Multa jäi eilen photaritunnit välistä ja tänään digikuvaus, photarit nyt ei niin haittaa kun osaan ne jo. Huomenna on opintoihinjohdatusta ja photaria, koitan jo päästä paikalle ja siksi nukuin pitkään ja siirryin sängystä suoraan sohvalle peiton ja kuuman kaakaon kanssa katsomaan leffaa. Ja laitoin tän huivin kaulaan, jos lämpö vaikka parantais kurkun joka on törkeen kipee. Mulla on aika monia leffoja joita kirpparilta on kahella eurolla tullu raahattua ja päädyin semmoseen kun Closer.
| Oli Dan, Anna, Larry ja Alice. Dan tapas Alicen kadulla ja rakastu siihen, ne sit muutti yhteen ja oli onnellisia | |||||||||||||||
| Dan kirjotti kirjan ja kävi Annan luona ottamassa itestään kuvan siihen kanteen, koska Anna oli valokuvaaja | |||||||||||||||
| Dan rakastu Annaan, mutta rakasti kans Alicee | |||||||||||||||
| Dan järjesti vahingossa Annan ja Larryn treffeille ja ne alko seurustelee | |||||||||||||||
| Dan oli edelleen rakastunu Annaan ja Aliceen | |||||||||||||||
| Anna meni naimisiin Larryn kanssa mutta tajus olevansa rakastunu Daniin | |||||||||||||||
| Dan jätti Alicen ja Anna jätti Larryn | |||||||||||||||
| Dan ja Anna oli yhessä | |||||||||||||||
| Anna tajuskin rakastavansa Larrya ja jätti Danin | |||||||||||||||
| Larry otti Annan takasin, koska se rakasti sitä vielä | |||||||||||||||
| Dan rakasti Annaa muttei saanu sitä takasin | |||||||||||||||
| Dan tapas uudestaan Alicen ja tajus rakastavansa sitä | |||||||||||||||
| Alice ja Dan oli lähössä yhessä jenkkilään, nää siis asu kaikki Lontoossa, mutta sitten Alice tajuskin ettei se enää rakasta Dania | |||||||||||||||
| Alicen oikee nimi ei ollukaan Alice ja se palas jenkkilään omana ittenään josta se oli tullukin sillon neljä vuotta sitten kun törmäs Daniin kadulla | |||||||||||||||
| Dan jäi yksin ja oli surullinen | |||||||||||||||
| Anna oli Larryn kaa, mutta vaikutti ettei se ollu onnellinen sen kaa | |||||||||||||||
| ja sit se loppu. |
Niin, siinä oli se itse juoni. Leffassa ei ollu oikeestaan yhtään sivuhahmoa ja kaikki pyöri koko ajan näiden neljän ympärillä. Tätä oli mukava seurata, koska ei yhtään tienny mitä seuraavaks tapahtuu ja kohtauksien välissä saatto välillä olla vuosikin. Joskus kohtauksen alussa piti jopa miettiä hetken, että mitähän hittoa nyt on tapahtunu ja se oli hauskaa. Normisti tämmöset rakkauteen perustuvat jenkkileffat on niin ennalta-arvattavia kun elokuvat vaan voi olla. Tai siis niin, täähän tapahtu Lontoossa, en tiiä tuotantotiimistä ees että oliko tämä jenkkileffa vai ei. Ehkä ei ollu.
Mutta elokuva [oon muuten tähän mennessä kirjottanu sanan elokuva joka kerta väärin ensiks ja sitten huomannu ja korjannu virheeni. Äsken kirjotin eläkuva.] jätti semmosen tosi tyhjän ja vähän surullisen turhautuneen fiiliksen. Miksi rakkaus on niin vaikeaa? Niin vangitsevaa. Kun miettii niin ei periaatteessa tossa elokuvassa kukaan tehnyt kovinkaan paljon mitään väärää, mitä nyt ehkä tapaili toista samalla kun seurusteli toisen kanssa. Mutta samalla sanotaan että pitää seurata sydäntä. Entä jos rakastaa kahta? Voiko se olla mahdollista. Kyllä mun mielestä. Miten osaa valita, että kumpi on se oikea ja kumman jättää? Mitä jos kaksi ihmistä rakastuu oikeasti todella syvästi ja sitten joskus toinen vaan tajuaa ettei rakastakaan toista enää? Miten siitä kertoo sille toiselle, joka vielä rakastaa? Onko enemmän oikein elää siinä suhteessa kertomatta toiselle ja rakastamatta toista, odottaen että rakastaa joskus taas, vai lähteä menemään? Onko oikein elää toisen kanssa jos sitä ei rakasta, tavallaan kun valheessa vai satuttaa ja lähteä, jotta molemmat voi jatkaa elämää?
Entäs sitten semmonen platoninen ystävänrakkaus, miksi se tuntuu kestävän ja kestävän iäisyyksiin? Pilaako romantiikka ja seksi rakkaudelta mahdollisuuden jatkua ikuisesti? Onko rakkaudessa sillon liikaa kannettavaa? Jos ystävää voi rakastaa ikuisuuden ja yleensä rakastetaankin, miksei samalla lailla voi rakastaa aina sitä kumppaniaan, tai miksi siis usein ei ikuisuuksia rakasteta sitä kumppania. Kumppanilta vaaditaan liikaa. Ite ajattelen, että jos kestän sisaruksiani, sukulaisiani ja ystäviäni vuodesta toiseen, voin ihan yhtä helposti jaksaa rakastaa myös kumppaniakin. Mun mielestä pitäs olla ihan hyväksyttävää ottaa suhteesta välillä erätaukoja ja ottaa omaa lomaa, koska semmoset voi oikeesti tehä vaan hyvää! Eihän perhettä ja ystäviäkään tartte ihan koko aika jaksaa. Oon sitämieltä, että suhde kyllä kestää kunhan sen keskellä muistaa myäs olla yksilö ja muistaa ottaa omaa aikaa kun sitä tarvitsee.
Että semmosia ajatuksia herätti tuo elokuva! Ja kiitos viimepostauksen kommenteista <3
Niin ja tuli muuten heti JCstä ja Kappahlilta viestii jostakin kanta-asiakastarjouksista kun julistin ton ostoslakon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti