Tänään mennään vähän haikeemmissa merkeissä tämmösellä:
Tämän lyriikat on aika alusta asti jotenkin osunu ja uponnu. Kuuntelin tätä kun ite aloin olemaan koko ajan varmempi siitä, että ero on ainoa oikea ratkaisu ja tämä biisi kertoo siitä, ettei sydämet aina mene rikki saman verran ja samasta kohtaa ja että se on ookoo, että toinen pääsee yli nopeemmin ja ja jatkaa elämäänsä. Koin jotenkin, että mun tulis olla se, joka nyt kärsii sen kaiken syyllisyyden ja olisin halunnu ettei toinen olisi kärsinyt ollenkaan, mutta tämä biisi jotenkin sai mut uskomaan siihen, että mä oon ihan yhtä paljon eronnu kun toinenkin ja saan tuntea yhtälailla vaikeita tunteita ja surua ja kaikkea, enkä vaan kantaa syyllisyyttä kaikesta. Tästä myös tajusin, ettei kannata vertailla itteään siihen toiseen ja miettiä, että onko nyt jo aika hymyillä, voinko nyt jo pitää hauskaa, pystyyköhän toinen siihen jo. Jokainen menee omaa tahtiaan ja se on ookoo. Samalla tää biisi kerto siitä, että oikeastaan kukaan ei voi tulla toiselle sanomaan, että miten sydänsurujen kanssa ollaan ja miten ne vaikuttaa, koska jokainen kerta on erilainen ja täytyy antaa itelleen aikaa selvitä. Cause when the hearts break they dont break even.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti