Huomen taas lääkäriin!

Riemuisaa!

Tänään lähin töihin ja huomasin jo bussipysäkkikävelyllä etten oo kyllä ihan kunnossa. Ihan vetämätön olo, tuntuu kun ois märkä rätti. Soittelin sit vähän diacoria läpi ja huomiselle sain varattua aikaa, että ehkäpä tässä menee vielä loppuviikko levätessä.

Haluaisin edelleenkin muuttaaa! Mutta tosi harmi kun en voi. Ellen löydä jotakin työtä jota saa tehä tarpeeksi ja josta saa tarpeeksi palkkaa. En oikein viihy kotona niin kauheesti kun pitää koko aika siivota kissojen jälkiä. En jaksa enkä halua eikä mun huoneen ovea saa kiinni silleen etteikö sinne kissat pääsis. Mukavia eläimiä, mutta joku niillä viiraa nyt päässä pahemman kerran. Pallommasi onneks pysytteli muualla koko mun taudin pahimman ajan, jotta sain nukkua rauhassa, mutta nyt palasi sekin paholainen!

Oon kans yksinäinen ja koteloidun kun joudun vaa löllyy täällä kotona, tänään sentäs sain ihmiskontakteja, vaikkei mun energiatasolle ookaan hirveen tervettä juoksennella pitkin pihoja lasten kanssa leikkien tai huoneesta toiseen kieltämässä toisten potkimista. Kaipaisin vaan löllymisseuraa ja musiikkia!

Yitin löytää hellooksista miespuolisen ihmishenkilön joka olisi pukeutunut tavalla, joka omaa silmääni miellyttäisi ja arvatkaa mitä, EI LÖYTYNYT :D. Oisin halunnu koota jonkinlaisen kollaasin joka selittäis mimmoset vaatteet näyttää musta miehillä kivoilta ja luulin et oisin hellooksista löytäny jotakin, mutta ei sitten ;(. Eikä kiinnostusta löytyny pidempään etsimiseen. 

Tänään sain myös kutsun wanhojentreeneihin tuuraa paria, mutta voihan pylly kun ne treenit on niin huonoon aikaan kun ottaa huomioon mun työajat ja toisaalta mukana oli kanssa se miinus, että enpä mä ois jaksanu kun yhen valssipyörähdyksen ja oisin jo ollu ihan kuollu. Ei oikein jaksa ees nostaa käsiä, väsyttävää. Haluaisin kyllä kovasti tanssia, siinä unohtuu kaikki!

Viimeisenä asiana kerrottakoon, ettö eilen tai joskus lähipäivinä tuli Marihuana-dokkari, joka oli mielenkiintonen. Suomeskin vois saaha lääkäriltä reseptin et käyppä ostaa vähän ruohoo ja polttele sitä kipuihin :D.

Mun piti vaan kertoa että meen huomenna lääkäriin.

Robbie

Tästä tulee joulu mieleen ^^.

Mulla on ongelma ja sen nimi on nieleminen. En osaa niellä tabletteja ja äiti väittää että se johtuu vaan sitä että tiiän sen olevan lääkettä. Oon kyllä kokeillu niellä myös mustikoita ja muita pieniä asioita, muttei vaan onnistu. Siksi esim. antibioottikuurit oon aika kamala tieto, koska se tietää tabletteja jotka pitää niellä. Eilen illalla leikkasin tabletin kahteen osaan ja koitin niellä ekaa puolikasta, mutta sen esiinleikattu sisäpinta osu jotenkin ikävästi kieleen ja maistoin aivan hirveän maun ja samalla hetkellä itse tabletti juuttui tosi ikävästi kurkkuun ja oksentamisrefleksi oli todella lähellä. Niitä hyviä kokemuksia joiden avulla pääsee kammoista eroon? Tämä ei ainakaan ollut semmoinen. Maku oli niin karmaiseva, että meinasin oksentaa jo pelkästä ajatuksesta, että  tuo pilleri on pakko syödä. tiputin pillerin puolikkaan hetkeksi lasiin jonka pohjalla oli ihan vähän vettä ja huomasin että se liukenee siihen pienen pieneen vesimäärään tosi kätevästi. Tiputin sitten sinne myös toisen puolen ja lisäsin lisää vettä jonka jälkeen kumosin ihan hirveeltä maistuvan nesteen kurkusta alas ja päälle appelsiinimehua. En tiedä miten terveellistä tämäkin on, mutta en nyt keksinyt muutakaan! En kyllä saanut tätäkään nestettä kaikkea kerralla juotua vaan pikku erissä nenästä kiinnipitäen ja meinasin oksentaa peri kertaa, mutta sinne meni! Ei kyllä huvittaisi ottaa taas seuraavaa... Lisäksi tämän operaation jälkeen oli hirveän huono olo kaksi tuntia ja maku pysyi suussa vaikka mitä söin päälle ja vielä aamullakin oli ikävä tunne sekä suussa että vatsassa. Aikamoista myrkkyä! Enkö muka parane muuten.

Huominenkin on vielä sairaslomaa ja toivon että olo tästä paranee, koska en haluaisi mennä töihin puolikuntoisena ja sairastua kohta taas uudelleen, niinkun tein viimeksi. Puolitoista viikkoa poissa töistä, ohhoh. Ei kyllä kamalasti haittaa kun ei tuo työ oikein inspaa! Saisin enemmän rahaa jos ilmottautuisin työttömäksi. Mieluummin kyllä silti teen töitä ja saan kokemusta kun istuisin vaan kotona, on tää sen verran tylsää! Odotan innolla sitä  tervettä oloa ja Jussia! Haluun käydä suihkussa, laittautua ihmisen näköiseksi ja tuntee itteni sieväksi, nytkun jo toistaviikkoa istun kotona verkkareissa. Haluun nähä Jussin ja kävellä sen kanssa keskellä ihmisiä käsikädessä ja todeta miten hyvältä mun poikaystävä näyttää <3. Haluun käydä kiertelee vaatekauppoja ja ettiä mulle takkeja Jussiin kanssa, kokeilla kenkiä ja metsästellä hyviä alennuksia. Haluun kans syödä hesburgerissa mieluiten ja katella ihmisiä ja nauraa Jussin kanssa, voisi myös mennä leffaan ja syyä popkorneja. Haluun tehä normaaleja juttuja!

Kivointa tässä uudessa MUN koneessa on se, että voin taas kuunnella musiikkia! Vaikkakin siskot menikin lataa tän täyteen bäkkäreitä... Haluisin kuunnella jotakin musaa jonka sanoilla ois vähän syvempi merkitys.


Myös tästä biisistä Robbien uusimmalta levyltä tulee jotenkin joulu mieleen, tämä on siis erinomainen joululahja-albumi! :D.

Äitin kanssa naurettiin, että on tullu ainakin säästettyä kun ollaan lähes koko perhe oltu kipeenä tässä, niin ei oo tullu ajeltuukaan minnekään turhaan, eikä käyty kirpparilla tai muuallakaan kuluttamassa rahaa ja kaikilta on ollu ruokahalu kadoksissa ja ollaan siksi syöty ihan tosi kevyesti :D. En malta kyllä oottaa myöskään et pääsen kirpparille kunhan paranen! Jossain vaiheessa taisin kans kirjotella siitä, että mulla on kirjatkin loppu, noh, väärässä olin! Löysin eilen laukkujeni alta muovipussin joka sisälsi ainakin viisi romaania, että siitä vaan lukemaan sitten! Nyt meneillään kylläkin suht pitkä kirja nimeltä Mustesydän, vaikuttaa ihan jänskältä, vaikka onkin vissiin suunnattu vähän mua nuoremmille lukijoille. Alottelin kans jotakin ihme murhamysteeriä, mutten mä semmosta halua lukea ennenkun käyn nukkumaan, jotain kevyttä mieluummin. Voisin kans kertoa, että luin loppuun kirjan nimeltä Matkalaukkumorsian jo vähän aikaa sitten ja petyin vähän loppuun. Oisin halunnu että Paula ja Johan saavat toisensa sitten kuitenkin, mutta eivätpä saaneetkaan! Mutta hyvä kirja oli, suosittelen!


Tässä on mun tämän hetken suosikkibiisi. Aivan mahtava tarina! Sain siis kanssa viimein tutustuttua tähän Zen Café musaan ilman nimeä Zen Café. Eikö ne muut miekkoset jaksanu enää Samulin kanssa soitella, vai miksi sen piti alkaa tekee zenkkareita omalla nimellään? Vois tietty googlee jos jotain infoa löytyisi.


Lopuksi vielä Pinkin biisi johon ihastuin ihan ekaa kertaa kun kuulin, aika monta kertaa oon tämän jo kuullut, muttei se ainakaan vielä ole kulunut mihinkään! Pinkille kyllä paljon rispektiä musiikistaan ja asenteestaan!