Lähettiin tiistaina 15.7. aamulennolla ihan finnairilla kohti Varsovaa. Oli tarkotus ensiks mennä Airbalticilla, jolla ois päässy pari kymppiä halvemmalla ja välilaskulla Riikassa, mutta aateltiin että voi sen muutaman kympin maksaa ettei puolentoistatunnin lennolla tartte vielä vaihtaa konetta. Tämä finski oli semmonen pieni kone, jossa oli vaan 19 riviä ja jokaisella rivillä neljä penkkiä ja ihan tilava oli! Edelliset kerrat finskeillä ei oo ollu yhtään mukavia kun koneet on ollu niin ahtaita ettei oo pystyny ees jalkoja ristimään.
Meillä oli hieman ongelmia majotuksen kanssa. Oltiin varattu semmonen huoneisto, mutta kun päästiin paikalle, kukaan ei ollu ottamassa meitä vastaan eikä yhdestäkään numerosta vastattu, jotka meille oli annettu. Viimein joku booking.comin vastaava saatiin kiinni ja ilmoitettiin heille ettei aiota jäädä tähän paikkaan kun ketään ei edes saada kiinni ja ystävällinen mies puhelimessa sanoi, että yrittää saada huoneiston omistajan kiinni ja kertovan asiat eteenpäin. Lähettiin sitten laukkuinemme läheiseen kahvilaan jossa sattui olevan ilmainen (erittäin hidas) wifi, joten siskon kaa sitten siinä koitettiin ettii meille uutta majotusta. Pelättiin että pitää ottaa joku kallis hotelli kun näin viimetinkaan tulee, mutta löydettiinkin mukava hotelli nimeltä Hit Hotel, jossa kolme yötä maksoi 46e per naama. Meitä oli siis viisi ja otettiin yks kolmen hengen huone ja yksi kahden. Ylhäällä kuva meidän kolmen hengen huoneesta. Keittiö löytyi ja huone oli oikeasti aika tilava eikä mitään valitettavaa joten oltiin hyvin tyytyväisiä! Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi että öisin sisäpihalla ja käytävillä oli ihan tajuton meteli, ihmisiä juoksi käytävillä, koputteli oviin, jutteli ja huusi ikkunat auki sisäpihalle ja kaikkee mukavaa. Muutamat meistä oli niin syväunisia ettei joutunut näitä kokemaan, mutta minä ja toinen tädeistäni valitettavasti herättiin tähän meteliin muutamaan kertaan. Kävi myös ilmi että hotelli oli oikein mukavalla paikalla kun ihan läheltä löyty mm. iso kauppakeskus josta löyty ihan kaikki mitä tarvitsee, hienoja kirkkoja, tori, eläintarha, hyviä ruokapaikkoja ja vanhaan kaupunkiinkin oli vain muutaman kilometrin matka.
Eka asia joka iski mun silmään kun hotellista lähettiin käppäilee ettimään ruokapaikkaa, oli arkkitehtuurin monimuotoisuus. Oli tommosia kunnon palikkahökötyksiä, hirveitä värioksennuksia...
Kuin myös tämmöisiä moderneja ja kauniita asuinrakennuksia, joihin oli sisällytetty paljon erilaisia muotoja, materiaaleja ja värejä. Ja silti vieressä saattoi ollu täysin hylätty ja ränsistynyt tiilikasa.
Oli myös siistejä ja vanhemman näköisiä taloja, joita peitti kauniit köynnökset sekä ihania vanhoja massiivisia ovia ja hienoja koristeellisiä rautaportteja ja muita koristeita.
Kirkot oli sitä luokkaa että huhhuijakkaa miten hienoja! Nämä kauniit tornit näkyi kauas ja niiden avulla oli helppo suunnistaa takaisin hotellille.
Kauniiden kirkkojen ja vanhojen rakennusten vieressä saattoikin sitten kököttää tylsä neliömäinen talo, kuten alhaalla.
Kaikilla alko sit olee ko aikamoinen nälkä, joten alettiin metsästelemään sopivaa ruokapaikkaa. Kauaa ei keritty pyörimään kun nähtiin lista jossa komeili sana Halloumi ja kaikki innostu ja astuttiin sisään. Paikka paljastui libanonilaiseksi ja sisustus oli todella hieno ja siihen oli panostettu!
Otettiin listat ja huomattiin niissä valmiita menuja ja ajateltiin että semmoiset sopisivat, koska ei oltu kukaan ennen syöty libanonilaista. Menuissa oli ihan hirveesti vaihtoehtoja ja toinen täti selitti että siitä varmaan joka lohkosta valitaan joku yksi ruoka. Tarjoilija tuli ja alettiin selittämään mitä otetaan ja hän pudisteli päätään ja sanoi että eikun se tarkottaa että jos otat tämän menun niin me tuodaan tämä koko sivullinen ruokaa! Äiti oli huolissaan että onko tässä nyt ihan liikaa ruokaa ja tarkoilija selitti annoksien olevan todella pieniä, joten ei ole liikaa. Päädyttiin sitten ottamaan muutamaa erilaista menua ja odoteltiin tyytyväisinä ruokaa.
Pikkukippoja saapui pöytään ja alettiin maistelemaan niitä ihanan leivän kanssa, joka muistutti vähän naania. Ihasteltiin jokaisen kipon jälkeen miten hyvää kaikki oli!
Kippoja saapui pikkuhiljaa lisää...
Ja lisää ja Raija-täti totesi että ymmärtää nyt miksi pöydät ovat niin valtavia! Tarjoilivat kävivät napsimassa kippoja pois sitä mukaa kun niitä tyhjeni ja pöytään ilmestyi aina vaan uusia.
Lopuksi kun pääruoat saapuivat, olin jo niin täynnä etten jaksanut paljoakaan, vaikka ruoka oli todella hyvää! Todettiin että vaikka koko reissu menisi nyt ihan päin mäntyä niin ei haittaa kun ollaan saatu niin hyvää ruokaa!
Nappasin tietysti käyntikortin mukaan, jotta pysyy hyvä paikka muistissa ja voi suositella kaikille, jotka sattuu Varsovaan matkaamaan! Kannattaa muuten tulla vaikka taksilla kaupungin toiselta laidalta, oli sen verran mahtavaa ruokaa!
Ruoan jälkeen käveltiin taas vähän paikasta toiseen, käytiin ostaa vettä ja mentiin hotellille vähän lepäämään ja odottamaan Gosiaa, jota tultiin Varsovaan tapaamaan.
Gosia saapui hotellille ja oltiin matkalla etsimään kivaa kahvilaa, mutta koska me ei vielä tunnettu aluetta eikä Gosiakaan, päädyttiin hänen luokseen kahville, jossa oli hienoja lautasia!
Muutama tunti Gosialla vierähti ja alkoi jo hämärtämään, jollon Gosia saattoi meidät nätin puiston läpi kodiltaan juna-asemalle ja auttoi meitä ostamaan oikeat liput oikeaan junaan, jotta päästiin takaisin hotellille.
Juna-asemalta hotellille kävellessä vastaan tuli tämmönen(^ylhäällä) söpöinen paikka, josta sitten myöhemmin tulikin meiän kantapaikka!
Tämmöinen oli meidän ensimmäinen päivä Varsovassa! Päätin pätkii näitä nyt useemmalle postaukselle ettei tuu niin hirveetä kuvaoksennusta samaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti