Dave

Tässä syyskuun puolessa meille saapui lentokoneella Kyprokselta Dave. Dave oli suhteellisen arka, mutta silti erittäin reipas ja autossa aamulla heti lentokonekyydin jälkeen valppaasti katseli maisemia. Kone saapui aamuyöstä, joten olin herännyt aikaisin ja edellisenä yönä ollut juhlissa myöhään, joten väsymystä oli havaittavissa. Siinä yhdeksän aikaan sitten laitoin Daven koiranpedin, huovan, veden, herkkujen ja kuivamuonan kanssa erilliseen huoneeseen, koska ajattelin että Dave varmaan haluaa mieluummin levätä rauhassa ja menin itse nukkumaan makkariin. Titiuu oli liian kiinnostunut uudesta ystävästään oven takana, että inisi koko ajan eikä malttanut nukkua, joten siirsin Titiuun kylppäriin, jonka jälkeen kävin tarkastamassa Davea, joka häntä heiluen hyppäs melkeen syliin. Siirsin Daven sitten tavaroineen meidän makkariin ja siihenhän se poika kävi kerälle mun kylkeen ja nukku tyytyväisenä vielä muutaman tunnin. Siinä heti pelokas koira kyljessä meille tuli kyllä syvä yhteys.

Nykyään Dave vierastaa joitain naisia, lähes kaikkia miehiä ja joitain pittbulleja. Ruoka-aika, pihalta sisään pääseminen ja lenkille lähteminen on parhaita juttuja ikinä ja vatsaa esitellään jo ainakin mulle ja Villelle, eli meihin jo luotetaan. Dave ja Titiuu on parhaita kavereita keskenään ja painit sun muut hipat kuuluu jokaiseen päivään. Dave rakastaa myös juosta täysiä ja juokseekin paljon kovempaa kun Titiuu, paitsi metsässä, jossa Titiuulla on etulyöntiasema ketteryytensä ansiosta.

Meillä on siis nyt kaksi koiraa, aika vahingossa :D.

Muitakin isoja asioita meillä on tapahtumassa, sillä me muutetaan!

Niksnaks

Kipeenä on tylsää ja kipeenä saa uusia ideoita. Alle 20h idean saamisesta mulla olikin jo sakset kädessä ja yhdellä napsaisulla leikkasin hiuksia. Oikeestaan en tehny tätä siksi, että oisin erityisesti halunnu otsiksen, vaan siksi, että en oikeastaan halunnut otsista :D. Niin älyttömältä kun se kuulostaakin, luovuin rastoistakin osaksi siksi, etten olisi halunnut luopua niistä. En haluu kasvaa niin kiinni johonkin tiettyyn hiusmalliin tai väriin, että siitä luopuminen olisi jotenkin erityisesti vaikeaa. En halua, että oon ihminen joka on koko elämänsä ollu blondi tai koko elämänsä omistanu rastat tai mitä ikinä. En haluu että oon pitäny jotain tiettyä hiusmallia iäsyydet ja sit saan jotkut hirveet identiteettikriisit siitä, että kampaaja pistikin vähän runsaammin senttejä pois kun olin ite ajatellu. Joten siksi mulla on nyt sit otsis :D.

Oon kyllä tykästyny tähän ihan vaan siksi, että nyt mulla on kampaus eikä vaan ylikasvanu pesä hiuksia, jotka nyt aina vaan heitin nutturalle koska en jaksanu niitä naamalla. Nyt periaatteessa voin pitää hiuksii aukikin kun ne ei silti oo naamalle otsiksen ansiosta ja saan otsiksen kans helposti pois pinneillä jos alkaa ärsyttää, joten aika winwin-tilanne.

ps. oon jo vähän terveempi!