Water your body

Suosittelisin ihonhoitoon Water your body-sovellusta! Mun juomiset on aina ollu vähän niin ja näin, joskus juon tarpeeksi ja joskus jonkun yhden lasillisen päivässä, joten ei ihme että tämän sovelluksen avulla iho on voinut paljon paremmin!

Sovellukseen kirjataan oma paino, jonka mukaan se laskee kuinka paljon vettä keho tarvitsee vuorokaudessa ja ilmoittelee sitten välistä että koska pitäisi muistaa juoda! Erilaisia kuppeja ja pulloja on jo valmiiksi varastossa, joiden mukaan voi juomisiaan ohjelmaan merkata, mutta näitä kuppejen kokoja voi myös muokkailla itse, jolloin saa juuri oikeat määrät juomisia merkattua.

Ainut miinus tässä on se, että kanssaeläjät on aika helisemässä tuon äänen kanssa jonka ohjelma päästää kun pitäisi juoda lisää :D. Jostain syystä mua se ei oo häirinny yhtään, mutta muut ihmiset tuntuu saavan siitä traumoja, en tiedä miksi :D.

Mutta suosittelen tätäkin ihonhoitoon :D.

Lounas

Teen yleensä töihin evääksi salaatin ja tungen sen semmoseen suht pieneen purkkiin ja joka kerta yllättää miten salaattikasa ei meinaakaan mahtua lautaselle. Nää työt tekee kyllä aika hyvää mun ruokailuille, koska ikinä ei oikein tee mieli muuta evästä kun salaattia ja sitten täällä tulee naposteltua hedelmiä kun niitä on aina tarjolla. Kotona sitten ei niin väliä mitä syö :D. Vaikkakin sielläkin tulee aika kunnolla syötyä. Ennen tämmöstä suht rutiinityötä tuli salaattia kyllä syötyä paljon vähemmän, kun ei normiruoan kylkeen jaksanu sitä aina vääntää. Saa nähdä alkaako jotain muutosta näkymään! Vettäkin tulee täällä kitattua paljon enemmän, kun koko aika puhuu ja kurkku kuivaa, eli terveellinen työpaikka kyllä kaikinpuolin! Paitsi ettei tämmönen istumistyö välttämättä oli niin hyväksi, mutta voi vaikka venytellä aina välissä :D.

Totuuksia

En tiiä oonko täällä jo monestikin paasannu tästä samasta aiheesta, mut ainakin normaalissa elämässä valitan tästä useinkin :D. Elikkäs siis tää terveiden ihmisten yltiömäinen laihdutus ja muu kiinteytysinnostus, ihan kun muuten ei elämää voisi elää, jollei nyt saa sitä puolta kiloa pois toisesta reidestä tai niitä aivan luonnollisia vatsamakkaroita pois. Surullisinta on keväisin ja kesäisin lukea tyttöjen kirjotuksia siitä, miten pitää nyt kovasti treenata ja tarkkailla syömisiään, jotta pääse rannalle. WHAT ei siellä ole mitään rakoja joista pitää mahtua, jotta sinne saa tulla.

Joulu lähestyy ja taas saa lukea kuinka suklaata ei missään nimessä syödä tänä jouluna ja kinkut ja laatikot kierretään kaukaa. Miksi? Varsinkin jos niistä tykkää niin miksei niitä voi syödä. No siksi koska ollaan taas hulluja ja saatu päähän semmonen ajatus, että kelpaa vaan kokoa pienempänä tai vähemmillä makkaroilla. Joulun jälkeen sitten tottakai laihdutetaan ihan kunnolla, koska tuli sitten kuitenkin syötyä kaksi joulutorttua ja pian alkaakin taas se rantakuntoon-projekti.

Ite koitan aina elää tän loistavan vinkin mukaan, joka tässä kuvana vasemmalla killuu ja kehotan muitakin samaan!

Tottakai on ihmisiä jotka ajattelee siitä laihtumisesta ihan terveesti ja ehkä on tarvettakin terveyden takia laihtua, mutta aivan liikaa on ihmisiä, jotka tekee elämästään kurjaa poistaen monia asioita joista pitää, koska haluaa painoindeksin olevan lähellä alipainoa ja suurin osa elämästä pyörii vaan sen oman painon ja ulkomuodon ympärillä. Tietenkään sitä ajatusmaailmaa ei muuteta hetkessä, että vaan hyväksytään se oma ruho, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jonka tavoitettuaan ehkä mahdollisia laihdutusprojekteja katselee jo paljon terveemmästä näkökulmasta ilman pakkomielteitä. On ihmisiä, jotka ovat tähän pystyneet ja uskon että jos osaa olla pakkomielteinen sen laihtumisen kanssa, voi myös omaksua paremman pakkomielteen tyytyä omaan kehoon ajan kanssa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio on tottakai hyvä asia, mutta mikään ei saisi mennä pakkomielteiseksi eikä omia lempparisyömisiä pitäs kieltää vaan siksi, että kelpais yhteiskunnalle,  poikaystävälle, kaveripiirille tai itselleen.

