Tämä tarina kertoo, mitä tein torstaina 11.3.2010, jolloin muuten mulle ja Jussille tuli seurustelua täyteen 37 kuukautta, hyvä me!
Juhlapäivään päätin pukeutua, vaikka yleensä töissä lastenkanssa käytännöllisempää on pitää kollarilinjaa. En yleensä käytä sinistä, en ole siitä koskaan erityisemmin pitänyt, mutta harmaan kanssa se näyttää ihan muksalta ja korostaa silmiä, jotka on siniset! Ehkä voisin pikkuhiljaa päästä ulos mun sinisestäkammosta. Jaana anto nuo helmet, tunika lindexistä parilla eurolla. Bolero siskon, vyö kirpparilta 2e ja leggarit HM 7€. Tarkotus oli juhlistaa merkkipäivää ratsastusreissulla kera Minnan, joten pakkasin myös sopivammat tallivaatteet mukaan - jotka tietenkin unohdin. Ravasin myäs yläkerta-alakerta välii varmaan miljoonasti, kun unohin koko aika tavaraa väärään kerrokseen! Lopulta muistin ottaa mukaan kaiken muun paitsi ne ratsastuskamppeet.
Aamupalalounaaksi vetelinkin namnam herkkupökäleitä, eli viininlehväkääryleitä <3. Kreikkalaisia tommosia riisimassatäytteisiä viininlehteen käärittyjä juttuja, jotka on erityisen makoisia <3. Monet ei kyllä tästä herkusta silti tykkää :(. Jääpähän mulle enemmän! Kreikassa jos käy, niin tämän herkkusen nimi on dolmades. Ihan ruokakaupoista näitä säilykkeinä saa, semmoset 2-3€ tölkki, joka sisältää kymmenen tämmöstä.
Join kans mehua, joka pitäs ehkä jättää vähemmälle, ihan turhia sokereita ja muuta kakkaa! Tai sit siirtyy vaan tuoremehuihin.
Ikkunnasta näky aurinkoa, joka tietenkin piristi ja vei ajatuksen ratsastusreissuun, ihanaa varmasti auringossa ratsastaa pitkin maita ja mantuja.
Kynnetkin oli ratsastuskunnossa :D. Punasta Eveline-lakkaa alla ja päällä lilaa glitteriä. Yksinään tämä glitteri on liian läpinäkyvää, mutta saa kivaa syvyttää kun alle laittaa jotakin muuta väriä. Työpäivä meni muksasti ja välipalana oli mm. ihanaa mustikkavadelmarahkaa, joka oli niiiiiin hyvää ja tosi täyttävää! Söin sitä hirmusti.
Minna haki mut töistä ja ajeltiin tallille. Pikkuhiekkatie joka sinne vie, ei ees ollu niin pahassa kunnossa kun oltas luultu! Minnan bussikin pääsi perille. Tässä toinen tallikisusista.
Tallin omistaja, Maria kävi vaan osottaa meille että kuka laitumella olevista heposista on Osku ja lähti sitten tekemään kirjanpitoa. Oltiin siis ihan omillaan ja kahdestaan sielä, koska muitakaan ratsastajia ei ollu paikalla! Kyllä me ne hevoset valmiiksi saatiin yhteistuumin, Oskulla vaan ei ole kuolaimia ollenkaan ja mietin ääneen, että jos haettaiskin Teista Minnalle, josta Maria oli puhunu, mutta Minna sano ottavansa haasteen vastaan ilman kuolaimia! Kuvassa vasemmalla söpö Osku partoineen <3.
Tämä ihanuus taas on Surre, johon olen niin rakastunut. Sanoinkin Minnalle, että pitäs kai kohta vaihtaa hevosta kun koko ajan höpötin Surtsusta :D. Aika vaihtaa hevosta kun edellinen saa lempparinimen! Mutta ei, Surtukka on ihana ja kyllä mä sillä aion ratsastella aina kun vaan saan :D.
Minna kuvaa ja tän nähdessään valittaa varmaan et tää on hirvee kuva vaikkei ees oo!
Minna ja Osku. Saan ehkä joskus esitellä kans kuvia itestäni Surtsun selässä, mutta semmoset kuvat on luonnollisesti Minnan kamerassa. Noitten selästä ei oikein viitti nousta kesken kaiken kun ei ehkä päästäs enää takasin ylös ilman jalustimia! :D. Mutta nyt tässä oli vasta vähän kuvienselosteluu, nyt kerron tarinan!
