Hiuksitaistelut jatkuu

Noniin ja kyllästymiseen asti jaksan nyt kirjotella tästä mun kamppailusta terveen päänahan puolesta!

Oon monelta taholta saanu vinkkiä kokeilla kaikenlaisia öljyjä päänahkaan, jos ne auttais. Ensiks meinasin ihan normaalia oliiviäljyä, mutta mulle on suoraan iholle laitettuna tullu siitä jotain näppyjä vuosia sitten, joten en uskaltanu. Sain vinkkiä kookosöljystä, mutta ite en ihan hirveesti välitä kookoksen hajusta, joten päätin vielä katella ympärilleni. Life-liikkeessä tuli vastaan sitten tällainen manteliöljy, jonka äiti mulle osti, jee!

Laitoin heti samana iltana, eli eilen tota pahimpiin kuivuus ja hilsekohtiin. Levittäminen koko päähän on tosi hankalaa, koska tuolta tulee vaan tippa kerrallaan, pullo on lasia joten sitä ei voi puristella ja kun laittaa koko pullon väärinpäin, sieltä välillä roiskahtaakin enemmän tavaraa ulos. Siksi en alkanut sitä koko päähän heti tunkemaan koska se tuntu niin hankalalta hommalta. Sivelin äljyä myös kuivaan otsaan ja muutenkin naamaan kokeilunvuoksi ja samalla tuli tietenkin rasvattua myös kädet.

Annoin vaikuttaa noin puolituntia floristikirjaa lueskellen.

Pois peseminen hyvin luonnonmukaisella palashampoolla ei ollutkaan mikään yhden pesukerran juttu, mutta toisella pesulla öljy oli jo poissa. Tuolla shampoolla nyt muutenkin pesee niin nopsaan ettei kyllä haittaa.

Normaalisti peseytymisen jälkeen mun naama ja kädet on aika kuivassa kunnossa, mutta nyt ton öljyämisen ansiosta eivät olleet ja esim nyt kun käsiä hivelee niin kyllä on pehmeetä, eikä yhtään kuivaa! Kynsinauhat tuntuu myös todella hyviltä ja naamaakaan ei ole tarvinnut rasvata.

Harjasin hiukset sitten siinä pari tuntia pesun jälkeen ja aukesivat aivan mielettömän helposti ja hilse vaan irtosi päästä isoina palasina eikä iho hilseen alla ollut vereslihalla kuten normaalisti, vaan ihan terveen näköistä ihoa! Ihan kaikkea se ei suoraan poistanu, mutta oon odottavaisin mielin että se saattaa jopa kaiken hilseen, kuivuuden ja kireyden poistaa säännöllisesti käytettynä!

Kun hiukset kuivu, ne oli tosi pehmeet, kiiltävän ja elinvoimasen näköset, vaikkei niihin sitä öljyä edes oikein muuten joutunut kun sitten pestessä.

Jatkan siis ehdottomasti tämän käyttöä ja toivon että niin päänahka kuin hiuksetkin saa ihan uutta elinvoimaa!

Lisää luomuekoshampooasiaa

Kirjottelin paripostausta sitten tästä Urtekramin aloe vera-shampoosta, jota lähin kokeilemaan ihan toisen ihmisen suosituksesta samankaltaiselle päänahalle kun mulla. Kerkesin käyttää tätä kuukauden päivät, lähes jokapäivä, koska mun hiukset rasvottuu niin nopeesti. Elikkäs siis testiaikaa oli ihan sopivasti.

Niinkuin sillon aluksi kerroinkin, tämä autto samantien päänahan kirvelyyn ja kutinaan aika paljon, mutta noin viidennen pesukerran jälkeen hilsettä alko tulemaan aivan mielettömästi. En oikeestaan meinannu kehdata ees lähtee mihinkään ilman hattua ja kun tilanne ei uusista pesukerroista huolimatta muuttunut yhtään parempaan, melkeen vaan pahempaan, päätin vaihtaa shampoota. Nyt siis ois puolet tätä saatavilla, jos joku haluaa tesmaa! :D Mä en tota enää päähäni halua laittaa.

Samoihin aikoihin urtekramin shampoon kanssa, ostin syysmarkkinoilta Flow-kosmetiikan palashampoon. Myyjä suositteli juuri tätä turvehamppu-komboo mulle, kun kerroin ongelmistani. Ensimmäinen pesukerta tällä sijoittui sunnuntai-iltaan. Istuin kyvyssä, otin palan kästeen ja hankasin sitä hellästi kaikkialle päähän. Sitten laitoin palan pois, kastelin kädet vedessä ja vaahdotin shampoon kevyesti hiuksiin. Shampoo vaahtosi ainakin tämmöisiin lyhyisiin hiuksiin nähden ihan riittävästi, jotta se levisi helposti kaikkialle. Päänahkaa ei kirvelly vaan tuntu samalla tavalla hyvältä ja hoitavalta kun joku päänahkaa rauhottava suihke, mitä oon joskus käyttäny. Annoin shampoon olla päässä hetken, missään ei kyllä lue että niin pitäisi tehdä, mutta tein silti. Pois peseminen oli taas hieman ikävää, koska kuten urtekraminkin kanssa, hiukset tuntuu semmoselta piikkitakkupesältä kun shampoota pesee pois.

Kuivina hiukset eivät näyttäneet sellaisilta überpuhtailta, miltä näyttää kun pesee jollain kemikaalikoktaililla, muttei ne likaisiltakaan näyttäny tai tuntunu varsinkaan harjaamisen jälkeen. Pitemmille hiuksille voisin suositella kanssa jotain hoitoainetta tohon komboksi, sillä oma tukka meni aika takkuun. Tämmöset lyhyet on kuitenkin helppo harjata.

Maanantaina mietin, että pitääköhän pestä hiukset kun lähdin siskojeni ja Minnan kanssa syömään, mutta yllätykseksini hiukset olivatkin puhtaamman näköset kun edellisenä päivänä. Tiistaina ei ollut mitään menoa, joten en edes kiinnittänyt huomiota hiuksiin. Keskviikkona olimmekin sitten suuntaamassa tyttöjen kanssa katsomaan Magic Mikee ja tuskailin kun en millään olisi jaksanut pestä hiuksia. Viimein kylppäriin päästyäni katsahdin peiliin ja huomasin hiusten olevan aivan puhtaat. Normaalisti joka päivä pestävät hiukset oli nyt puhtaat vielä kolme päivää pesusta! Torstainkin vetelin vielä samoilla hiuksilla, mutta perjantaina tartuin taas palashampooseen ja pesin hiukset.

Joka kerta tällä pestessä hilse vähenee ja päänahka tuntuu terveemmältä. Varmasti pidentynyt pesuväli auttaa asiaa roimasti, joten en varmaan vaihda tästä ihan heti pois! Shampoo on todella helppo levittää, sen pakkauksessa ei ole mitään ylimääräistä, se vaikuttaa tähän mennessä todella riittoisalta ja se pidentää pesuväliä ainakin mulla, joka tekee ainakin mun elämästä NIIIN paljon helpompaa! Haju ei ole mun mielestä mikään maailman paras, mutta se ei jää hiuksiin olemaan, joten sekään ei haittaa. Kävin jo äitillekin ostamassa ruohonjuuresta omansa, täytyy vielä toimittaa se sille ja kysyä sitten kokemuksia!

En osaa :(

Apuaaa, Leena heitti mulle sen pikkujouluasu-haasteen, ja siis ihan ekana en osaa päättää nettikauppaa josta sen asun kokoisin ja toiseks mulla menis juttuun varmaan monia tunteja kun en osais päättää :D. Jos joku haluaa nähä semmosen kollaasin siitä mimmosen pikkujouluasun nappaisin jostakin tietystä nettikaupasta mukaani niin ehotella saa ihmeessä!

Mut mitäs oon tässä hommaillu, ollu Jussilla ihan hyvän verran, käyny taas kuorosotailemassa, kattonu kivoja leffoja, tehny kouluhommia ja ulkoillu. Ihanaa kun tuli lisää luntaaaaaa! Tuola metsässä lenkkeily on jo aika hyvää liikuntaa kun lunta on ylipolven, koiratkin näyttää siltä kun uisivat :D. 

Astetta oon kuunnellu ihan intona jo hyvän aikaa ja vähän ois suunnitelmissa lähtee sitä kattomaan parin viikon päästä! Veronpalautukset tuli ja sain paljon rahaa, voisin sen kunniaks ostaa vaikka kengät. Syön suklaata vaikken sais. Kun syön, syön aina liikaa ja naama kiittää. Haluisin luistelemaan ja sen aion myös ensiviikolla tehdä!

Sydän

Oikeesti sydämen tunnetoiminta on tosi pelottavaa ja outoo ja vaikeeta. Kun oikeesti ei voi koskaan tietää mitä se seuraavaksi keksii ja miten mikäkin juoni etenee. Onneksi oon aika sujut oman sydämeni kanssa näistä romanttisista asioista, enkä niinkään huolehdi yllättävistä juonenkäänteistä liittyen romantiikkaan, mutta kaikki muu onkin sitten vaikeeta, outoa ja ihmeellistä. Ainakin joskus!

Mulla on ainakin tää yksi asia mun sydämessä, joka ei vaan istu hyvin! Valitan tästä kans ihan tasasin väliajoin kaikennäkösiin päiväkirjoihin, joillekin ihmisille ja keskustelufoorumeille. Valitan taas. On siis ihminen, johon tykästyin joskus vuosia sitten tosi paljon. Oltiin aika paljon yhessä koulussa ja sen ulkopuolella. Meiän välissä oli kuitenkin aina jonkinlainen muuri, jota en osannu rikkoa, enkä ois varmaan uskaltanu vaikka oisin osannukin. Meille tais sitten tapahtua joku arvomaailmojen eriytyminen, koulun loppuminen tai muu sotku, jonka takia ei enää oltukaan niin yhessä ja ehkä etäännyttiinkin. Toisista kavereista en etääntyny yhtään joiden kanssa tutustuttiin samoihin aikoihin. Tällön en kokenu vielä mitään ongelmaa ton muurin lisäksi, koska mulla yleensäkin on paljon kavereita joita ei tartte nähä kun kerran puolessa vuodessa ja silti on jeejee :D.

Jossain vaiheessa kuitenkin ei sit enää osattukaan olla yhessä kunnolla, hänellä oli vaikeeta enkä osannu auttaa. Ehkä se ajo kans väliä suuremmaksi. Ja mua sattu tosi paljon ja usein kun ajattelin tätä ihmistä, koska en osannu olla hänen kanssaan enkä avuksi niinkuin olisin halunnut. Hänelle tuli myös paremmat ajat, mutten silti osannu olla. Ja aina vaan sattu tämä ihminen ajatuksissa. Tunnen ehkä että oon pettäny tän ihmisen, koska oltiin kuitenkin aika läheisiä enkä osannu auttaa enkä osaa vieläkään.

Mutta onko se muuri, vai eikö meillä vaan synkkaa? Eikö me vaan sovita yhteen. Miksen voi osata auttaa ihmistä ja olla ihmisen kanssa, josta välitän kuitenkin tosi paljon? Viimiset pari vuotta on menny lähinnä semmosessa "no moi mitä kuuluu"-hengessä, välillä jotain syvällistäkin juttua, mut aina se joku pölkky puskee vastaan. Ja sit tuntuu pahalta. Oon miettiny monta kertaa et mitä jos vaan antais olla, ei pitäis yhteyttä [taidan muutenkin olla se, joka ottaa yhteyttä aina] ja jättäis koko asian ja ihmisen. Ehkä sitten vieraantuis niin paljon, ettei enää olis tekemisissä eikä sattuis. Mutta tää tuntuu sinällään tosi pahalta ajatukselta, koska edelleen välitän tosi paljon vähäisistä kontakteista huolimatta. Yksi vaihtoehto ois kerätä kaikki rohkeus ja mennä face to face selittää tän kaiken ja lähtee sit menee. Oispa ainakin puhuttu suu puhtaaksi. Hän saisi sanoa jos olisi sanottavaa, ehkä sitten tulisi piste asialle, ja voisi olla sattumatta. Tai sitten ei. Oon ajatellu kanssa kirjettä, mutten halua kyllä kirjeelläkään ilmasta semmosta mitä en face to face uskaltaisi sanoa.

Teen niinkun Nath sanoi, kirjotan sen mitä en uskalla sanoa ja toivon että oikea ihminen päätyy lukemaan! Haluisin vaan niin tähän asiaan jonkun liikkeen johkin suuntaan.

Ehkä kesällä puhutaan, kokeilen ainakin!

Viimeaikoina on ollu semmonen olo että voisin enemmänkin harrastaa näitä yö-avautumisia. Ainiin, suruisaa, en löytäny simcityn toista levyy enkä saanu sitä asennettua, nyyyyyh ;(.

Kauniita unelmia!

Otsikko

Eilen ahisti ihan sikana kaikki! Tai siis niinkun tulevaisuus lähinnä. Mitähän hittoa mä nyt rupeen oikeesti tekemään joskus syksyllä? Miks pitää ahdistua ja stressata ihan kaikesta? Tarviin rauhottavia et selviin arkipäivistä :D. Tiiän kylläkin pari tyyppii jotka on saanu rauhottavii kouraan vaan kertomalla et "mua ahistaa joskus." Eli mä saisin aika helpolla kyllä semmosia! Mutta ehkä mä ainakin nykyään pärjään varsin hyvin ilmankin, koska on ollu jo monta jopa kahen viikon jaksoo ku ei oo ollu semmosta katastrofaalista ahdistuspäivää! Edelleen on semmonen pysyvä pieni ahistus tulevaisuudesta, mutta vähän jo helpottanu sitten eilisen. Vaikeeta mun tulevaisuudesta tekee se, että Jussi kuuluu siihen. Se on helpottava tunne tietysti, ettei ole yksin vaikka mitä nyt tekis, mutta se kans vaikeuttaa, varsinkaan ku ei tiiä että kauan se Jussi tuola intissä viihtyy ja mitä se haluais intin jälkeen tehdä.

Pitäs varmaan perustaa semmonen henkkoht blogi, johon vois kirjotella ihan kaikkee, vaikka toisaalta haluisin kans kirjotella tänne ihan kaikkee, mutta se on vaikeeta epäanonyymisti, kun varmasti joku aina suuttuis :D. Mutta, nyt tämä postaus on aikalailla mun henkilökohtasia ongelmia vaan, voi skippaa jossei kiinnosta purkautuminen.

Mutta siis, mun tulevaisuudenongelmia/suunnitelmia on seuraavia:

-Haluaisin muuttaa mahdollisimman pian, mutten periaatteessa voi, koska juuri nyt joutuisin muuttamaan yksin, eikä sellaiseen ole varaa. Mulla on myös työpaikka aika lähellä kotia, jollon olis tosi epäjärkevää muuttaa kauemmas.

-Koska en voi muuttaa heti, haluaisin muuttaa kesällä tai syksyllä Minnan kanssa johkin kolmioon. Tätä suunnitelmaa varjostaa se seikka, että pitäs saaha kesätöitä, koska seurakunnanhommilla[=pari riparii] ei kyllä saa tarpeeksi rahaa asumiseen. Olen jo hakenut noin kuutta työtä, saa nähä mitä sieltä vastataan ja kerran viikossa ainakin katselen aina uusia. Tässä suunnitelmassa on myös se mutta, että jos käy niin, että Jussi tuolta kotiutuukin, haluaisin tietysti sen kanssa asua, jollon toisaalta Jussi vois tietty muuttaa mun ja Minnan kaa sinne kolmioon, mutten tiiä haluisko se. Ja haluisko se nyt ylipäätään muuttaa :D. Sitten on myös se, että Minna PÄÄSEE oikikseen, joten se ois opiskelija. Mä en vielä tiedä, että haenko mihkään opiskelemaan, mutta jos haen, se on joku ammattipuolella, joten luultavasti pääsen sisään. Mutta en haluaisi oikeastaan opiskella vaan tehdä jotain kivoja töitä. Mutta koska en tasan löydä kivoja töitä, pitäs opiskella. Mahdollisuudet siis on, että Minna on opiskelija ja minä en, jollon yhteisen asunnon ettiminen on vaikeempaa kaikkien järjestöjen kautta, jotka yleensä lähinnä opiskelijoille TAI nuorille työssäkäyville. Eli siis, tämä suunnitelma on kesätyöpaikasta kiinni jos kesällä ois muutto sekä opiskelujentoteutumisesta, jos syksyllä.

-Sitten tämä opiskelu. Haluisin opiskella media-assistentiksi, mut mitähän hittoo nekin muka tekee? Voisin siis tykkää siitä ja voisin olla myös hyvä siinä, mut google sanoo, että valmistuvilla pätevyys toimia jossakin avustavissa tehtävissä. Mua ei paljoo kiinnosta opiskella kahtakolmee vuotta että oon pätevä avustamaan, jee. Sit on se iänikuinen nuorisotyö. Simo sano että Huopalahes voisin sitä opiskella ja sit tietty on toi grani. Grani mua pelottaa, koska siel on kuulemma friikkii porukkaa :D. Huopalahti ois helsingissä. Miinukset molemmille. Mut sitte ku oon opiskellu nuorisotyötä vuosia, mitä jos en haluukaan tehä sitä kun kuitenkin haluun perustaa kahvilan? Haluisin kans opiskella parturikampaajaks/kosmetologiksi tai jokskuks semmoseks, koska mä tykkään kamalasti laittaa toisia! :D. Toisaalta en ikimaailmassa haluis tehä esimerkiks parturikampaajan hommia. Taikki ois unelma monien linjojen kanssa, mut oon liian taiteilijaluonne sinne :D. Ahdistuisin eniten ikinä.

-Sit niin haluisin perustaa sen kahvilan, mut en osaa yhtään keksii et mistä alottaisin tän unelman toteuttamisen? Lottosin jo väärää lottoo :D.

Mä haluaisin vaan kämpän, jossa voisin asua jonkun kivan kanssa [=Jussi tai Minna :D okei, muutki kelpaa!], josta voisin tehä hyvän kodin ja jonkun mukavan työn, jossa ei tartte liikaa stressata/opiskelupaikan jossa viihtysin. Voisko joku järkkää pliiiiiiis?

Tänään kirjotin kirjeen iltapäiväkerhon vanhemmille, eli etätöitä wuuhuu :D. Ja tänään Jussi soitti mulle ja surutteluks meni, kun kuuli miten se on kipee ;(. Koko inttiajan se on ollu jollakin tapaa kipee ja normaalissa elämässä se ei oo ikinä kipee! Homeessa koko laitos eikä tee hyvää mun pienelle allergiselle Jussille ;(.

bfobnfonabä Pitäs kirjottaa taas joku To Do-lista, että muistaisin kaikki asiat. Ehkä kirjotan huomenna. Nyt oon kuitenkin 600 kalorii miinuksella, joten pitäs syyä! Oikeesti 700 mutta eilen tuli 100 liikaa, joten tänään sitte 100 liian vähän! Sain tänään kaks vihreetä palloo ja kaks keltasta tähän mennessä, jeijeee!

Huominen ja sit onkin jo perjantai, jollon näen söpöläisjussisen <3. Heippa!