Suosittelen!

Noniin, kerrankin löyty jotain kivaa mitä suositella, elikkäs tämmönen online kuvanmuokkaushomma kun Fotor! Sillä voi tehdä esimerkiksi kollaaseja, joita joillakin muilla ei voi tehdä, käyttöliittymä on kaunis ja toimiva ja jee tykkään kaikinpuolin! Elikkä menkääs kaikki kokeilemaan!

 Kokosin tässä kaksi kollaasia kuvista joita puhelimesta viimisimpinä löytyi. Saa tuolla fotorissa niinkun ihan normaalejakin kollaaseja tehtyä, mutta harvoin sitä on tarvetta tämmösillä hassummille, joten käytin tilaisuuden hyväksi!

Uusi taulu

Jee se on viimein täällä! Tilasin photoboxista jo aika kauan aikaa sitten yhdestä Portugalikuvasta taulun, kun heillä oli hyvä tarjous, että sai tietynlaisia ja kokoisia tuotteita vain postimaksujen hinnalla, joten päätin repästä ja tilata taulun. Oon aina tykänny hirveesti majakoista, johtuen ehkä muumien majakkajaksoista, jotka oli mun lemppareita ja tossa kuvassa oli jotenkin muutenkin kivat värit ja tunnelma. Minä ja söpö majakka. Toi päivä oli ihanan lämmin ja keräsin hirveesti kauniita ja isoja simpukoita, joten on ihana muistella tota päivää aina kun katsoo taulua.

Oikeastaan lopulta jäin plussan puolelle tuosta taulusta, nimittäin ensiksi minulle lähetettiin ihan väärä taulu ja minun tauluni meni sitten hänelle, jonka taulun itse sain. Ilmoitin tästä väärinkäsityksestä, jonka tuloksena sain 10e mun photobox-tilille, eli mun taulu makso -5e, hyvä hinta. Ehkäpä tilaan jotain muutakin kun siellä tilillä kerta on rahaa! Taulu on muuten mun mielestä tosi hyvää laatua, vaikuttaa kestävältä ja asiakaspalvelu oli todella hyvää kun tästä toimitusvirheestä ilmoitin, että suosittelen kyllä. Paketit ovat kyllä aika naurettavan isoja, joissa pienikin taulu tulee ja koko paketti on vielä jäätävän suuressa muovisäkissä, mutta muuten ihan hyvää toimintaa :D.

Nyt on kaunis syyspäivä ja oon melkeen terve. Käytiin eilen lenkillä Titiuun kanssa rannalla ja se meni ihan hulluksi, juoksi ympyrää, dyykkaili ympäriinsä, kaivo kuoppia ja kävi vedessä hyppimässä. Oli se sen jälkeen väsynyttä koiraa.. ainakin hetken :D. Toivottavasti kauniit ilmat vielä jatkuu, sillä ajattelin suunnata kohti metsiä, eli porukoille viikonlopuksi, kun villekin ajaa taksia. Kohta suunta käy kohti raksia, jonne mennään juhlistamaan veljen hyviä koenumeroita, jonka jälkeen vuorossa leffailta täällä meillä.

Minna kuvaa

Minna siis ei oo kuvaillu järkkärillä, eikä siitä touhusta mitään ymmärtänyt. Meiän on joku ikuisuus pitäny mennä vaan jonnekin mun järkkärin kaa silleen et samalla selostan Minnalle et miten se homma toimii. Nyt saatiin se viimein aikaiseksi ja Minna oivalsikin juttuja todella nopeasti! Ehkä me saadaan kohta uusi nerokas kuvaaja tähän maahan ;). Tein nyt randomkollaasin joistain Minnan ensimmäisen kuvauskerran kuvista! Käytiin siis vaan lenkittämässä Ebony ja siinä samalla jo suhteellisen hämärässä hyttysten syötävinä opetin :D.

Ostin joskus kirpparilta tommosen farkkupaidan eurolla ja aattelin leikkaa siitä liivin. En oo kuitenkaan saanu aikaseks ja farkkupaita on eksyny päälle useinkin kun on vaan tarvinnu jonkun pitkähihasen mutta kevyen paidan. Oonkin nyt tykästyny siihen niin, etten halua ees leikata siitä liiviä ja nyt Veeru saa lyödä mua kun joskus vuosia sitten sanoin että jos ikinä meen ostaa jonkun vaaleefarkkusen vaatteen niin mua saa lyyä :D. Tykkään kyllä erityisesti noista sinisistä adidaksista ton kanssa. Kyseinen mekkokin on erittäin mukava ja helppo kesävaate, joten tulee varmaan käytettyä! Sekin joku siskon vanha.

Mitä tein eilen

 Heräsin aamulla jo suhteellisen aikasin, koska täällä uudessa kämpässä ei oo pimennysverhoja ainakaan vielä, joten mun pää huijaantu et kello ois jo paljon kun aurinko niin aggressiivisesti tunki huoneeseen.

 Päätin mennä heti pesemään hampaat meidän ihanaan vessaan sydän.

 Väsytti vielä, koska olin valvonu myöhään, enkä jaksanu alkaa tekee mitään tähdellistä, joten menin takas sänkyyn ja koitin nukkuu, muttei siitä tullut mitään joten harrastin kännykkäilyä.

 Ulkona oli jo sen verran lämmin, että siirryin terassille ottaa aurinkoo. Pian olikin jo niin lämmin, että bikineillä pärjäsi ja hyppelehdin innoissani ettimään kivat bikinit mun bikinilaatikosta! Joo, mulla on nykysin ihan oma bikinilaatikko ja se on kivaa!

Muistin että halusin siirtää kukkasia ja tehä muutenkin puutarhahommia, joten etin muuttokamoista mun iloisesti pihalla-hanskat ja siirsin kukkaset ruukkuun, siirtelin vähän yrttejä ja muuta semmosta.

Puutarhahommissa tuli nälkä, joten menin tiskaamaan ja laittamaan lounasta. Mun heikkous on kananmunat ja pekoni, omnomnom!

 Lisäsin lounaaseeni nektariinin ja appelsiinimehua ja menin terassille nauttimaan.

 Odottelin siskoa kylään, jotten aattelin käydä suihkussa kun hiukset oli likaset.

 Seuraavaksi suunnistin sohvalle kylpytakissa datailee samalla kun odottelin siskoa.

Unohdin tietysti koko kuvaushomman kun sisko tuli, joten tässä kuva otettuna sen jälkeen kun käytiin mriän vanhassa kämpässä hakemassa blenderi ja pakastimen sisukset kävelemällä, koska entiselle kämpälle on matkaa joku kilsa.

Kun tultiin reissultamme, tehtiin hyvää smoothieta ja taas vaihteeksi nautiskeltiin terassilla. Tohon paistaa aurinko koko päivän!

Juuri kun sisko oli lähteny, löysin meiän pihasta sitruunaminttupuskan! Eikä tää oo mikään ihan pieni puska edes! Innostuin ja tein lisää smoothieta, jota maustoin tällä, namnam tuli hyvää! Kolme ihmistä mun lisäks maisto tätä ja tykkäs! Suunnittelen jo kaikkia jälkiruokia johon tota vois tunkea, ehdotuksia otetaan kans vastaan!

Seuraavaksi menikin ihan hyvänverran aikaa taas ylläripylläri tuolla terassilla ja otin myös lasillisen naminamismoothieta!

Sitten saapui Minna sekä Jaakko, joka ei nyt näy kuvassa.

Oltiin Minnan kaa himoittu snackyn majoneeseja jo hyvänaikaa, joten päädyttiin sitten sinne, OMNOMNOM! Jaakko söi jonkun sairaan ison hampparin. Ite söin kanahampparin ja se oli kyl tosi mehukas!

Tultiin takasin ja Minna harrasti liikuntaa ja Jaakko lähti. Jossain tässävälissä myös äiti ja toinen sisko kävi kylässä ja tarjoilin niillekin smoothieta, mut en tietty muistanu kuvailla sinä aikana.

Jossain vaiheessa lähdettiin lenkille ja opetin Minnaa samalla kuvaamaan järkkärillä. Näitä kuvia ei siis oo otettu järkkärillä niinkun ehkä jostain peilikuvasta huomaa ja myös näiden laadusta :D.

Lenkin jälkeen Minna kokeili kuvailuu sisällä ja sit päädyttiinkin vessaan :D

 Sitten siirreltiin kuvia ja höpöteltiin, kunnes Minna lähti kotiin ja lainasin sille mun järkkäriä, jotta voi harjotella lisää.

Väsytti hirveesti, mutta telkkarista tuli jännä leffa jota en raaskinu jättää kesken, joten kattelin sen loppuun, jonka jälkeen menin nukkumaan. Ebony ei kuitenkaan rauhottunu makkarissa, joten siirryin sohvalle nukkumaan ja siinä olikin tosi hyvä nukkua! Että semmonen mun ensimmäinen kunnon päivä uudessa kodissa!

Joulukuu 2011

Noniin, viimeinen kuukausi vuodelta 2011! Pitäisikö samantien alottaa koosteet vuodelta 2012, et saisin sen aikaan ennenkun vuosi 2013 lähtee kävelee? :D Ehkä.