Nämä asiat on alkaneet kiinnostamaan, koska olin ennen itse alipainoinen, enkä tykännyt siitä. Nykyään olen noin puolessatoista vuodessa lihonnut noin 15kiloa ja näytän terveemmältä, mutta silti tähän uuteen kehoon on ollut vaikea tottua, koska olen koko aiemman elämäni ollut todella hentoinen. Oma kuva syöpyi päähän pienenä ja sitä on ollut vaikea hyväksyä isompana, vaikka näytänkin mielestäni paremmalta. Olen käynyt koko ajan pitkällistä projektia hyväksyä tätä kehoa ja tottua tähän isompaan kokoon ja on pistänyt vihaksi kun jotkut väittävät itseään ällöttäviksi valaiksi samoilla mitoilla kun itse olen. Näillä mitoilla hypin koko kesän bikineissä rannalla ihan tyytyväisenä, mutta sinnehän ne valaat kuuluukin, merelle!

<-- tää valas on 165cm pitkä ja painaa 65kiloa. Lähen tästä ostamaan suklaata ilman huonoa fiilistä ja salee syön jouluruokia ja PALJON reilun kuukauden päästä!

ps. voin kans kertoo että olo on varmasti parempi kun hyväksyy itsensä, vaikka se makkara sinne vatsaan jäisikin, kun että hulluna treenaa salilla ja kieltää kaiken hyvän itseltään ja huomaa koko ajan niitä uusia huonoja kohtia. Valitettavasti aika normaalia on myös se, ettei se tavoitepaino kuitenkaan sitten lopulta riitä ja kierre senkun jatkuu.

Lankkuiluu

Eräänä päivänä selailin hieman pinterestiä ja törmäsin siellä tämmöiseen:

Täydellinen treeniohjelma mulle, joka ei jaksa ikinä tehä mitään säännöllisesti joka vie liikaa aikaa. Täydellinen treeniohjelma myös siksi, että haluisin kiinteyttää vatsaa ja kai tää sille jotain tekee! Kokeilkaa tekin!

Ps. saa linkittää mulle jotain muita tämmösiä tosi yksinkertasia ja helppoja treeniohjelmia!

Sokeriton syyskuu!

Huomenna alkaa sokeriton syyskuu, johon aion itse osallistua. Tämä kyllä tuskin tulee olemaan mitenkään hankalaa, sillä en muutenkaan syö makeita herkkuja juuri yhtään. Ainoa mikä tässä ottaa vastaan on ehkä mehut, mutta niitäkin juon todella harvoin. Tämä teksti suoraan haasteen facebook-ryhmästä, joka valitettavasti on vain kutsuttujen nähtävillä ja kutsuminen sulkeutuu huomenna, joten vielä tänään kerkii mun facebookkaveriksi ja sitä kautta mukaan ryhmään jos haluaa! Mutta siis se teksti...: "Homma menee näin: koko syyskuun ajan ns. valkoinen ja lisätty sokeri on kielletty. Eli ei karkkia, suklaata, pullaa, jädee jne. Kahviin ja teehen ei saa lisätä sokeria. Ei mehua, ei limua. Kaikki sellainen missä ihan oletettavan selkeästi on sokeria niin ei. Ei sitä. Ihan orjalinjalle ei tarvitse mennä eli jos on pakko syödä jotain einestä ja siinä nyt on sokeria niin sen kuin. Ja hedelmiä saa syödä tietty mutta ei purkista. Varmaan tajusitte."

Yhteisössä myös lukee, että jokainen voi muokata tämän haasteen itselleen sopivaksi, eikä kaikilla tarvitse olla juuri samoja syitä. Tässä ei kisailla toisia vastaan vaan itseään. Omat sääntöni ovat, ettei mitään sokerihommia, joita ylhäällä mainittiin, paitsi että saan noita purkkihedelmiä syödä jos haluan. Niitäkin syön tosi vähän, eikä niitä nyt ois vaikee jättää pois, mutta tuntuu pahalta jättää pois hedelmiä, joten en jätä :D. Toinen sääntöni on se, että saan yhdillä synttäreillä syödä makeaa, jotka syyskuun aikana on ja kolmas se, että jos tulen sairaaksi, saan juoda normaaleja mehuja.

Rupesin sit miettimään, että miksen vetäis tätä oikeesti itellenikin vähän vaikeeks ja poistaisin myös popparit, sipsit ja muut tommoset suolaset naposteltavat. Koska tän tarkotus ois kuitenkin poistaa niitä turhia naposteluja ja herkutteluja, mutta mulle se tarkottaa lähinnä kaikkee suolasta eli pitäskö mun ottaa nekin pois? En vielä tiedä mitä teen, ehkä pidän jonkun kuukauden jollon en syö mitään turhia naposteltavia, tai sit pidän kuukauden ilman suolasia herkkuja :D. Oon jo suunnitellu et lokakuussa ois pikaruoan ja einesten vuoro :D. Saa nähä miten käy!

Alkakaa muutkin haastamaan itseänne!

Ensimmäinen muuttokuorma

Muutettiin tänään hamsterit sekä mun liikuntatavarat taksilla uuteen kotiin. Nyt vasta tajuaa että tää muutto on oikeesti totta ja se tapahtuu ihan pian. Makkarissakin näytti niin tilavalta uudessa kodissa, huhhuh. Päädyttiin hamstereiden siirtämiseen siksi, että tänään meiän talo tärisi remontoinnista niin kovasti, että rappukäytävältä oli tippunu pala seinästä lattialle :D. Aateltiin että ne stressaa kun joutuu kuuntelee kauheeta meteliä monta tuntia päivässä.

