"Aamu"lenkki

Harvoin jaksan ihan yksin lähteä kävelemään, mutta tämän aamun hirveä olo ja verhonjen välistä kurkkiva kirkas aurinko saivat mieleni muuttumaan. Heti oli selvää, että tänään lähden oikein rauhalliselle kävelylle aurinkoon.

Matkan alussa vastaan tuli ihmetys, nimittäin viereistä koulua purettiin pala palalta ja palaset nosteltiin nosturilla samaan läjään. Otin tästä ihmeestä kuvan:

Oli kivaa ottaa kuva, vaikkakin vaan kännykällä. Jatkoin matkaa ja päädyin pohtimaan kuvaamista yleensäkin, mistä itse tykkään kuvaamisessa ja kuvissa, mikä inspiroi juuri minua ja mietin, että olisi kiva päästä juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa, että mihin he kiinnittävät huomiota kuvissa ja kuvaamisessa. Tätä pohtiessa tajusin, että mulle inspiroivin juttu on valo ja varjot ja että mulle suurin ongelma nykyään on horisontti, joka on aina vinossa. Ennen se ei ollut, joten ihmettelin että miksi nykyään aina on ja vielä samaan suuntaan vinossa.

Seuraava kuvauskohde kävelylläni oli viereisen urheilupuiston yhden hallin katossa olevat varjot. Lisäksi kuvassa on oma varjoni, joka osaltaan myös viehättää kuvassa. Haluaisin ottaa sarjan kuvia, joissa jokaisessa esiintyy ihmisen varjo.

 Matkalla rantaan vastaan tuli liikennemerkki, jotka kanssa viehättää mua yksinkertasilla muodoillaan ja selkeillä väreillään. En edes tiedä mitä huutomerkki-liikennemerkki tarkoittaa :D.

Jos on huonopäivä tai tarvitsee muuten vaan piristystä, tai hiljentymistä, rauhaa tai mitä tahansa positiivista, teen lenkkini aina järvelle. En tiedä mitä tekisin, jossen asuisi lähellä vettä, se on kuitenkin mulle se tärkein elementti, joka piristää aina.

Laaksolahden rannalla kelluu paljon sorsia, koska vesi tässä kohtaa pysyy ympäri talven auki avantouimareiden takia. Kuvassa taas oma varjo.

Harmi kun sorsia on noin paljon, mielelläni tulisin muuten ruokkimaan niitä, mutta tuollainen määrä sorsia tarvitsee aika monta leipää!

 Tässä vaiheessa olin jo päättänyt että lenkistä tulee kuvauslöytöretki ja ikuistan kaikki jutut jotka vähänkin inspiroi tai huutavat tulla kuvatuksi. Espoossa tämän lähemmäksi lunta ei varmaan pääse kuin läjät jäähallin takana. Joku/jotkut on lumesta jo ilon ottanut irti pallojen muodossa.

 Sorsia päiväunilla. Suurin osa niistä vaan kellu pää sulkien alla.

Lähdin polulle, joka menee aivan järven rantaa ja törmäsin tällaiseen taideteokseen.

 Hukkuneita veneitä täällä on syyssateiden takia rannat täynnä.

Tässä kohtaa loppukesän lenkillä pidin uimatauon. Nyt ei kyllä olisi huvittanut.

 Seuraavaksi oli pakko poiketa rannasta, sillä tulvat olivat vallanneet polkuja.

 Poikkesin kylään niemenkärkeen, josta näkee toiselle niemenkärjelle, josta pidän suunnattoman paljon! En kuitenkaan tulvien takia pääse kyläilemään vastarannana kärjellä, vaikka kuinka haluaisin.

 Murhis totesi yhdellä kävelylenkillä, että tontti pitäisi ostaa tästä ja rakentaa siihen paritalo.

Edelleen samalla niemellä. Minä ja kaksi tulvaan joutunutta puuta. Rakastan tulvia!

 Kuva mun puolikkaasta naamasta kietoutuneena maailman parhaaseen huiviin, joka muiden ihmisten mielestä on ihan liian pitkä ja epäkäytännöllinen. Musta se on lämmin!

 Lemppari niemenkärki taas! Tämä on kyllä kiva lenkkireitti kun saa pysyä niin kauan aivan järven vieressä.

Kärsineitä veneitä.

 Tää on yks mun lempparipaikka täällä lähiksessä ja niin vissiin monen muunkin, koska lähes aina kun tästä kävelee, tässä kohtaa on ihmisiä koirineen pitämässä paussia ja ihastelemassa maisemia ehkä myös. Tossa "penkillä" näkee myös monesti poikia kalastamassa.

Siellä se mun lemppari niemeke näkyy taas!

Silta mutaisen ojan yli. Melkeen teki mieli  lähteä tonne polulle, mutten halunnut lyhentää lenkkiäni!

 Edelleen lenkkini jatkui sen verran järven rantaa pitkin, että näin vettä, jei!

Söpöjen ja värikkäiden laatikkotalojen takaa nousee korkea ja ruma harmaa laatikkotalo, jollaisissa itsekin asun.

Laatikkotaloilla on myös kivat takapihat ja niitty, jonka läpi tehtiin lenkkejä ennen tätä uutta kävelytietä, jota pitkin lenkkiäni tein.

Puiden heijastuksissa veteen on aina jotain maagista vaikka ympäristö olisikin jonkinsortin likavesioja.

 Kävelytien molemmin puolin oli tulvaa.

Sortunut silta ylitse paskaojan.

 Lenkkini lähestyy loppuaan ja edessä häämöttää suora, jonka keskivaiheilla ohitan entisen kotioven ja jonka lopussa olen nykyisen kotini ovella. Taas minä varjona kuvassa mukana.

Lintujen pelleneniä.

 Toisiksi viimeinen kuva liikennemerkistä, joka sai aivoni heti suunnittelutuulelle.

Koivu kotioveni juurella ja lenkkini on loppu. Endomondo sanoi lenkin olleen kolme ja puoli kilometriä pitkä ja käytin tähän noin tunnin.

Toivottavasti sinullakin oli mukavaa lenkilläni, tällein virtuaalisena seuralaisena! Samalla tämä toimikoot tämmöisenä "kotiseutuni"-esittelynä.

Nyt julkaisen tämän ja siivoan ihan vähän, koska kohta saan tänne iltaseuralaisen, jonka kanssa laitamme ruokaa!