Onneks en säätäny koneella kun hetken ylimäärästä tai ois ollu vaahdot lattialla asti!
Tänään on ollu niinkun aivan persepäivä. Isi mm. sanoo ettei omista asioistaan kannattais huudella menemään, eikä monikaan halua vuodattaa maailmalle informaatiota esim. rahaongelmistaan, mutta minäpä vuodatan kaiken vain vähän sensuroiden!
Nään nykyään niin rasittavanahdistavia unia ja mulla on semmonen ärsyttävä taito vetää ne tunteet mitä koen unissa, mukaan arkipäivään ja hyvällä tuurilla ne ei lähe sitten koko päivänä menemään. Asiat on ihan mullin mallin kun esim. Vantaalta variasta ei osata niinkun mitenkään olla yhteyksissä minkään asian suhteen ja tuntuu että jokainen kaupunginneuvojatäti on toinen toistaan enemmän pihalla. Niin ja kaikki tapahtuu niin hitaasti. Miksen voi saada niinkun päivässä hoidettua kaikkea ja saada samalla tuet juoksee mahdollisimman nopeesti, että voisin elääkin. Nytkin oon velkaa vähän sinne ja tänne ja joudun varmaan pyytää lisää velkaa jostain ennenkun noi saa kelalla noita tukia rullaamaan. Enkä jotenkin vaan millään viittis juosta sossulle sanomaan että oon velkaa moneen suuntaan ja silti rahaa ei ole. Saa tsemppaa tähän hommaan!
Vantaalta nappasin myös mukaan semmosen jonkun ihme negatiivisen asenteen aivan kaikkeen ja se ei oo lähteny pois. Kiroilen nykyään ihan sikapaljon enemmän kun normaalisti ja ärräpäitä pääsee samantien suusta jos vaikka joku tavara on tiellä tai jotain muuta normaalia. Olin kuitenkin aikasemmin semmonen, että kaikkeen lähettiin joko positiivisin tai avoiminmielin ja kyytipojaksi keksittiin jotain kannustavia lauseita. Nykyään kaikkeen lähetään "ei vois vähempää kiinnostaa", "en jaksa" ja "se on kuitenkin ihan perseestä"-asenteella ja pahinta tässä on se, etten yhtään tiiä miten tätä lähtee nyt muuttamaan! Toisinaan kyllä on myös niin väsynyt siihen negatiivisuuteen, että asenne kaikkeen on ihan sama ja passiivinen, eikä sekään kovin kivaa ole. Edelleen iloitsen pienistä jutuista, mutta se ilo kestää tosi lyhyen aikaa ja sen ilon pystyy niin helposti korvaamaan jollain kurjalla. Ja joo mulla on ollu kurjaa nyt vasta reilun kuukauden ja joillakin on oikeitakin ongelmia, mutta on se silti aina pelottavaa kun on hukassa ittensä kanssa ja tosi vaikee keksii asioita jotka piristäis.
Lisäksi mun niskat on ollu jumissa jo tosi hyvän aikaa mut ei kyllä tosiaan oo rahaa laittaa millekään hierojalle enkä tunne yhtäkään jota kehtais pyytää hieroo muuten vaan ees vähän.
Muutamat tunnit ahdistuksissa pyöriessä muistin kuitenkin mikä melkeen aina auttaa. Musiikki! Niimpä aloin selailee soittolistoja ja lopulta stigin kautta päädyin luomaan eivoiollahuonopäivä-listan, jota tässä oon nytten kuunnellu koko päivän ja välillä lisänny sinne jotain hyviä piristysbiisejä.
Seuraavaksi halusin piristää itteeni tekemällä jotain hyödyllistä joten tiskasin ison läjän pois lavuaarista, niinkun tuo aloituskuva todistaa.
Musan ja tiskaamisen kautta sain energiaa ja motivaatiota keksiä muitakin asioita, joista voisin piristyä ja muistin että viimeviikolla ilostuin erittäin paljon kun tein makaroonilaatikkoa, eli semmoista olisi luvassa ruoaksi tänään. Lisäksi ville lupasi että voidaan kattoa Kaunotar ja Hirviö, elikkä mun lempparileffa tänään illalla, joten eiköhän juustoinen makaroonilaatikko, ihana leffa ja villen kainalo pelasta mun mielen ainakin täksi illaksi. Tiiän ettei nää taiat mieltä paranna pysyvästi, mutta ehkä muistan taas vähän aikaa että kun vaan jaksaa etsiä, löytää niitä iloja ja kun löytää niitä enemmän ja tyytyy vähän vähemänpään, niitä keksii helpommin putkeen sen verran monta että saattaa saadakin vaikka kokonaisen hyvän illan aikaan!
Alunperin piti laittaa vaan toi tiskauskuva ja kirjottaa yks lause...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti