Kuulumisia ja tekemisiä

 Oon siis harjottelussa kukkakaupassa, tai no puutarha-alan erikoisliikkeessä, eli puita, puskia, kukkia, yrttejä ja kaikkea löytyy eli tosi paljon myös on oppimista! Eilen oli tähän mennessä kivoin työpäivä kun sain hoitaa leikkokukkia, vaihtaa niille vedet ja leikata uudet imupinnat ja laitella piristeet ja muutenkin siistiä ja järjestellä niitä. Liikkeen floristi kertoi että koulussa kun opeteltiin imupintojen leikkaamista, joitain oppilaita vietiin tikattavaksi kun tuli leikeltyä sormeen. Pelotti aika paljon et kuin ison palan sormesta leikkaan irti mut selvisinkin monesta maljakollisesta kukkia ilman yhtään haavaa! Ehkä musta tulis hyvä floristi. Tähän hommaan meni aikaa joku puolisentoista tuntia, jonka jälkeen vähän hinnottelin ja järjestelin ruukkuja, jonka jälkeen sain kastella kaikki sisällä kasvavat kukat, joita on ihan älyttömästi :D. Opin miten orkideoja hoidetaan ja koko kasteluhomma oli tosi mukavaa kun sai rauhassa hoidella kukkia ja oli pitempi pätkä tekemistä. Eniten inhottaa semmoset hetket kun mulle ei oo mitään tiettyä tekemistä vaan niiden pitää siellä vähän keksimällä keksiä että mitä teen. Seuraavaksi iltavuorolaiset tuli töihin ja yksi puutarhuri työllisti mut kastelemaan oikeastaan kaikki taimipihan kasvit ja siinä menikin se melkeen kolme tuntia! :D Opin aika mukavasti että missä kohtaa sijaitsee mitkäkin kasvit. Lopuksi sain vielä vähän hinnotella amppelikukkia ja laittaa niitä esille. Voisin kyl tehä mielelläni työkseni semmosta et oppisin kaikista kukkasista et miten niitä hoidetaan ja saisin aina vaan pitää niistä huolta ja neuvoa asiakkaita jos ne jotain haluaa kukkasista tietää. Hinnottelu on kans aivan mielettömän rentouttavaa ja sitäkin tekisin mielelläni aina :D. En paljoa vaadi kyllä.

Eilen töiden jälkeen näin Krisua, ja kävin samalla pyörähtämässä entisen lukioni takana, jonne tulee keväisin hienot tulvat! Jostain syystä rakastan kun vesi tulvii :D.

Sitten vielä muutama kännykkäkuva, jotka arkistoista nyt sattui silmään. Mulla on ollu kirpparipöytä kohta kaks viikkoa Tapiolassa uudella kirpparilla nimeltä Toinen kierros. Siinä kirpparin yläpuolella on ihana kahvila nimeltä Kaisan Café ja ollaan sitten pari kertaa sinne eksytty :D. Noi kakkupalat ja muut on aika isoja eikä silti maksa kun joku kaks euroa ja ovat erittäin hyviä! Yleensä en muffinsseista välitä, mut toi oli niiiiin hyvää! Tän lisäks oli vielä suklaakakkua, lohipiirakkaa ja fetapinaattipiirakkaa :D.

Tää on vuoden vanha kuva viime keväältä kun ville kesken kotimatkan istahti maahan ja sano että haluaa nauttia auringosta :D. Tää kuva ilahdutti mua, joten halusin jakaa sen kun kyllä se kevät vielä tulee tänäkin vuonna!




Nyt oon kipeenä :(. Kurkku kipee, kuumetta ja muutenkin tosi flunssainen olo ja tekis mieli vaan nukkua, mutta en toisaalta halua sekoittaa mun unirytmiä joka vaivalla on hankittu :D.

Iloisuuksia tänään

Tänään iloista on ollut persikkatee kauniista Taika-mukista ulkotyöpäivän jälkeen, jonka lopussa sadekin vieraili ja rankka tuuli oli läsnä koko ajan. Ilostutti myös pinterest, joka parantaa aina oloa kun sinne eksyy vähän haaveilemaan. Haluaisin olla paimen. Kahvakuulalla leikin kans ekaa kertaa ikinä, ja se jätti tosi kivan olon mm. selkään. Yksi iloisuus on myös hyvä musiikki ja se, että ville toi mulle sipsejä sydän. Suurin ilo silti KUKKA jonka mun herne teki!

Kyllä elämä vielä voittaa kun muistaa iloita pikkusista jutuista!

ps. ville toi myös graavilohta!! NAM!