Tykkään hirveesti Lähderannasta ja oon viihtyny täällä, mutta pikkuhiljaa nää remontit, kiertotiet ja kaikki parsat lattiassa alkaa ärsyttää. Vielä kun tietää et remontit on kestäny vasta puolivuotta ja vasta kaksi taloa on valmiina, kun edessä on vielä monen monta muutakin taloa. En olis halunnu elää remontin keskellä montaa vuotta, enkä kyllä yksiössäkään ois jaksanu kaksin asua enää yhtän kauempaa eikä edes tätä seittemää kuukautta, hullua et oikeesti seittemän kuukautta, ellei ois tienny että viimeistään tän rempan alta joutuu kuiteskin pois.

Viikonloppuna karkasin taas porukoille, koska on tylsää olla kotona yksin kun ville ajaa taksia ja varsinkin tylsää on herää joskus kymmeneltä ja sit istuu pimeessä hiljaa johkin kahteen kunnes ville herää :D. Nukuttiin taas Ebonyn kanssa mökissä ja käytiin äitin, Veerun ja koirien kanssa Vääräjärvellä lenkkeilemässä ja kiipesin puuhun. Ollaan ruvettu äitin kaa harrastaa järvien tutkimista Espoossa :D. Mulla ei ollu mitään ulkoiluvaatteita mukana kun lähin vähän kiireellä, mutta onneks äiti ja veeru on molemmat niin mun kokosia et sain äitin lenkkarit ja veerun housut ja paidan :D.

Mun käsi on kyl ihan rikki. Menin tänään töihin ja en ees tehny sil mitään, enkä muutenkaan tehny mitään raskasta ja silti tuloksena about neljän tunnin jälkeen se, et kättä särkee ihan törkeesi, eikä sitä voi ojentaa täysin suoraksi, eikä varsinkaan koukistaa. Kai mun pitäs vaan kuunnella lääkäreitä ja olla saikulla.

Mut jännää, kohta kreikkaan ja sit voi syyä hyvin ja saada aurinkoa! Mul on kivoja bikineitä matkalle ja suhteellisen vähän muuta vaatetta jota oon suunnitellu ottavani mukaan. Aina mul on ihan sikana liikaa tavaraa ja nyt lähetään villen kaa vaan yhellä laukulla, joten pystyy vähän harrastaa vähempää pakkaamista vaikka tulos kuitenkin varmaan on se, että 80% on mun tavaraa ja 20% villen ja se laukku on iso... Eli ehkä pakkaan ihan yhtä paljon kun normaalistikin :D. Enää ei puutu kun aurinkorasva niin oon valmis lähtemään!

Saikulla

En oo ikinä ollu saikulla jonkun fyysisen vamman takia, joten on outoo et on saikulla ja voi silti käydä juoksulenkillä. Mulla todettiin tenniskyynerpää jonka takia mun vasuri näyttää etäisesti joltain robottikädeltä kun siinä on aika massiivinen rannetuki mun käteen nähden, sekä kyynerpäätuki. Totaalisessa paranemisessa voi kestää kuulemma kuukauden tai pari, ja se todennäköisesti uusii aina kun alan tekee jotain tavallisuudesta poikkeavan raskasta. Eli vissiin saan heittää sitten hyvästit kaikille raksamieshaaveille sun muille raskaammille ammateille. En oo siis halunnu olla raksamies mut silti :D. Ehkä tää on taas joku merkki siitä, et mun pitäs vaan tavotella niitä mun oikeita haaveita, eikä kiertää niitä siks ettei niitä oo helpolla saatavilla just täällä. Haluisin olla floristi ja sisustussuunnittelija, haluisin perustaa kahvilan sekä kierrätyskeskuksen ja haluisin tehä lastenkirjoja ja maalata. Et siitä sitten vaan tavottelemaan ja tekemään :D

Kävin vähän aika sitten juoksee melkeen kaatosateessa ja äsken laitoin öljyhoidon päänahalle ja mietin et voisin oikein sheivaa sääretkin! Aikamoista hienostelua. Mul on myös pakastimessa pikkuporkkanoita joita oon himoinnu jo viikon, ehkä viimein keitän niitä omnomnom sydän.

Iltalenkillä

Kävin juoksemassa pitkästä aikaa kun ensin olin yli viikon flunssassa jonka jälkeen fyysisen työn jälkeen olin aina niin väsyny ja viikonloput niin kiireisiä etten oo saanu aikaseks juoksennella. Nyt kuitenkin olin jo valmiiksi laittanut urheilurintsikatkin päälle joten en voinut jättää lenkkiä tekemättä vaikka kuinka tuli kivoja ohjelmia telkkarista. Ulkona oli aivan ihanan lämmin vielä yhdeltätoista illalla ja järvi oli tyynenä niiin kaunis! Alan juoksemaan iltaisin niin unikin tulee paremmin. Nyt kuitenkin pesun ja iltajoogan kautta nukkumaan ja kohti uutta viikkoa! Hyvää yötä!

Kesä on täällä!

Mun kesä on viimein alkanu, koska eilen oli ensimmäinen ukkosmyrsky ja tänään oli eka kerta kun lähin ulos sortseissa ja otin aurinkoa bikineissä voikukkien keskellä. Näin myös kukkivan tuomen sydän. Mun mielestä on kivaa, että meiän melkeen ovella on tämmönen nurtsi jolla hengaa. Varvaskuvassa toi kerrostalo tossa autojen takana on meiän talo ja meiän rappu. Mutta eipä tästä nurtsista kauaa oo iloa enää kun muutetaan :D. Siinä kämpässä onkin sit oma piha ja oma nurtsi, kuin myös hieno nurmikenttä ihan vieressä, joten aurinkoa voi palvoa hyvin, jee!

Perjantaina käytiin äitin ja Veerun kanssa Tapiolassa Kaisan Caféssa, josta on tullu meiän lempparipaikka ja käytiin samalla myös kirpparilla. Mulla oli päällä musta maksihame, kiilakorkkarit ja kiva hihaton, sekä värikäs laukku ja lentäjäarskat ja veeru sano että näytän siltä kun oisin shoppailemassa Pariisissa :D. Mun toinen maksihamekokeilu sai siis positiivisen vastaanoton. Kirpparilta löysin pari kivaa juttua ja kahvilassa jutut oli taas kerran niin hyviä! Tämän jälkeen menin porukoille yöksi ja nukuin Ebonyn kanssa meiän saunamökissä ja nukuin niiiin hyvin Ebony kyljessä. Launtaina lähettiin äitin ja koirien kaa kiertämään Kaitalampi ja oi että miten ihana lenkki ja kauniita paikkoja! Harmittaa kun en tajunnu ees ottaa kuvia. Sitten kotiin kattoo matsia, grillailee ja siivoo mun tavaroita varastosta ja löysin mut ihanat sandaalit, crocsit, spiderman-pyyhkeen ja kokkiveitsen eli hyvä aarteenetsintä! Illaksi lähettiinkin sitten Krisulle kattomaan viisut ja oli kaikenkaikkiaan tosi kiva päivä! Hirveen rentoutunu olo aina kun on käyny porukoilla vähän pidemmän kaavan mukaan.

Kiva fiilis myös siksi, että enää viikko ja kaksi päivää siihen kun meen kattomaan mun tulevaa koiraa! Ja siksi, että en tartte kreikkaan enää muita hankintoja kuin aurinkorasvan.

Vähän kyllä harmittaa että ranne on jotenkin ihan rikki, enkä pysty laskee sille oikein painoo tai nostaa sillä mitään vähänkään painavaa, esim paistinpannua. Harmittaa myös että oon ruvennu näkee aika ahdistavia unia. Monissa on menossa joku maailmanloppu, tai maailman kaikki sähkösysteemit on kaatunu ja kaupungeissa mellastaa vaan erilaisia heimoja, jotka tappaa toisiaan tai että joku kaasupilvi on vallannu maan ja ulkona voi mennä vaan kaasunaamareilla. Ei kovin rentouttavaa.

Iloisuuksia tänään

Tänään iloista on ollut persikkatee kauniista Taika-mukista ulkotyöpäivän jälkeen, jonka lopussa sadekin vieraili ja rankka tuuli oli läsnä koko ajan. Ilostutti myös pinterest, joka parantaa aina oloa kun sinne eksyy vähän haaveilemaan. Haluaisin olla paimen. Kahvakuulalla leikin kans ekaa kertaa ikinä, ja se jätti tosi kivan olon mm. selkään. Yksi iloisuus on myös hyvä musiikki ja se, että ville toi mulle sipsejä sydän. Suurin ilo silti KUKKA jonka mun herne teki!

Kyllä elämä vielä voittaa kun muistaa iloita pikkusista jutuista!

ps. ville toi myös graavilohta!! NAM!

Vaa'at kaivoon!

Rupesin tossa palauttavalla kävelylenkillä miettimään et miten turha kapistus semmoinen vaaka on kotitalouksissa, jolla pystyy punnitsemaan ihmisen. Suurimmaksi osin siitä on vaan haittaa varsinkin naisväestölle. Rupesin miettimään, että kuinka älyttömän idioottimaista on tuijotella sitä vaakalukua ja miten vanhanaikaista ja tyhmää on yhä edelleen olla siinä harhaluulossa, että ihmisille olisi olemassa joku tietty ideaalipaino tai että jos ollaan nähty joku aivan hurmaava ihminen, joka sattuu olemaan itseään 10cm lyhkäsempi ja ilmottaa painokseen kymmenen kiloo vähemmän kun itellä, niin aletaan heti ajattelemaan että itsekin olen kaunis kun painan saman verran. Haloo aivot peliin kiitos. Ei 178cm pitkä ihminen näytä hyvältä painaessaan saman verran kuin hoikka 152cm pitkä ihminen.

Sit puhutaan että kun laihdun vielä viisi kiloa niin sitten olen sopiva. Haloota taas, eihän sitä yhtään ees tiiä mistä se viis kiloo millonkin tippuu ja saattaa olla että vaikka se viis kiloo lähteekin, se naisen luonnollinen pikkupömppis joka kaikkia ällöttää, on silti paikallaan ja sitten asetetaan uusi viiden kilon tavoite. Miksi ylipäätään kukaan sanoo, että oon sitten hyvä kun oon laihtunu tän ja tän verran kiloissa? Miksei sanota, että pyrin nyt saamaan nämä löysät käsivarret kiinteämmiksi, tai laihdutan tämän pelastusrenkaan tästä pois tai tiivistän vähän tätä takapuolta pienempään kokooon. Eikö se nyt olisi paljon realistisempaa todeta ne ongelmakohdat, kuten esim reidet ja koittaa niille sitten tehdä jotain, kun todeta ongelmakohdat ja ylipäätään vaan koittaa laihduttaa viis kiloa ja juosta vaa'alla joka päivä.

Toisaalta tytöt on kyllä suurimmaksi osin suhteellisen vinksahtanutta ja sokeaa porukkaa mitä tulee omaan kroppaan ja ulkonäköön taikka sitten vaan äärimmäisen huomionhakusia, koska jokaisen mielestä se peilikuva on aina huono ja riittää paranneltavaa, joten ehkä sekään ei ole se paras keino normaalille tytölle kattoa vaan peiliin ja harrastaa liikuntaa ja kehonsa muokkaamista sen perusteella eikä vaa'an, mutta on se nyt parempi silti!

Yleisestikin ihmisten ja varsinkin suomalaisten pitäs muuttaa vähän tätä ajattelutapaa joka kieltää ittensä hyväksymisen ja kehumisen. Itestään ei vaan voi sanoo mitään hyvää ja ei ihme jos se kehonkuva muuttuu huonoksi, jos ihan vaan tavan vuoksi kavereiden kanssa kuorossa on itteensä läskiksi selluliittipyllyksi haukkunut peilin edessä monet vuodet.

Mua ylipäätään on aina ärsyttäny laihuuden ihannointi, koska oon ite ollu semmonen luuranko et kylkiluut näkyy koko ajan ja reisien väliin mahtuis vielä kolmas reisi ja kädetkin näyttää enemmän tikuilta kun käsiltä, enkä oo tuntenu olooni kovin hyväksi. Käytin isompia vaatteita lähinnä siksi, etten halunnu näyttää että olen laiha. Painoindexit näytti alipainoa ja terkkarit sano että söisit joskus. Todellisuudessa söin kyllä ja paljon söinkin mutten vaan lihonut millään. Ärsytti kun monet samankokoset kun minä, sano että kauhee pömppis ja pitäs laihtuu ainakin viis kiloo kun ite katoin niitä ja näin yhtä laihan tikkusen kun itekin ja ite oisin halunnu niitä kiloja lisää. Sisko sano, että rupee harrastaa liikuntaa niin saat edes lihaksia, mutten uskaltanu kun kammosin että se vähäkin rasva jota viel oli, ois kaikonnu. Plus että oon patalaiska ja liikunta vaatii tekemistä.

Viimesen vuoden aikana oon lihonu kymmenen kiloa luultavasti e-pillereiden vuoksi ja ensimmäisen viiden kilon jälkeen sisko totes että näytän hyvältä kun mulla on jalatkin. Tissit kasvo, lantioon tuli pyöreyttä ja tunsin oloni paremmaksi. Tuntuu tosi absurdilta että nyt samankokoiset kun minä, valittaa miten läskejä ovat ja toiset saattavat vielä antaa laihdutusvinkkejä ja kannustaa laihduttamiseen, miksi jos ihminen on terve? Tuntuu niin oudolta että tämä muoto, jossa olen terve ja ihan normaali on niin monen mielestä läski ja pakko laihduttaa.

Ylipäätään se oma kehonkuva ja siihen tyytyväisyys on kaikinpuolin kyllä ihan omassa päässä eikä vaa'alla tai mittanauhoissa. Kesäkunto ei ole vaakaluku vaan ajatus päässä. Miksi kaikki aina alkaa laihduttamaan, jotta uskaltautuisi rannalle ja harrastamaan mehudiettejä sun muita, jotta kaikki turvottava neste häviäisi. Miksei kukaan ala "Minä näytän hyvältä"-kuurille, jossa olemattoman läskin poistreenaamisen sijaan menisi joka päivä peilin luo ja sanoisi että "Minä näytän hyvältä" ja käydä ostamassa ne näteimmät bikinit. Ei ne mustat jotka saa lantion näyttämään kapeammalta, vaan ne värikkäät ja kukkaiset, joita haluaisi käyttää jos näyttäisi samalta kun ne mallit telkkarissa.

En puhu sen puolesta, että on hyvä olla läski ja kaikkien läskien pitäisi olla ylpeä läskeistään, vaan sen puolesta, että on hyvä olla terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti terve ei ole sairaalloisen lihavai ja henkisesti terve ei ole se alipainon rajoilla hilluva tyttö, joka silti haluaa viisi kiloa pois.

Ei mulla muuta tänään.