 Joulukuussa käytiin tallilla ja Leo oli taas tai edelleen hoidossa? En muistanukaan et se oli noin paljon hoidossa, mutta joka kuukauden kuvissa se vaan esiintyy :D. Kuvailin tulvia, lunta ei näkyny, vietettiin joulua perheen kanssa, tehtiin Murhiksen kanssa ruokaa, heseiltiin, yritin kuvata rastojani, saatiin paljon meikkejä siskon poikaystävän äidiltä, saatiin joulukuusi meiän kommuuniin ja koristeltiin se ja käytiin shoppailemassa!

Elämä suomessa talvella on hankalaa

Jos on yhtään semmonen ihminen et tykkää nukkuu pitkään kun se on mahdollista mut haluais silti pystyä ottamaan muutaman kuvan silloin tällöin. 

Tässä mun touhuiluja tänään. Kuvat oli oikeastaan kaikki vähän liian tummia, kiitos talvisen valomäärän ja kiitos myös tuon ihanaisen 350Dn vanhuksen viat, tälläkertaa valotusmittarin heiton. Ja kun kuvaa niin harvoin, ei muista että kuvat pitää ylivalottaa pariastetta, jotta valotus ois oikeesti kohdillaan. Mulla on varmaan viimeks ollu toi kamera kädessä joskus elokuussa. Myös tuon manuaalitarkennus heittää, eikä automaattinen ole sen parempi, joten on aika arpapeliä, että mitä se kamera sitten ulos sylkee. Toisaalta tykkään ihan hirveesti tästä yllätysmomentista ja kuvat joita toi ulos puskee, on melkeen kaikki mulle rakkaita ihan vaan siksi, että tuo kamera on oikeasti vanha ja ollu mulla jo niin kauan. Odotan kauhulla sitä päivää kun tuo ei oikeasti enää toimi ;(. Samanlaisia ei enää saa, kun ehkä huuto.netistä, mutta tuskin heidänkään kunto hipoo niin korkeita rajoja, että uusi vanhus kantsisi talouteen hommata. Sen verran kuitenkin pidän kuvaamisesta, että järkkäri on oltava! Ehkä adoptoin seuraavaksi jonkun teinikameran sitten, jota mummo voi vähän pitää kurissa ja opettaa tavoille. 

Olen myös laputtanut kaikki kassit huomisia myyjäisiä varten (Joulumyyjäiset vermon raviradalla koko päivän! Tämän tarkempaa tietoa mullakaan ei ole, meen vaan tätien mukana :D) ja kohta ville tule kotiin pizzojen kanssa, JEE! On tehny pizzaa mieli jo ikuisuuden tai ainakin viikon. 

"Aamu"lenkki

Harvoin jaksan ihan yksin lähteä kävelemään, mutta tämän aamun hirveä olo ja verhonjen välistä kurkkiva kirkas aurinko saivat mieleni muuttumaan. Heti oli selvää, että tänään lähden oikein rauhalliselle kävelylle aurinkoon.

Matkan alussa vastaan tuli ihmetys, nimittäin viereistä koulua purettiin pala palalta ja palaset nosteltiin nosturilla samaan läjään. Otin tästä ihmeestä kuvan:

Oli kivaa ottaa kuva, vaikkakin vaan kännykällä. Jatkoin matkaa ja päädyin pohtimaan kuvaamista yleensäkin, mistä itse tykkään kuvaamisessa ja kuvissa, mikä inspiroi juuri minua ja mietin, että olisi kiva päästä juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa, että mihin he kiinnittävät huomiota kuvissa ja kuvaamisessa. Tätä pohtiessa tajusin, että mulle inspiroivin juttu on valo ja varjot ja että mulle suurin ongelma nykyään on horisontti, joka on aina vinossa. Ennen se ei ollut, joten ihmettelin että miksi nykyään aina on ja vielä samaan suuntaan vinossa.

Seuraava kuvauskohde kävelylläni oli viereisen urheilupuiston yhden hallin katossa olevat varjot. Lisäksi kuvassa on oma varjoni, joka osaltaan myös viehättää kuvassa. Haluaisin ottaa sarjan kuvia, joissa jokaisessa esiintyy ihmisen varjo.

 Matkalla rantaan vastaan tuli liikennemerkki, jotka kanssa viehättää mua yksinkertasilla muodoillaan ja selkeillä väreillään. En edes tiedä mitä huutomerkki-liikennemerkki tarkoittaa :D.