Haaveilen

Oon kerran käyny Santorinilla ala-asteikäsenä ja ihastuin kyllä tosissani ihanan värikkääseen ja persoonalliseen Oian kylään. Oiassa ei välttämättä jaksais viettää kovin pitkää aikaa putkeen, koska kyllä se on aika nopsasti nähty, mutta joku pidennetty ihanan rentouttava viikonloppu ois ihana. Kokosin pinterestistä jotain ihania kuvia Oiasta ja aion jakaa ne nyt tässä.

Voiko olla ihastumatta noihin väreihin ja tohon erikoiseen arkkitehtuuriin?

Hapsukengät!

Ulkona sataa vettä, joka paikkaan särkee eilisten perunanraahaamisten jäljiltä mutta taustalla soi rauhoittava musiikki ja mulla on jalassa kirpparilta ostetut hapsukengät! Oltiin menossa just kassalle kun äiti bongas nämä ja mietiskeli että mulla oli joskus teininä aika samanlaiset. Olin kaivannu mun vanhoja inkkarikenkiä, joiden olinpaikasta ei ollu mulla eikä äitillä mitään tietoo, joten tartuin kenkiin ja huomasin hintalapussa oman koon sekä hinnan 2,50e. Pakko oli kokeilla ja äiti jo moneen kertaan totes että älä ota, huonot kengät, et kuitenkaan käytä. Ihastuin kuitenkin hapsujen heiluntaan ihan heti ja vaikkei nää varmaan mitkään kovin mukavat kengät ole kävellä niin tolla hintaan lähti sitten mukaan vaikkapa vaan naamiaiskengiksi ja näköjään tulen olemaan sit inkkari aina. Sisko oli laittanu kirpparille myytäväksi myös muutamia omia vaatteitaan ja nappasin siitä välistä itelleni tämmösen paidan, joka mun mielestä sopi hyvin kenkiin ja kaivoin kaapista vielä farkkusortsit ja letitin hiukset. Tässä hyvä asu kun ilmat lämpenee!

Reseptinurkkaus

Tulipas tossa eilen porukoilla käydessä pyöräytettyä aika extempore tämmöstä piirakkaa ja tein sitten toiset kipaleet vielä tänään kotona, koska ville tykkäs maistiaisesta jonka sille toin. Piirakka on erittäin helppo ja nopea tehdä ja sopii raaka-aineiltaan varmaan aika monelle vieraallekin, jos juhlanaposteltavaksi haluaa tehdä.

Elikkäs piirakka valmistuu seuraavalla tavalla:

1. Osta torttutaikinaa. Yhdestä torttutaikinalevystä riittää neljälle ihmiselle semmonen sopivankokoinen pala, jos juhlia ajattelee että on muutakin tarjottavaa kun näitä. Villen kanssa vedeltiin tänään molemmat kokonainen piirakka, eli jos haluaa vaikka iltapalaksi tehdä, niin joko yksi levy tai kaksi riittää. Pienessä torttutaikinapaketissa on muistaakseni joku kuusi levyä.

2. Jätä torttutaikinalevyt sulamaan about tunniksi tai kahdeksi. Voi yrittää myös mikrolla sulattaa, mutta en ainakaan ikinä ite onnistu siinä kunnolla ja taikinasta tulee sitkeetä työstää.

3. Laita kaksi sulanutta taikinalevyä leivinpaperin päälle ja kaulitse tai venyttele levyä suuremmiksi ja ohuemmiksi. Ite vaan venyttelin niitä vähän jokapuolelta, jollon saa samalla semmoset kivat reunat jotka ei oo niin tasaset.

4. Voitele levyt pestolla.

5. Leikkaa tomaateista siivuja ja lado ne levyn päälle. Jätä vähän tilaa reunoista, jotta niitä voi käännellä reunoiksi. Yhteen piirakkaan menee noin yksi iso tomaatti, jos leikkaa ohuita siivuja. Tietty tomaattia voi laittaa enemmän tai vähemmän miten nyt ite tykkää.

6. Murenna fetaa päälle oman maun mukaan. Esimerkiksi yhestä Patros-fetapaketista riittää ainakin kahdeksaan levyyn mun fetamäärillä.

7. Kääntele reunat jollain tavalla vähän täytteen päälle, ei hirveesti väliä miten :D.

(8. Tässä vaiheessa voi ripotella päälle mustapippuria tai muita mausteita joista tykkää mutta ilman mausteitakin tulee hyvää! Tässä vaiheessa voi myös voidella reunat kananmunalla jos haluaa, mutta toimii ilmankin!)

