söpömpiin asioihin ja hienompaan kuvaan, elikkäs tossa sunnuntaina oli mukava ilma ja Wallu tuli tänne mun, Ennan ja Ebonyn kanssa lenkkeilemään. Pelloille on tullu nyt näitä mun rakastamia heinäpaaleja <3 ja mentiin niitä kattelee. Pellon reunassa seisoo tommonen punanen penkki, varmaan siksi, että lähellä on kartanokylpyläkuntoutuskeskus Kaisankoti, josta kaikenlaisia mammeleita lähtee kävelylle. Pitäähän niillä levähdyspaikkoja olla! Wallu ja Ebony sit istahti siihen ja otin kuvan. Ihana valo, sanon minä!
Muutenkin oli ihana lenkki. Pitkäkin semmoinen. Ei oikeestaan koko lenkin aikana puheltu mitään kovin järkeviä ja matkassa oltiin melkeen kolme tuntia. Välillä poimittiin ohraa ja vehnää syötäväksi ja kuunneltiin hiljaisuutta. Mietin miten mahtavaa olis jos osais jokaisesta hetkestä nauttia noin, kun osais aina aatella jokaisesta hetkestä, ettei oikeestaan muuta tarvitse. Oikeestaan ite oon löytäny sen mitä tarvitsen, eli ihanan ihmisen. Sillon kun oon jonkun ihanan kanssa, tuntuu etten muuta kaipaa. Oon ilonen oivalluksestani! Wallu on muutenkin nyt ihan mahtava palapelin palanen mulle ja hienoa kun voi ajatella, että voin varmaan tommoselle kävelylenkille lähteä Wallun kanssa vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Ei mulla muuta, heippa!
sunnuntaina, elokuuta 22, 2010
Ajattelen siis olen Eve
Aika jännä, että mainostan tossa reunassa, että tää on mun päiväkirja. Tän pitäs siis näyttää multa ja täältä pitäs lukee juttua, jotka on mua. Okei, kirjotustyylin huolettomuus on ehkä sitä samaa tyyliä jolla hoidan asioita elämässä, eli vähän sinne päin. Tykkään että elämä on ylipäätään aika värikästä ja iloista asiaa ja sekin täällä vähän väliä ehkä näkyy ulkoasussa sun muussa. Nyt kuitenkin tylsän asiallisen harmaa syysulkoasu, josta kylläkin tykkään. Yks suuri osa sitä, mitä olen, on ajattelu. Mun päässä tapahtuu ihan koko aika ihan hirveesti, vaikkei se aina päälle näy :D. Laskelmoin kaikkea, mietin kaikelle mahdollisia lopputuloksia ja käsikirjoituksia tilanteille. Mietin lähes kaiken sanomani mahdollisia merkityksiä, muiden sanomisien ajatuksia niiden takana ihan kaikkea koko ajan. Laskelmoin miten käytän aikani, vaikka loppupeleissä kulutan sen kuitenkin kaikkeen turhaan, suunnittelen aikatauluja ja teen listoja joiden mukaan asioita pitäisi hoitaa, kuitenkaan lähes koskaan niitä toteuttamatta listojen mukaan. Mutta pointti oli se, että ajattelen ja paljon, liikaa! Myönnän että elämä ois helpompaa kun ei ajattelisi näin paljon :D. Mutta niin, tänne kirjotan tosi harvoin mitä mietin asioista ja ajattelin että voisi vaikka tehdä siihen muutoksen.
Aloitan tämmösellä pohdinnalla, jota oon pyöritelly mielessä esimerkiksi tänään. Että vähän kirjottaminen on jännää, siis niinkun fiktiivisen tekstin lähinnä. Periaatteessa mahdollisuus on kirjottaa mitä vaan. Voi olla jumala ja luoda ihan ite oman mielen mukaan kokonaisia maailmoja ja henkilöhahmoja, jotka toimii yhteen juuri niin kuin itse haluaa. Käsittämättömiä mahdollisuuksia paeta arkea ja oikeaa elämää haavemaailmoihin ja silti suurin osa käyttää tämän mahdollisuuden ihan päinvastaisella tavalla. Suurin osa kirjoittaa päiväkirjoihinsa lähinnä niistä ikävistä ja negatiivisista asioista joita tapahtuu, ihan realistisesti ja osa muokkaa näistä ikävistä asioista melankolisia runoja ja masentavia biisejä. Jotkut kirjoittelevat myös novelleja ja muita tarinoita, jotka perustuvat pitkälti omiin kokemuksiin ja ajatuksiin ja ovat lähes aina jollain lailla negatiivisia. Onhan se kirjoittaminen tietenkin terapiaa ja hyvä että ihmiset kirjottaa millaista tekstiä vaan, mut miksi niin suuri osa siitä on nimenomaan jollainlailla melankolista, vai johtuuko se vaan siitä että suomalaisia masentaa aina? :D. Entäs jos joskus joku sosiaalinen tilanne menisi muusiksi ja sen jälkeen palaisi kotiin ja kirjottaisi tarinan siitä, miten olisi halunnut kaiken käyvän? Tai ennen tapaamista kirjoittaisi sille käsikirjotuksen suoraan omista haaveista. Ihan kokeilunarvoinen idea mun mielestä! :D
Tai sitten kyse on siitä, että jos kirjoittaa jonkun ihanan haavekertomuksen, ihmiset saa sen tietoonsa ja voi sitten mollata kuinka tyhmä se on, tai nauraa kun siinä epäonnistuu. Oikeastaan ne suurimmat haaveet ja kipeimmät kokemukset on molemmat niin lähellä sydäntä, että niitä on vaikea jakaa. Ite oon ainakin huomannu näitä negisnovelleja kirjottaessa, että niissä pyrkii purkamaan sitä omaa pahaa oloa pois, muttei silti pysty paljastamaan kaikkea tai kirjoittamaan asioista suoraan, siksi sen naamioi vaan novelliksi ja varmuudenvuoksi vielä julkaisee nimettömänä tai jättää julkaisematta kokonaan. Ehkä paljastaa joillekin harvoille ihmisille ja silti pistää kauheet selitykset perään, että miten tämä nyt ei liity mihinkään ja tuli vaan mieleen. Ehkä kyse on samasta myös noiden suurien haaveiden kanssa. Oon aina halunnu olla Britney Spears, joo niin varmaan hah hah.
Ihmiset on vaikeita, oon vaikee ja oli mulla vielä muutakin kirjotettavaa aiheesta mutta unohdin! Heihei, nyt pelaan ja lähen sit Wallun kaa lenkille, siinä yksi ihminen jolle haaveeni, pelkoni, vikani ja iloni aika suoraan voin esittää. Kiitos siitä!
Aloitan tämmösellä pohdinnalla, jota oon pyöritelly mielessä esimerkiksi tänään. Että vähän kirjottaminen on jännää, siis niinkun fiktiivisen tekstin lähinnä. Periaatteessa mahdollisuus on kirjottaa mitä vaan. Voi olla jumala ja luoda ihan ite oman mielen mukaan kokonaisia maailmoja ja henkilöhahmoja, jotka toimii yhteen juuri niin kuin itse haluaa. Käsittämättömiä mahdollisuuksia paeta arkea ja oikeaa elämää haavemaailmoihin ja silti suurin osa käyttää tämän mahdollisuuden ihan päinvastaisella tavalla. Suurin osa kirjoittaa päiväkirjoihinsa lähinnä niistä ikävistä ja negatiivisista asioista joita tapahtuu, ihan realistisesti ja osa muokkaa näistä ikävistä asioista melankolisia runoja ja masentavia biisejä. Jotkut kirjoittelevat myös novelleja ja muita tarinoita, jotka perustuvat pitkälti omiin kokemuksiin ja ajatuksiin ja ovat lähes aina jollain lailla negatiivisia. Onhan se kirjoittaminen tietenkin terapiaa ja hyvä että ihmiset kirjottaa millaista tekstiä vaan, mut miksi niin suuri osa siitä on nimenomaan jollainlailla melankolista, vai johtuuko se vaan siitä että suomalaisia masentaa aina? :D. Entäs jos joskus joku sosiaalinen tilanne menisi muusiksi ja sen jälkeen palaisi kotiin ja kirjottaisi tarinan siitä, miten olisi halunnut kaiken käyvän? Tai ennen tapaamista kirjoittaisi sille käsikirjotuksen suoraan omista haaveista. Ihan kokeilunarvoinen idea mun mielestä! :D
Tai sitten kyse on siitä, että jos kirjoittaa jonkun ihanan haavekertomuksen, ihmiset saa sen tietoonsa ja voi sitten mollata kuinka tyhmä se on, tai nauraa kun siinä epäonnistuu. Oikeastaan ne suurimmat haaveet ja kipeimmät kokemukset on molemmat niin lähellä sydäntä, että niitä on vaikea jakaa. Ite oon ainakin huomannu näitä negisnovelleja kirjottaessa, että niissä pyrkii purkamaan sitä omaa pahaa oloa pois, muttei silti pysty paljastamaan kaikkea tai kirjoittamaan asioista suoraan, siksi sen naamioi vaan novelliksi ja varmuudenvuoksi vielä julkaisee nimettömänä tai jättää julkaisematta kokonaan. Ehkä paljastaa joillekin harvoille ihmisille ja silti pistää kauheet selitykset perään, että miten tämä nyt ei liity mihinkään ja tuli vaan mieleen. Ehkä kyse on samasta myös noiden suurien haaveiden kanssa. Oon aina halunnu olla Britney Spears, joo niin varmaan hah hah.
Ihmiset on vaikeita, oon vaikee ja oli mulla vielä muutakin kirjotettavaa aiheesta mutta unohdin! Heihei, nyt pelaan ja lähen sit Wallun kaa lenkille, siinä yksi ihminen jolle haaveeni, pelkoni, vikani ja iloni aika suoraan voin esittää. Kiitos siitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