Kun oltiin laitettu hevoset kuntoon, haettiin satulahuoneesta kypärät, heijastinliivit ja raipat. Kateltiin seinällä olevaa reittikarttaa ja bongattiin sieltä reitti joka oli merkitty tunnin mittaiseksi, vaikka meistä se kyllä näytti aika pitkältä. Uskottiin kuitenkin fiksumpia ja lähettiin matkaan. Huomattiin pian että haki oli metsätiellä ja poluilla aika pehmeetä, eikä kunnon laukoista oikein tullu mitään, joten annettiin pollejen sit käveleskellä. Käytiin kokeilee yhtä metsäpolkuu, jonka luultiin olevan oikea, mutta sielä upotti ihan hirmusesti ja lähettiin pois. Onneksi vastaan tuli toiselta polulta nainen, joka kertoi kyseisen reitin olevan ihan ratsastuskunnossa, joten lähdettiin sille. Yhdessä risteyksessä oltiin vähän etten tentten kumpaan mennään ja käännyttiin oikealle, joka loppujenlopuksi oli täysin oikea suunta. Polku tuntui kestävän liian kauan - karttaan se oli merkitty aivan lyhkäiseksi pätkäksi. Lopulta saavuimme pellonreunaan johon polkukin tuntui loppuvan, sillä muiden heposten jälkiä ei hirveesti näkynyt missään. Siinä hetken keskellä peltoa seisoskeltiin kylmässä viimassa ja koitin selittää, että tien on pakko olla eteenpänä, kunhan vaan jatketaan nyt matkaa, mutta Minna vähän epäili. Nähtiin kuitenkin pari taloa ja kuultiin auton ääni, joten lähettiin ylittämään peltoa. Nähtiin jopa auto ja hihkuttiin kun löydettiin tie :D. Tiellä toisessa suunnassa alamäessä oli talli ja toisessa suunnassa tie vain jatkui. Päätettiin käydä ensin tallilla kattomassa, mutta tie tuntui loppujen siihen, joten käännyttiin. Huomattiin kuitenkin pian kyltti, joka ilmoitti että tie päättyy! :D. Päätin soittaa Marialle, muttei ollut kenttää! Törmättiin myös järveen, jota ei kumpikaan ollut nähnyt kartalla, joten epätoivoa oli ilmassa :DD. Käännyttiin kuitenkin ympäri ja laukkailtiin vähän eteenpäin etsimään kenttää. Sain Mariaan yhteyden ja selitin mitä oli käynyt ja kerroin, että meillä vähän kestää kauemmin. Maria sanoi ettei se mitään kunhan tullaan ennen pimeetä takasin ja käski päästää Oskulta ohjat vapaaksi jos eksytään, koska se löytää kotiin :D. Huojentuneina laukkultiin takaisin tien toiseenpäähän jossa talli nökötti ja kyseltiin neuvoja. Kuulemma tietä vaan eteenpäin ja päästään takaisin Fagerängille. Meidän edessä tallusteli tyttö ja kaunis norjanvuonoheppa. Ei viititty ohitella kauheen kovaa vauhtia ja vähän harmitteli kun ei päästy nopeempaa eteenpäin, pimeä oli jo tuloillaan! Kuitenkin reipastettiin kävelyvauhtia ja lopuksi ohitettiin ja päästiin laukkailemaan eteenpäin. Risteyksestä käännyttiin Raferängin tielle ja sama tyttö hevosineen tuli VASTAAN! Kun oltiin tarpeeks kaukana, Minna käänty kattoo mua ja todettiin molemmat, että mitä helvettiä :D. Päätettiin että kyseessä oli pakko olla kummitus, muuten asiaa ei voi selittää.
Päästiin sit viimein perille ja ai että sattu jalkoihin kun nousi selästä! Oltiin ratsastettu melkeen kaksi tuntia putkeen ja vielä lähes koko matka jännitetty, että missähän hitossa me ollaan ja löydetäänkö ikinä takasin :D. Otettiin kamat pois hevosten niskasta, annettiin niille ruokaa ja laitettiin loimet päälle ja pihalle nukkuilee.
Päätettiin kans et ensi kerralla tullaan vasta kun lumet on sulanu kokonaan, kun ei oo hevosillekaan kovin mukavaa uppoilla lumeen ;(. Voishan sitä tietty ihan teillä ratsastaa, muttei se ois niin kivaa. Tallilta lähettiin ja Minna soitti Terolle, joka sen ois pitäny nähä, mutta Tero oli unohtanu koko asian. Onneksi meillä tytöillä on aina varasuunnitelma, joka alkaa ämmällä ja loppuu iihin - mäkkäri! :D. Sinne siis mässäilee ateriat, joita tilatessa mäkkityöntekijäkassatyttö kaato Minnan limut pöydälle :D Mäkkärin jälkeen suunnattiin meille saunomaan syväjäätä pois, joka ratsastuksen aikana jäseniin kerättiin huomaamatta. Otettiin myös jalkakylvyt, ihmeteltiin Avonia ja muuten juteltiin kaikenlaista. Oli kyllä kiva päivä ja ilta!