Kevät, aurinko, sulat tiet ja tyttöily

Oon nyt koko alkuvuoden oikeesti jaksanu liikkua aika hyvin siihen aiempaan nollalinjaan nähden. Oon käyny maanantaisin kuntotanssissa, harrastanu reippaita kävelylenkkejä vähintään kolmesti viikossa, ulkoiluttanu koiria sillon tällön, joogannu, jumppapalloillu sekä nostellu painoja. Oon näillä tähdänny lähinnä siihen, että kasvattaisin kuntoa ja lihaskuntoa, että voisin alottaa juoksemisen ja jopa jatkaa sitä enemmän kun kaksi viikkoa. Kaikki liikunta tähtää taas ihan vaan parempaan yleiskuntoon, parempaan jaksamiseen ja parempaan oloon liikunnan ja hyvän kunnon kautta. Kiinteytyminen ei toki haittaa.

Oon sit tietty liikunnan lisäännyttyä alkanu vähän miettii et juoksukengät pitäs hankkii, koska mun edelliset lenkkarit on jotkut euron maksaneet kirpparilta, joissa on aika iso reikä :D. Urheilurintsikoita oon miettiny ihan tanssiikin varten jossa pompitaan paljon ja varsinkin juoksua ajatellen ja eipäs jotkut värikkäät sortsitkaan olis pahitteeksi tai juoksutakki... Oon huomannu että normaalissa pukeutumisessa suosin kaikkia haaleita ja maanläheisiä sävyjä ja lemppari väri johon pukeutua on harmaa kun sitten taas näissä urheiluvaatetuksissa silmä osuu aina ekana siihen aina vihaamaani pinkkiin ja kaikkiin neonväreihin, joita en muuten laittaisi päälle ikinä. Eilen Topsportin tyhejnnysmyynneistä lähtikin sitten viimein mukaan kuvassa näkyvä liilertävät urheiluliivit ja samanlaiset myös neonkeltaisina ja mikä parasta nämä IIIHANAT ja PINKIT juoksukengät!

Nää on maailman kevyimmät ja eilinen yli viiden kilsan reipas kävelylenkki meni kun lentäen. En vieläkään voi kuvitella että musta on tullu niin tyttö, että voin tykätä tän värisistä kengistä. Tänään koittaa sitten se hetki kun nämä kaunokaiset saavat kokea sen ensimmäisen juoksulenkin mun jaloissa, saa nähdä mitä käy.

ps. ekassa kuvassa näkyy myös mun yksi uusi ihana iloisuudenaihe, elikkäs toi marjapuuronvärinen pipo joita oli vain yksi koko Sellon isossa HMssä ja se makso euron ja olen iloinen. Nyt juoksee värikkäässä hupparissa!

Kuvapäiväkirja

Taas oli kuva tunnissa-päivä eilen 23.3. joten tässä mun saldo!

 Ihan ekana herätessä rynnistin ikkunalle ja avasin verhot, jotta herneet saa valoa, kastelin ne myös.

 Seuraavaksi koitti mun aamurutiini, eli aamupinnailut sängystä käsin puhelimella :D.

 Menin koneelle hoitaa vähän kaikkia juttuja ja söin kurkun aamupalaksi :D

 Koneilut jatkuu turrilassa ja musiikkia kuunnellen.

Olin kovasti koittamassa aamujoogaa ja aamukävelyä, mutkun hyvää musaa oli liikaa eikä malttanu lähtee!

Viimein sain sitten musan vaihdettua rauhallisempaan ja alotin joogailun.

 Muistin joogailun jälkeen et pitää ottaa uudet mitat kropasta kun en oo moneen vuoteen ottanu, koska on sitten kesän alussa mielenkiintosta nähä, että onko jotain tuloksia tullu kun oon alottanu liikkumaan viikottain ihan hyvänkin verran. Mulla ei oo mitään laihdutustavotetta tai lihastenkasvattamistavotetta tai mitään, eli en mittaustulosten takia liiku. Mut ohan se silti mielenkiintosta! Oon aina tykänny numeroista ja tilastoista :D.

Mittailujen jälkeen olikin vuorossa vessan siivous viimein! Oon haaveillu tästä jo ikuisuuden mut en oo vaan jaksanu. Nyt tuoksuu raikkaalta ainakin vähän aikaa :D.

Annoin joidenkin aineiden vähän vaikutella siellä ja täällä, joten välissä tietenkin pinnailua :D.

Siivoomisen jälkeen laitoin ruoan päälle hieman juustoraastetta ja aloin kattoo selviytyjii.

Sohva-asento oli niin mukava, että katoin viimisimmän twilightin siihen päälle, kuvan muistin kuitenkin ottaa vasta lopputeksteistä, koska suurimman osan leffasta oli samalla koneella kun ei vaan tommoseen roskaan jaksanu keskittyä kunnolla :DD.

Samalla keskustelin vähän kaikkien kanssa ja mm. selostin leffaa muutamalle :D.

Earth Hour oli alkanu, ja olin sammuttanu viimisenkin valon tästä kämpästä jo vähän aikaa sitten ja aattelin et voin kattoo telkkaria kun edellisinä vuosina oon laittanu senkin kiinni. Kidsing ja vaniljakastiketta omenapiirakalla :D.

