En oo ikinä ollu saikulla jonkun fyysisen vamman takia, joten on outoo et on saikulla ja voi silti käydä juoksulenkillä. Mulla todettiin tenniskyynerpää jonka takia mun vasuri näyttää etäisesti joltain robottikädeltä kun siinä on aika massiivinen rannetuki mun käteen nähden, sekä kyynerpäätuki. Totaalisessa paranemisessa voi kestää kuulemma kuukauden tai pari, ja se todennäköisesti uusii aina kun alan tekee jotain tavallisuudesta poikkeavan raskasta. Eli vissiin saan heittää sitten hyvästit kaikille raksamieshaaveille sun muille raskaammille ammateille. En oo siis halunnu olla raksamies mut silti :D. Ehkä tää on taas joku merkki siitä, et mun pitäs vaan tavotella niitä mun oikeita haaveita, eikä kiertää niitä siks ettei niitä oo helpolla saatavilla just täällä. Haluisin olla floristi ja sisustussuunnittelija, haluisin perustaa kahvilan sekä kierrätyskeskuksen ja haluisin tehä lastenkirjoja ja maalata. Et siitä sitten vaan tavottelemaan ja tekemään :D
Kävin vähän aika sitten juoksee melkeen kaatosateessa ja äsken laitoin öljyhoidon päänahalle ja mietin et voisin oikein sheivaa sääretkin! Aikamoista hienostelua. Mul on myös pakastimessa pikkuporkkanoita joita oon himoinnu jo viikon, ehkä viimein keitän niitä omnomnom sydän.
Musta sun kannattaa ehdottomasti lähteä kouluttautumaan sellasta, mikä oikeasti kiinnostaa, vaikka se olis vähän kauempanakin. Vaikka pääkaupunkiseutu kuinka oliskin sulle koti, niin kyllähän se siellä aina odottaa ja sinne voi aina palata. :)
VastaaPoista