9. Laita uuniin keskitasoon noin 20min tai siksi aikaa kun reunat alkavat tummumaan sopivasti.

10. Kun piirakat on otettu pois uunista, anna niiden hieman jäähtyä jonka jälkeen ripottele tuoretta basilikaa päälle, leikkaa sopiviksi annospaloiksi ja tarjoile! NAM!

Kumiankka

Trololooo rubberduck from Eveliina lahti on Vimeo.

Villestä tulee huippu psykiatri, psykologi, psykoterapeutti tai joku semmonen

Huhhuh

Viikonloppu meni kyllä väsyneissä merkeissä! Lauantaina heräsin mulle aikasin, eli ennen yheksää ja ajeltiin äitin kanssa Kirkkonummelle mäyräkoiranäyttelyyn, jossa hengailtiin parin tunnin verran. Halli oli kylmä ja lopulta oli pakko hakea kanttiinista lämmikettä kaakaon muodossa ja äiti osti mulle myös herkullisen eväsleivän kun sanoin etten ollu syöny aamupalaa. Lopulta kylmyys voitti ja lähdettiin väristen kohti autoa ja hakemaan pikkusisko kokeesta. Sitten äiti tipautti mut yhdelle kukkakaupalle, jossa kävin työharjotteluhaastattelussa ja mua haastatellut nainen oli todella mukava ja toivotti mut tervetulleeksi liikkeeseen. Oikeasti aloitan työt vasta 16. päivä. Sain perehdytyskansion mukaan, josta voin opiskella mitä on olla heillä töissä, jee! Saan alkukevään tehä kaikkia puutarhajuttuja taimipihalla ja he lupasivat myös opettaa mulle sitomista aina kun kerkiävät, kun sanoin sen kiinnostavan.

Kukkakaupasta lähtiessä olin ihan jääpuikko samantien kun astuin ovesta ulos. Bussiin oli vielä aikaa, joten lähdin kävelemään auringossa edellisille pysäkille jotta vähän lämpiäisin. Olin nukkunu huonosti, koska haastattelu jännitti ja vatsakin oli samasta syystä vähän ikävällä tuulella. Kotiin päästyäni kävin hakemassa itelleni puolikkaan subin palkinnoksi, kun olin saanut työharjottelupaikan :D. Olin niin väsynyt ja kylmissäni, että menin ihanaan kuumaan kylpyyn ja nukuin tunnin päikkärit, jotka molemmat autto vähän pahaan oloon ja särkyihin, jotka oli tähän mennessä jo aika koviksi kivunneet. Lopulta heräsin, söin ja otin särkylääkettä ja aloin valmistautumaan Murhiksen tupareita varten. Ylläolevat kuvat tästä juhlapukeutumisesta. Kylvyn jälkeen ei ollut enää yhtään kylmä ja tein virhearvion että pärjäisin kevättakilla... Hytisin tietysti heti kun missasin jatkoyhteyteni ja jouduin odottamaan bussia 15minuuttia. Onneksi viimein sitten pääsin perille tupareistamaan.

Minna toi lohta, joten meillä oli ruissipsilohismetanapersilja/tilli-naposteltavia, joita tekee nytkin mieli omnomnom vaikka söin niitä aika paljon. Huomasin sitten taas kerran, että oon varmaan tullu vanhaksi tai jotain, koska alkoholi ei vaan sovi mulle. Oon muutenkin nyt viimisen vuoden ja ylikin ollu melkeen ilman alkoholia, joten jo puolikkaasta siideristä oon hieman hiprakkainen. Pidin jopa ihan tarkotuksella taukoa pitkin iltaa juomisista ja lopulta saldo taisi olla yksi siideri, yksi skumppalasi ja yksi viinilasi plus joku millilitra vergiä ja jo aamuyöstä ihan tajuton darra. Samat temput kävi pari viikkoa sitten kun oltiin Murhiksen kanssa kattomassa Ruudolffia ja Karri Koiraa, kun join koko iltana, klo 19-02.00 yhteensä kaksi siideriä ja yhden lonkeron ja tuloksena älytön darra. Tällä kertaa vielä otin särkylääkkeen ennenkun kävin nukkumaan ja vielä uuden noin neljän tunnin päästä nukahtamisesta ja silti kaamee olo. Eli jotain vesilinjaa pitää varmaan alkaa vetämään. Ei se nyt sinällään haittaa, mutta oishan se kiva joskus vähän jotain ottaa mut ei näillä darroilla kiitos! Äitin geenit, kiitos niistä! :D

Tästä päivästä en oikeestaan ees tajuu mitään. Tai oo tajunnu. Heräsin ja heti ehoteltiin subiin lähtemistä ja lähin ja siellä meni monta tuntia, jonka jälkeen lagattiin täällä meillä monta tuntia ja kateltiin suomitytöt new yorkissa. Suomireality rules! Josta tulikin mieleen, että voisin laittaa ruokaa ja kattoa selviytyjät! Heihei!

Vaa'at kaivoon!

Rupesin tossa palauttavalla kävelylenkillä miettimään et miten turha kapistus semmoinen vaaka on kotitalouksissa, jolla pystyy punnitsemaan ihmisen. Suurimmaksi osin siitä on vaan haittaa varsinkin naisväestölle. Rupesin miettimään, että kuinka älyttömän idioottimaista on tuijotella sitä vaakalukua ja miten vanhanaikaista ja tyhmää on yhä edelleen olla siinä harhaluulossa, että ihmisille olisi olemassa joku tietty ideaalipaino tai että jos ollaan nähty joku aivan hurmaava ihminen, joka sattuu olemaan itseään 10cm lyhkäsempi ja ilmottaa painokseen kymmenen kiloo vähemmän kun itellä, niin aletaan heti ajattelemaan että itsekin olen kaunis kun painan saman verran. Haloo aivot peliin kiitos. Ei 178cm pitkä ihminen näytä hyvältä painaessaan saman verran kuin hoikka 152cm pitkä ihminen.

Sit puhutaan että kun laihdun vielä viisi kiloa niin sitten olen sopiva. Haloota taas, eihän sitä yhtään ees tiiä mistä se viis kiloo millonkin tippuu ja saattaa olla että vaikka se viis kiloo lähteekin, se naisen luonnollinen pikkupömppis joka kaikkia ällöttää, on silti paikallaan ja sitten asetetaan uusi viiden kilon tavoite. Miksi ylipäätään kukaan sanoo, että oon sitten hyvä kun oon laihtunu tän ja tän verran kiloissa? Miksei sanota, että pyrin nyt saamaan nämä löysät käsivarret kiinteämmiksi, tai laihdutan tämän pelastusrenkaan tästä pois tai tiivistän vähän tätä takapuolta pienempään kokooon. Eikö se nyt olisi paljon realistisempaa todeta ne ongelmakohdat, kuten esim reidet ja koittaa niille sitten tehdä jotain, kun todeta ongelmakohdat ja ylipäätään vaan koittaa laihduttaa viis kiloa ja juosta vaa'alla joka päivä.

Toisaalta tytöt on kyllä suurimmaksi osin suhteellisen vinksahtanutta ja sokeaa porukkaa mitä tulee omaan kroppaan ja ulkonäköön taikka sitten vaan äärimmäisen huomionhakusia, koska jokaisen mielestä se peilikuva on aina huono ja riittää paranneltavaa, joten ehkä sekään ei ole se paras keino normaalille tytölle kattoa vaan peiliin ja harrastaa liikuntaa ja kehonsa muokkaamista sen perusteella eikä vaa'an, mutta on se nyt parempi silti!

Yleisestikin ihmisten ja varsinkin suomalaisten pitäs muuttaa vähän tätä ajattelutapaa joka kieltää ittensä hyväksymisen ja kehumisen. Itestään ei vaan voi sanoo mitään hyvää ja ei ihme jos se kehonkuva muuttuu huonoksi, jos ihan vaan tavan vuoksi kavereiden kanssa kuorossa on itteensä läskiksi selluliittipyllyksi haukkunut peilin edessä monet vuodet.

Mua ylipäätään on aina ärsyttäny laihuuden ihannointi, koska oon ite ollu semmonen luuranko et kylkiluut näkyy koko ajan ja reisien väliin mahtuis vielä kolmas reisi ja kädetkin näyttää enemmän tikuilta kun käsiltä, enkä oo tuntenu olooni kovin hyväksi. Käytin isompia vaatteita lähinnä siksi, etten halunnu näyttää että olen laiha. Painoindexit näytti alipainoa ja terkkarit sano että söisit joskus. Todellisuudessa söin kyllä ja paljon söinkin mutten vaan lihonut millään. Ärsytti kun monet samankokoset kun minä, sano että kauhee pömppis ja pitäs laihtuu ainakin viis kiloo kun ite katoin niitä ja näin yhtä laihan tikkusen kun itekin ja ite oisin halunnu niitä kiloja lisää. Sisko sano, että rupee harrastaa liikuntaa niin saat edes lihaksia, mutten uskaltanu kun kammosin että se vähäkin rasva jota viel oli, ois kaikonnu. Plus että oon patalaiska ja liikunta vaatii tekemistä.

