Olen vielä täällä

Olen elossa ja vietän kesää. Suunnitelmissa oli uusi fiilistelykesäblogi ihanan Minnan kanssa, mutta tais jäädä suunnitelmaksi se. Nyt haluaisin ottaa yhden tatuoinnin (taas..) yhden pienen, kauniin, söpön ja merkityksellisen, MUTTA en voi, koska oon tatuointipannassa kaksi vuotta, kun menin ottamaan edellisen liian aikaisin. Mut jos otan sen salaisuutena, enkä kerro kellekään, niin tavallaan en huijaa? Toisaalta mun keho ja pitää toimia eikä jossitella, joten miksen saisi ottaa? Poispois kaikki omakeksimät tyhmät aikarajat ja tatuointeja ihoon jos siltä kerta tuntuu! Saa nähdä mitä teen. Haluttais kyllä.

Mitähän oon tehny blogihiljaisuuden aikana. Käyny lapissa ainakin ja ruotsissa. Molemmissa ekaa kertaa ikinä. Oon ollu rakastunu ja oon sitä edelleen. Oon ihastellu kukkasia, kaivannu järkkäriäni, nähny poroja ja ollu ilonen. Oon saanu seurata koiran sekä kissanpentujen kasvua, virvelöiny ite kaks kilosen hauen ylös järvestä, ja syöny sen puugrillissä paistettuna seuraavana päivänä. Oon muutenkin syöny loistavia ruokia, nauttinu luonnon kauneudesta ja saunonu ihanassa puusaunassa ja juossu 13-asteiseen veteen virkistäytymään. Oon tehny kukkaseppeleitä kolmekin ja peseytyny alkeellisesti vaan saaveja ja kauha apuna ja virkistyny myös henkisesti. Oon haaveillu tulevaisuudesta, ollu solmussa ja halunnu koiran. Rakastanu, hymyilly ja nauttinu, sekä ahdistellu, ollu surullinen ja turhautunut. Kesä on ihanaa aikaa ja meille suomalaisille pitäis antaa sillon enemmän aikaa lomailla, koska muuten meillä on masentavaa ja pimeetä.