Jatkoin mun Earth Houria toisenkin tunnin ja katoin kolme kidsing-jaksoo ja samalla vähän nostelin painoja ja jumppapalloilin.

Lopulta kauhee hedari ylty niin pahaksi, että viimisenä oljenkortena menin sit makailee pää ja niska piikkimaton päälle. Se autto kyllä sillon kun oli siinä matolla, mutta ylty yhtä pahaksi kun kävin vessassa ja päätin sit mennä nukkuu jo ennen kahtatoista päänsärkyä pois ja niin tein!

Tässä oli siis mun suhteellisen tylsä ja normaali semmonen päivä, jollon oon kotona yksin enkä tee mitään erikoisia :D. Tosi usein näille kuvauspäiville sattuu aina jotain ihmeellisyyksiä, joten ihan kiva et oli yks tämmönen suhteellisen normaali päivä.

Naistenpäivä kuvina

Naistenpäiväksi sattui sitten käymälläni foorumilla kuva tunnissa-päivä, elikkäs taas tätä että kuvitetaan päivä kerran tunnissa otetuilla kuvilla. Ite kyl en ihan kovin tarkkaan tunnilleen kuvaa, joten tämä on enemmän kuvapäiväkirja!

Heräsin ja tämmönen sano, että pitäskö meiän mennä pihalle.

Sanoin että joo ihan kohta, kastelen "puutarhat" ensiks ja vähän juttelin niille kans ja kääntelin niitä paremmin auringonsuuntaan, jotta kaikki saa tarpeeksi valoa. Mun purkeissa kasvaa herneitä, ruohosipulia ja persiljaa :D. Saa nähä mitä niistä tulee! Herneet ainakin kasvaa nopeesti.

Lenkillä yritettiin ottaa yhteiskuvaa kun oli sentään naistenpäivä ja Ebony sattuu olee yks rakkain nainen mulle! Ei siitä sit oikein mitään tullu kun Ebony alko pyörimään pitkin maata :DD

 Lenkin jälkeen aloin heti pukee ja laittaa vähän naamaani kun piti mennä siskojen kanssa lounaalle.

Sitten olinkin jo sellossa nuoremman pikkusiskon kanssa odottamassa vanhempaa pikkusiskoa :D

 Istahdettiin kiinalaisessa pöytään kun Veeru totes, että Minna vaan puuttuu :D. Tää johtu siitä et joskus meiän piti mennä siskojen kaa syömään ja sit jostain syystä Minna tuli mukaan ja sit ristittiin se yheksi siskoksi :D. Laitoin Minnalle viestii Veerun sanomisista ja se pärähtikin 15min myöhemmin paikalle Jaakon kanssa :D

 Kiinalaisessa vierähti kyllä muutamakin tunti, jonka jälkeen mentiin vauvataloon ostaa Minnalle klipsejä, joilla se voi kiinnittää lapasensa takkiin kun sillä on paha tapa kadotella lapasia.

Vauvatalosta suunnattiin meille, jonne Murhiskin tuli ja seuraavat tunnit menikin sitten lentojen ettimisen merkeissä :D.

 Murhis lähti kotiin ja Jaakko tuli hakee Minnaa pois ja tein itelleni kaks leipää ja pummasin kyydin villen porukoille Ebonyn kanssa.

Villen porukat on reissussa ja Ville myi niiden yhen vanhan pöydän ja Ville ite oli töissä, joten mun piti tulla paikan päälle venailee et pöydän ostajat tulee hakemaan sen. Katoin voice of finlandia ja pinnailin.

 Ville tuli töistä ja lähettiin käymään kaupassa ja käveltiin kotiin.

Kotiovella.

Ville alko tiskaamaan.

 Ja minä datasin :D

 ja joogasin kun ville oli kylvyssä, järkevä kuva :D

Mun iltapala NAMNAMNAM ja villen iltapala...

 Kateltiin vielä Pasilaa ja mä pinnailin samalla.

Sitten nukkumaan!

Oli erittäin mukava päivä!

Tykkään paprikoista

Opiskelin joskus niistä kaikista terveellisistä ja hyödyllisistä normaaleista ruoka-aineista ja siitä lähtien paprika on kuulunu melkeen jokaseen kauppareissuun. Varsinkin punanen paprika sisältää runsaasti C-vitamiinia. Lisäksi paprika sopii kaikkiin salaatteihin, leivän päälle eikä varmasti ole montaakaan ruokaa mihin sitä ei voisi tunkea, eli loistava asia! Lisäksi paprikat on niin kauniita! Haluisin joskus kasvattaa semmosia ite, mutta menee vielä varmaan monetmonet vuodet ennenkun oon niin hyvä viherpeukalo et semmoset kasvais ja pysyis hengissä. Onhan tietty chilipaprikatkin, mutten tiiä säilyiskö nekään hengissä.

