oijoi, tää joulun ruokakulttuuri on pistäny vatsan koville. Nyt noin kahteen vuoteen meidän talossa ei oo syöty punasta lihaa lähes olleskaan naisväen toimesta. Iskä ostaa kesäsin muutamat pihvit ja kinkut joulusin, mutta muuten mun punasenlihan nauttiminen jää kokonaan kodin ulkopuolelle, eli Jussille ja roskaruokiin. Sen jälkeen kun työt alotin syksyllä, on Jussilla tullu käytyä harvemmin, joten lihansaanti on jäänyt aika olemattomaksi eikä roskaruokien, kuten hampurilaisten lihaa voi edes lihaksi sanoa. Oli tän takia aika shokki mun vatsalle syyä hirveesti kinkkua näin jouluna. Ihmettelin samaa hommaa viime joulunakin, että miten nopsasti sitä keho voi alkaa vieroksua tuota raskasta ja tunkkasta ruokaa. Mä siis olin suuri lihanrakastaja enkä tienny mitään parempaa kun ihana grillipihvi, olisin kans voinu ruoka-aikaan syyä vaan pelkkää tätä lihaosuutta ja jättää salaatit ja peruna/pasta/riisit poies kokonaan! Olinkin vähän kauhuissani kun muu perhe päätti että nyt jää punanenliha pois kokonaan ja aattelin että tulee aika kurjaa mulle. Eipä siinä kuitenkaan mennyt aikaakaan kun yleisolo parani ja keveni punasenlihan jäätyä pois ja jonkin ajan päästä en enää pystynyt kovin paljon tuota osuutta annoksista esim. Jussilla syömään. Kuitenkin viime kesäisellä kahden viikon Kreikanreissulla tuli lammasta syötyä melkeen joka ilta, eikä silti tullut yhtään paha olo, siellä varmasti liha on puhtaampaa ja aidompaa kun täällä.
Tänä jouluna tein kans kaksi ennätystä, söin nimittäin ekaa kertaa tosi moneen vuoteen porkkanalaatikkoa, jota vierastin ja kraavilohtakin sain alas suustani, eikä se edes ollut kovin pahaa. Tähänkin limaiseen ruokaan olen kehittänyt jonkun inhoreaktion ja siksi vältellyt sitä. Ei se vieläkään miellyttävältä suussa tuntunut, muttei ihan kamalaakaan ollut. Joululaatikkoihin inhorefleksini sain ala-asteella, jossa olin juuri ollut vatsataudissa ja sen jälkeen pakotettiin syömään kaikkia laatikkoja, vaikkei ruoka muutenkaan maistunut, eikä varsinkaan laatikot joista en pitänyt. Kun olin saanut tungettua laatikot kurkkuuni, pitikin jo juosta oksentamaan, ei siis mikään hyvä kokemus. Muutamina jouluina olen koittanut laatikkoja maistella, mutta sama oksennusrefleksi on tehnyt tuloaan, joten olen luovuttanut. Nyt viime maistokerrasta oli jo kolmisen vuotta ja jeejee, söin!
Oon aina pitäny itteeni semmosena roskaämpärinä, että voin syyä kaikkee, mutten kyllä oikeestaan olekaan kun mietitään :D. Laatikoista en edelleenkään pidä, paitsi kaali- ja makaroonilaatikosta. Kraavilohi ei vieläkään ole herkkua, pinaattilettuja en voi sietää, enkä mämmiä. Suolakurkuistakaan en kamalasti pidä eikä glögi maistu jouluisin, eikä kyllä muutenkaan. Jos nyt juomalinjalle lähetään niin jäätee on aika ällöä, en siedä kahvia enkä alkoholinmakua ja oluet, voi luoja että ne haisee ja maistuu ihan kamalalta! Oho, en mä keksikään enempää, jotenkin luulin et lista ois paljon pidempi! :D. Eli en mä olekaan niin nirso kun luulin :D.
Mutta nyt lähen SYÖMÄÄÄN jotakin ja sitten puen päälle ja pakkaan kamoja mukaan, sillä me lähetään Minnan kanssa ettimään luistelumahdollisuuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti