Hyvä aika sairastaa

Kun ulkona sataa. Eilen sato, tänään sataa. Istun huivi kaulassa, koska sattuu kun aivastaa, se on uutta! Huppari päällä on kuuma ja ilman sitä jääkylmä. Tajusin että mun ikkunasta vetää ihan ministi, joten voisin joko teippaa sen kokonaan kiinni, tai vaihtaa koko huoneen järjestystä ja siirtää sängyn kauemmas ikkunasta. Päädyin tohon tokaan vaihtoehtoon, joka vaatii myös siivoomaan tän rojuläjän! Tai lähinnä kaikki tavarat pois tasoilta, jotta niitä voi siirtää.

Multa jäi eilen photaritunnit välistä ja tänään digikuvaus, photarit nyt ei niin haittaa kun osaan ne jo. Huomenna on opintoihinjohdatusta ja photaria, koitan jo päästä paikalle ja siksi nukuin pitkään ja siirryin sängystä suoraan sohvalle peiton ja kuuman kaakaon kanssa katsomaan leffaa. Ja laitoin tän huivin kaulaan, jos lämpö vaikka parantais kurkun joka on törkeen kipee. Mulla on aika monia leffoja joita kirpparilta on kahella eurolla tullu raahattua ja päädyin semmoseen kun Closer.

Oli Dan, Anna, Larry ja Alice. Dan tapas Alicen kadulla ja rakastu siihen, ne sit muutti yhteen ja oli onnellisia

Dan kirjotti kirjan ja kävi Annan luona ottamassa itestään kuvan siihen kanteen, koska Anna oli valokuvaaja

Dan rakastu Annaan, mutta rakasti kans Alicee

Dan järjesti vahingossa Annan ja Larryn treffeille ja ne alko seurustelee

Dan oli edelleen rakastunu Annaan ja Aliceen

Anna meni naimisiin Larryn kanssa mutta tajus olevansa rakastunu Daniin

Dan jätti Alicen ja Anna jätti Larryn

Dan ja Anna oli yhessä

Anna tajuskin rakastavansa Larrya ja jätti Danin

Larry otti Annan takasin, koska se rakasti sitä vielä

Dan rakasti Annaa muttei saanu sitä takasin

Dan tapas uudestaan Alicen ja tajus rakastavansa sitä

Alice ja Dan oli lähössä yhessä jenkkilään, nää siis asu kaikki Lontoossa, mutta sitten Alice tajuskin ettei se enää rakasta Dania

Alicen oikee nimi ei ollukaan Alice ja se palas jenkkilään omana ittenään josta se oli tullukin sillon neljä vuotta sitten kun törmäs Daniin kadulla

Dan jäi yksin ja oli surullinen

Anna oli Larryn kaa, mutta vaikutti ettei se ollu onnellinen sen kaa

ja sit se loppu.

Niin, siinä oli se itse juoni. Leffassa ei ollu oikeestaan yhtään sivuhahmoa ja kaikki pyöri koko ajan näiden neljän ympärillä. Tätä oli mukava seurata, koska ei yhtään tienny mitä seuraavaks tapahtuu ja kohtauksien välissä saatto välillä olla vuosikin. Joskus kohtauksen alussa piti jopa miettiä hetken, että mitähän hittoa nyt on tapahtunu ja se oli hauskaa. Normisti tämmöset rakkauteen perustuvat jenkkileffat on niin ennalta-arvattavia kun elokuvat vaan voi olla. Tai siis niin, täähän tapahtu Lontoossa, en tiiä tuotantotiimistä ees että oliko tämä jenkkileffa vai ei. Ehkä ei ollu.

Mutta elokuva [oon muuten tähän mennessä kirjottanu sanan elokuva joka kerta väärin ensiks ja sitten huomannu ja korjannu virheeni. Äsken kirjotin eläkuva.] jätti semmosen tosi tyhjän ja vähän surullisen turhautuneen fiiliksen. Miksi rakkaus on niin vaikeaa? Niin vangitsevaa. Kun miettii niin ei periaatteessa tossa elokuvassa kukaan tehnyt kovinkaan paljon mitään väärää, mitä nyt ehkä tapaili toista samalla kun seurusteli toisen kanssa. Mutta samalla sanotaan että pitää seurata sydäntä. Entä jos rakastaa kahta? Voiko se olla mahdollista. Kyllä mun mielestä. Miten osaa valita, että kumpi on se oikea ja kumman jättää? Mitä jos kaksi ihmistä rakastuu oikeasti todella syvästi ja sitten joskus toinen vaan tajuaa ettei rakastakaan toista enää? Miten siitä kertoo sille toiselle, joka vielä rakastaa? Onko enemmän oikein elää siinä suhteessa kertomatta toiselle ja rakastamatta toista, odottaen että rakastaa joskus taas, vai lähteä menemään? Onko oikein elää toisen kanssa jos sitä ei rakasta, tavallaan kun valheessa vai satuttaa ja lähteä, jotta molemmat voi jatkaa elämää?