Jos on huonopäivä tai tarvitsee muuten vaan piristystä, tai hiljentymistä, rauhaa tai mitä tahansa positiivista, teen lenkkini aina järvelle. En tiedä mitä tekisin, jossen asuisi lähellä vettä, se on kuitenkin mulle se tärkein elementti, joka piristää aina.

Laaksolahden rannalla kelluu paljon sorsia, koska vesi tässä kohtaa pysyy ympäri talven auki avantouimareiden takia. Kuvassa taas oma varjo.

Harmi kun sorsia on noin paljon, mielelläni tulisin muuten ruokkimaan niitä, mutta tuollainen määrä sorsia tarvitsee aika monta leipää!

 Tässä vaiheessa olin jo päättänyt että lenkistä tulee kuvauslöytöretki ja ikuistan kaikki jutut jotka vähänkin inspiroi tai huutavat tulla kuvatuksi. Espoossa tämän lähemmäksi lunta ei varmaan pääse kuin läjät jäähallin takana. Joku/jotkut on lumesta jo ilon ottanut irti pallojen muodossa.

 Sorsia päiväunilla. Suurin osa niistä vaan kellu pää sulkien alla.

Lähdin polulle, joka menee aivan järven rantaa ja törmäsin tällaiseen taideteokseen.

 Hukkuneita veneitä täällä on syyssateiden takia rannat täynnä.

Tässä kohtaa loppukesän lenkillä pidin uimatauon. Nyt ei kyllä olisi huvittanut.

 Seuraavaksi oli pakko poiketa rannasta, sillä tulvat olivat vallanneet polkuja.

 Poikkesin kylään niemenkärkeen, josta näkee toiselle niemenkärjelle, josta pidän suunnattoman paljon! En kuitenkaan tulvien takia pääse kyläilemään vastarannana kärjellä, vaikka kuinka haluaisin.

 Murhis totesi yhdellä kävelylenkillä, että tontti pitäisi ostaa tästä ja rakentaa siihen paritalo.

Edelleen samalla niemellä. Minä ja kaksi tulvaan joutunutta puuta. Rakastan tulvia!

 Kuva mun puolikkaasta naamasta kietoutuneena maailman parhaaseen huiviin, joka muiden ihmisten mielestä on ihan liian pitkä ja epäkäytännöllinen. Musta se on lämmin!

 Lemppari niemenkärki taas! Tämä on kyllä kiva lenkkireitti kun saa pysyä niin kauan aivan järven vieressä.

Kärsineitä veneitä.

 Tää on yks mun lempparipaikka täällä lähiksessä ja niin vissiin monen muunkin, koska lähes aina kun tästä kävelee, tässä kohtaa on ihmisiä koirineen pitämässä paussia ja ihastelemassa maisemia ehkä myös. Tossa "penkillä" näkee myös monesti poikia kalastamassa.

Siellä se mun lemppari niemeke näkyy taas!

Silta mutaisen ojan yli. Melkeen teki mieli  lähteä tonne polulle, mutten halunnut lyhentää lenkkiäni!

 Edelleen lenkkini jatkui sen verran järven rantaa pitkin, että näin vettä, jei!

Söpöjen ja värikkäiden laatikkotalojen takaa nousee korkea ja ruma harmaa laatikkotalo, jollaisissa itsekin asun.

Laatikkotaloilla on myös kivat takapihat ja niitty, jonka läpi tehtiin lenkkejä ennen tätä uutta kävelytietä, jota pitkin lenkkiäni tein.

Puiden heijastuksissa veteen on aina jotain maagista vaikka ympäristö olisikin jonkinsortin likavesioja.

 Kävelytien molemmin puolin oli tulvaa.

Sortunut silta ylitse paskaojan.

 Lenkkini lähestyy loppuaan ja edessä häämöttää suora, jonka keskivaiheilla ohitan entisen kotioven ja jonka lopussa olen nykyisen kotini ovella. Taas minä varjona kuvassa mukana.

Lintujen pelleneniä.

 Toisiksi viimeinen kuva liikennemerkistä, joka sai aivoni heti suunnittelutuulelle.

Koivu kotioveni juurella ja lenkkini on loppu. Endomondo sanoi lenkin olleen kolme ja puoli kilometriä pitkä ja käytin tähän noin tunnin.

Toivottavasti sinullakin oli mukavaa lenkilläni, tällein virtuaalisena seuralaisena! Samalla tämä toimikoot tämmöisenä "kotiseutuni"-esittelynä.

Nyt julkaisen tämän ja siivoan ihan vähän, koska kohta saan tänne iltaseuralaisen, jonka kanssa laitamme ruokaa!