Viimesen vuoden aikana oon lihonu kymmenen kiloa luultavasti e-pillereiden vuoksi ja ensimmäisen viiden kilon jälkeen sisko totes että näytän hyvältä kun mulla on jalatkin. Tissit kasvo, lantioon tuli pyöreyttä ja tunsin oloni paremmaksi. Tuntuu tosi absurdilta että nyt samankokoiset kun minä, valittaa miten läskejä ovat ja toiset saattavat vielä antaa laihdutusvinkkejä ja kannustaa laihduttamiseen, miksi jos ihminen on terve? Tuntuu niin oudolta että tämä muoto, jossa olen terve ja ihan normaali on niin monen mielestä läski ja pakko laihduttaa.

Ylipäätään se oma kehonkuva ja siihen tyytyväisyys on kaikinpuolin kyllä ihan omassa päässä eikä vaa'alla tai mittanauhoissa. Kesäkunto ei ole vaakaluku vaan ajatus päässä. Miksi kaikki aina alkaa laihduttamaan, jotta uskaltautuisi rannalle ja harrastamaan mehudiettejä sun muita, jotta kaikki turvottava neste häviäisi. Miksei kukaan ala "Minä näytän hyvältä"-kuurille, jossa olemattoman läskin poistreenaamisen sijaan menisi joka päivä peilin luo ja sanoisi että "Minä näytän hyvältä" ja käydä ostamassa ne näteimmät bikinit. Ei ne mustat jotka saa lantion näyttämään kapeammalta, vaan ne värikkäät ja kukkaiset, joita haluaisi käyttää jos näyttäisi samalta kun ne mallit telkkarissa.

En puhu sen puolesta, että on hyvä olla läski ja kaikkien läskien pitäisi olla ylpeä läskeistään, vaan sen puolesta, että on hyvä olla terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti terve ei ole sairaalloisen lihavai ja henkisesti terve ei ole se alipainon rajoilla hilluva tyttö, joka silti haluaa viisi kiloa pois.

Ei mulla muuta tänään.

Kevät, aurinko, sulat tiet ja tyttöily

Oon nyt koko alkuvuoden oikeesti jaksanu liikkua aika hyvin siihen aiempaan nollalinjaan nähden. Oon käyny maanantaisin kuntotanssissa, harrastanu reippaita kävelylenkkejä vähintään kolmesti viikossa, ulkoiluttanu koiria sillon tällön, joogannu, jumppapalloillu sekä nostellu painoja. Oon näillä tähdänny lähinnä siihen, että kasvattaisin kuntoa ja lihaskuntoa, että voisin alottaa juoksemisen ja jopa jatkaa sitä enemmän kun kaksi viikkoa. Kaikki liikunta tähtää taas ihan vaan parempaan yleiskuntoon, parempaan jaksamiseen ja parempaan oloon liikunnan ja hyvän kunnon kautta. Kiinteytyminen ei toki haittaa.

Oon sit tietty liikunnan lisäännyttyä alkanu vähän miettii et juoksukengät pitäs hankkii, koska mun edelliset lenkkarit on jotkut euron maksaneet kirpparilta, joissa on aika iso reikä :D. Urheilurintsikoita oon miettiny ihan tanssiikin varten jossa pompitaan paljon ja varsinkin juoksua ajatellen ja eipäs jotkut värikkäät sortsitkaan olis pahitteeksi tai juoksutakki... Oon huomannu että normaalissa pukeutumisessa suosin kaikkia haaleita ja maanläheisiä sävyjä ja lemppari väri johon pukeutua on harmaa kun sitten taas näissä urheiluvaatetuksissa silmä osuu aina ekana siihen aina vihaamaani pinkkiin ja kaikkiin neonväreihin, joita en muuten laittaisi päälle ikinä. Eilen Topsportin tyhejnnysmyynneistä lähtikin sitten viimein mukaan kuvassa näkyvä liilertävät urheiluliivit ja samanlaiset myös neonkeltaisina ja mikä parasta nämä IIIHANAT ja PINKIT juoksukengät!

Nää on maailman kevyimmät ja eilinen yli viiden kilsan reipas kävelylenkki meni kun lentäen. En vieläkään voi kuvitella että musta on tullu niin tyttö, että voin tykätä tän värisistä kengistä. Tänään koittaa sitten se hetki kun nämä kaunokaiset saavat kokea sen ensimmäisen juoksulenkin mun jaloissa, saa nähdä mitä käy.

ps. ekassa kuvassa näkyy myös mun yksi uusi ihana iloisuudenaihe, elikkäs toi marjapuuronvärinen pipo joita oli vain yksi koko Sellon isossa HMssä ja se makso euron ja olen iloinen. Nyt juoksee värikkäässä hupparissa!