Entäs sitten semmonen platoninen ystävänrakkaus, miksi se tuntuu kestävän ja kestävän iäisyyksiin? Pilaako romantiikka ja seksi rakkaudelta mahdollisuuden jatkua ikuisesti? Onko rakkaudessa sillon liikaa kannettavaa? Jos ystävää voi rakastaa ikuisuuden ja yleensä rakastetaankin, miksei samalla lailla voi rakastaa aina sitä kumppaniaan, tai miksi siis usein ei ikuisuuksia rakasteta sitä kumppania. Kumppanilta vaaditaan liikaa. Ite ajattelen, että jos kestän sisaruksiani, sukulaisiani ja ystäviäni vuodesta toiseen, voin ihan yhtä helposti jaksaa rakastaa myös kumppaniakin. Mun mielestä pitäs olla ihan hyväksyttävää ottaa suhteesta välillä erätaukoja ja ottaa omaa lomaa, koska semmoset voi oikeesti tehä vaan hyvää! Eihän perhettä ja ystäviäkään tartte ihan koko aika jaksaa. Oon sitämieltä, että suhde kyllä kestää kunhan sen keskellä muistaa myäs olla yksilö ja muistaa ottaa omaa aikaa kun sitä tarvitsee.

Että semmosia ajatuksia herätti tuo elokuva! Ja kiitos viimepostauksen kommenteista <3
Niin ja tuli muuten heti JCstä ja Kappahlilta viestii jostakin kanta-asiakastarjouksista kun julistin ton ostoslakon :D

Eilen

Tein muutamia juttuja jotka ei yleensä oo mun arkipäivää.

Aamulla heti ennen töitä painoin siskon kaverille paitaa synttärilahjaksi. Töissä oli äitienpäiväkahvitukset, eli vähän erikoisempi päivä, jouduin kans olee töissä yli viiteen! Tuli kamala kiire, koska se kenkäkauppa edelleen oli menossa kiinni seiskalta ja päästiin lähtee matkaan vasta kuudelta, koska piti odottaa Veerua ja Annelia kaverilta. Oltiin viemässä Krisua röylään, mutta bussi porhalsi ohi ja vietiin se Niipperiin asti juhlimaan synttäreitä. Kerittiin kuitenkin perille ennen puolta seiskaa Klaukkalaan ja juostiin vesisateessa kenkäkauppaan. Sieltä sit äkkiä selaamaan kenkiä! Siellä siis oli poistomyynti ja tarjous johon kuului erikokoisia kasseja. Esim. oli ainakin 30€, 80€ ja 150€ kassit, joihin sai siis survoo niin monet kengät kun mahtuu ja ostaa ne sitten tolla hinnalla. Me survottiin seittemän paria kenkiä tohon kaheksankympin kassiin. Ite otin yhet ihanat saappaat, joissa on  rusettikoriste ja turhan korkee korko arkikäyttöön, mut ne oli niiiin söpöt, hyvät jalassa ja oikeelta hinnaltaan melkeen satasen :D. Lisäksi otin matalavartiset mustat tennarit, joiden pakkauksessa luki että koko 39 mutta sisältä paljastukin nelikymppiset, jotka oli mulle hieman suuret, siis oikeesti vaan tosi vähän. Veerulle ne oli kuitenkin sopivat, joten se niitä sit varmaan käyttää. Anneli otti satasen vaaleet korkkarit, äiti kahet viidenkympin ja kaheksankympin sandaalit sekä Veikalle skeittikengät. Veeru otti jotkut matalakorkoset valkoset korkkarit. Yhteensä oikeesti näille ois tullu hintaa joku 400€ mutta maksettiin siis se 80€. Jos oltas tiietty toi tarjous aikasemmin, ois varmaan lähteny tommonen 150€ kassi kenkiä. Nyt sielä oli jo hyllyt vähän tyhjemmät.

Ehotin että käytäis syömässä viereisessä Rollssissa, jossa oli tarjouksena lämäriateria 5,5€. Otettiin kaikki semmoset. Hampurilaiset oli tosi hyvät, ranskalaisia paljon ja niitä oli jo valmiiksi maustettu jotenkin ja juomatkin aika suuret! Ihan hyvä tarjous siis, jos vertaa mäkkäreihin ja heseen. En jaksanu ees syödä kaikki ranskiksiani, mut onneks Veeru jakso. Hauskaa oli että äitin ja mun työkaveri Inga ilmestyi myös Rollssiin ja siinä sitten vielä yhessä jutskailtiin. Inga meille oli tuosta kenkäkaupastakin kertonut, ja itse oli käynyt ostamassa seittemät kengät myös :D. Joiden hinnaksi olisi oikeesti tullut yhteensä yli 500€.

Kotona huvitti laulaa, joten pistin karaokevehkeet valmiiksi. Kävin läpi meiän melkeen kaikki karaoke levyt muutamaa suomi-iskelmää ja Olavi Virtaa lukuunottamatta. Äitikin lauleli mun kanssa ja levyjen loputtua laitettiin Veerun kanssa ihan normaalit  ceedeet soimaan ja laulettiin mukana karaokemikeillä :D. Käy se näinkin!

Nyt huvittais sadepäivänä lähtee kirpparille ja Sellossa ois uudessa Finnlaysonin liikkeessä tarjouksena kolme muumikäsipyyhettä kympillä. Vois käydä ostamassa! Eikä mikään roskaruoka, kuten esim. rax namnamnam tekis pahaa....















Seuraava kuva on omistettu Niiskikselle :D

Mun uudet sukat ginasta. Makso kaks parii 3,90€ ja just mukavat jalassa!