Ensimmäinen joulukuuta

Ja huomenna toinen, jolloin pikkuveli ja Jussi täyttää vuosia, eli huominen työpäivä menee luultavasti ja toivottavasti nopsasti kun sitten pääsee Jussia kattomaan! Yllä mahtava biisi mahtavalla energialla, enää ei tule välttämättä niin sopivia ja lepposia taustamusiikkeja, vaan kaikkee mun mielestä mahtavaa!

Joulukuun ensimmäinen iloisuus asia: Seurakunta ja seurakunnan palkanlaskentaporukat ja puhelinvaihteet ja kaikki toimii tosi muksasti! Kiitos teille!

Ajattelin kans yrittää jakaa kaikille jokaisena joulukuunpäivänä, niinkun joulukalenterin asemasta, jonkun kivan pikkutarinan taikka aforismin. Tässä ensimmäinen:


Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä
Olipa kerran ihminen joka nauroi, kun oli iloinen ja antoi itkun tulla, kun se oli tullakseen. Sitä ihmistä pelotti pimeässä, ja valoisassa se katseli silmät suurena kaikkea, mitä näki. Se meni nallen viereen nukkumaan ja rakasti ja vihasi omiaan kaikin voimin. Aarteinaan se säilytti simpukankuorta ja linnunsulkaa. Kun se suuttui tai innostui, ei se välittänyt missä oltiin tai mitä muut sanovat, koska se ei vielä yrittänyt olla kukaan muu kuin oli. Se ei vielä tiennyt miten tukkoon menee, kun pidättää itkuaan ja tärvelee ilonsa.
Sitä ihmistä minulla on ikävä. Minulla on ikävä sanoja, jotka oikeasti merkitsevät, ja hiljaisuutta, jossa uskaltaisin kuulostella, kuka olen.

Mun yksi lempiteksteistä, jotka liittyy riparilla käytettäviin rukoushelmiin. Tämä siis Minä-helmen tekstipätkästä.

Myös jotain mielestäni hauskaa:


Heippa!