Jaan tässä samalla mun uusimman lemppari paprikavinkin! Oikeesti niiin hyvää melkeen minkä vaan ruoan kanssa lisukkeeksi tai vaikka kaiken joukkoon. Elikkäs pannulla paistaa miedolla lämmöllä voissa vähän paprikakuutioita ja maustaa niitä cayenne-pippurilla. VALMIS! Muuta ei tarvita ja on erittäin hyvää! Eilen meillä oli savulohta vielä jääny ja tein sitten aivan loistavan "risoton" tai jonkun semmosen silleen, että keitin mun lempparia mustaa riisiä ja paistoin noita paprikoita cayennen kanssa ja sitten lopuksi ripottelin lohta vähän päälle että se lämpis ja sekotin keitetyt riisit joukkoon ja päälle maidolla laimennettua smetanaa, jottei se oo niin tönkköä kastikkeeksi hyvä loraus ja tuoretta persiljaa päälle. On niiiin hyvää! Voisin noita paprikoita syyä ihan pelkästeenkin pastankin kanssa jollain kastikkeella, ettei tarviis mitään lihaa tai muuta täydennystä. Kannattaa kokeilla!

Uusi innostus

Joku puolisen vuotta sitten istuin alas sohvalle koneeni kanssa ja aloin googlailee semmosia oikeita ja normaaleja "superfoodeja", eli niinkun mistä ihan normituotteista kaupassa saa parhaimman hyödyn kun niitä syö. Oon ollu aina aika huono syömään niinkun siltä kantilta, että mulla ei oikeestaan koskaan oo nälkä ja pärjään ihan hyvin yhellä aterialla tai parilla leivällä koko päivän. Oon myös hirveen laiska laittaa mitään syötävää, joten mitä helpompaa, sen todennäkösemmin syön enemmän eli siis ruokavalio livahtaa tosi helposti kyllä johonkin eineksiin tai pikaruokaan. Halusin sille lopun. Kirjotin itelleni listan, johon listasin niitä hyviä ja "tehokkaita" raaka-aineita, joita pitäisi yrittää syödä enemmän ja päätin, että joka kerta ruokaostoksilla otan jotain koriin hedelmä ja vihannesosastolta.

Jotain tästä opiskelusta jäi päähän, sillä pikkuhiljaa omat ruokailutottumukset ja jopa ympärillä elävien ihmisten ruokailutottumukset on muuttunu. Ennen pystyin syömään monia kertoja viikossa jonkun kahen euron tuplajuuston ja vetämään niitä suhteellisen ällöttäviä ranskalaisia naamaan ilman mitään pahaa oloa, eikä nyt sen puoleen morkkistakaan kun en oo semmosta koskaan syömisistä osannu tuntee, joka on tietty tosi hyvä juttu. Nykyään heset ja mäkit on vähentyny erittäin runsain määrin, eikä kotiinkaan huvita mitään naposteltavaa ostaa. Joululahjaksi sain blenderin, joten erittäin usein mun iltanaposteltavat on nykyään vaan smoothieita marjoista ja hedelmistä.

Huomaan kans koko aika tarkkailevani kaikkia ruoka-artikkeleja ja muita terveysjuttuja ja törmäsin tossa vähän aikaa sitten semmoseen asiaan kuin musta riisi ja ville sitä mulle sitten yllärinä kävi hakemassa Tapiolan Herkusta! Oon innostunu ja tää tuote tulee olemaan mun lempparilisuke! Toivotaan etten kyllästy. Kallistahan toi on muuhun pastaperunariisikakkaan verrattuna, mutta jos se on noin paljon terveellisempää kun mitä sanotaan, maksan mieluusti vähän ylimäärästä ja ostan tota.

En tiedä näyttääkö nuo kuinka herkullisilta, mutta tosi hyviä oli! Vasemmanpuoleinen on mustaa riisiä, kanafilettä maustettuna lähinnä valkosipulilla, basilikalla ja mustapippurilla, paistettu vähän aikaa molemmin puolin pannulla ja sitten uunissa, jossa jokaisen fileen päälle nosteltiin ohut fetasiipale. Kastikkeena kermapohjainen kastike, jonka mausteina toimii ruokalusikallinen yrttituorejuustoa sekä tuoretta valkosipulia, basilikaa, persiljaa, sitruunamehua sekä punasipulia. Keltaset on paprikoita, joita käytin pannulla kevyesti vielä kastikkeen jälkeen, joten saivat siinä osakseen kanssa vähän makua. Päälle tuoretta persiljaa ja basilikaa, NAM! Erittäin hyvää!

Oikeempi on sitten taas kastikkeen jämistä inrpiroitunutta ruokaa. Keitin mustat riisit normaalisti, lämmitin kastikkeen ja paistoin punasta paprikaa voissa pannulla ja maustoin cayennepippurilla ja päälle tuorret basilikat ja persiljat. Tämä oli ihan tajuttoman hyvää! Jugurttipohjainen kastike soveltuisi tähän vielä enemmän, eikä tästä tullut yhtään raskas olo kuten vasemmanpuoleisesta, jossa kuitenkin oli lihaa ja juustoakin. Otan kyllä varsinkin tuoreen persiljan käyttöön kaikessa ja pistän sitä heti jonnekin kasvamaan, koska se on vaan niiiin hyvää ja sisältää rautaa! Basilikan tuoksu taas on niin huumaava, että sitä haluaa jo sen takia pitää keittiössä kasvamassa :D. Oon aina vaan niin hämmentyny kun onnistuu tekee loistavaa ruokaa ilman lihaa. Oon vaan niin kasvanu siihen et lihaa tarttee aina :D.