maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Totuuksia

En tiiä oonko täällä jo monestikin paasannu tästä samasta aiheesta, mut ainakin normaalissa elämässä valitan tästä useinkin :D. Elikkäs siis tää terveiden ihmisten yltiömäinen laihdutus ja muu kiinteytysinnostus, ihan kun muuten ei elämää voisi elää, jollei nyt saa sitä puolta kiloa pois toisesta reidestä tai niitä aivan luonnollisia vatsamakkaroita pois. Surullisinta on keväisin ja kesäisin lukea tyttöjen kirjotuksia siitä, miten pitää nyt kovasti treenata ja tarkkailla syömisiään, jotta pääse rannalle. WHAT ei siellä ole mitään rakoja joista pitää mahtua, jotta sinne saa tulla.

Joulu lähestyy ja taas saa lukea kuinka suklaata ei missään nimessä syödä tänä jouluna ja kinkut ja laatikot kierretään kaukaa. Miksi? Varsinkin jos niistä tykkää niin miksei niitä voi syödä. No siksi koska ollaan taas hulluja ja saatu päähän semmonen ajatus, että kelpaa vaan kokoa pienempänä tai vähemmillä makkaroilla. Joulun jälkeen sitten tottakai laihdutetaan ihan kunnolla, koska tuli sitten kuitenkin syötyä kaksi joulutorttua ja pian alkaakin taas se rantakuntoon-projekti.

Ite koitan aina elää tän loistavan vinkin mukaan, joka tässä kuvana vasemmalla killuu ja kehotan muitakin samaan!

Tottakai on ihmisiä jotka ajattelee siitä laihtumisesta ihan terveesti ja ehkä on tarvettakin terveyden takia laihtua, mutta aivan liikaa on ihmisiä, jotka tekee elämästään kurjaa poistaen monia asioita joista pitää, koska haluaa painoindeksin olevan lähellä alipainoa ja suurin osa elämästä pyörii vaan sen oman painon ja ulkomuodon ympärillä. Tietenkään sitä ajatusmaailmaa ei muuteta hetkessä, että vaan hyväksytään se oma ruho, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jonka tavoitettuaan ehkä mahdollisia laihdutusprojekteja katselee jo paljon terveemmästä näkökulmasta ilman pakkomielteitä. On ihmisiä, jotka ovat tähän pystyneet ja uskon että jos osaa olla pakkomielteinen sen laihtumisen kanssa, voi myös omaksua paremman pakkomielteen tyytyä omaan kehoon ajan kanssa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio on tottakai hyvä asia, mutta mikään ei saisi mennä pakkomielteiseksi eikä omia lempparisyömisiä pitäs kieltää vaan siksi, että kelpais yhteiskunnalle,  poikaystävälle, kaveripiirille tai itselleen.

Nämä asiat on alkaneet kiinnostamaan, koska olin ennen itse alipainoinen, enkä tykännyt siitä. Nykyään olen noin puolessatoista vuodessa lihonnut noin 15kiloa ja näytän terveemmältä, mutta silti tähän uuteen kehoon on ollut vaikea tottua, koska olen koko aiemman elämäni ollut todella hentoinen. Oma kuva syöpyi päähän pienenä ja sitä on ollut vaikea hyväksyä isompana, vaikka näytänkin mielestäni paremmalta. Olen käynyt koko ajan pitkällistä projektia hyväksyä tätä kehoa ja tottua tähän isompaan kokoon ja on pistänyt vihaksi kun jotkut väittävät itseään ällöttäviksi valaiksi samoilla mitoilla kun itse olen. Näillä mitoilla hypin koko kesän bikineissä rannalla ihan tyytyväisenä, mutta sinnehän ne valaat kuuluukin, merelle!

<-- tää valas on 165cm pitkä ja painaa 65kiloa. Lähen tästä ostamaan suklaata ilman huonoa fiilistä ja salee syön jouluruokia ja PALJON reilun kuukauden päästä!

ps. voin kans kertoo että olo on varmasti parempi kun hyväksyy itsensä, vaikka se makkara sinne vatsaan jäisikin, kun että hulluna treenaa salilla ja kieltää kaiken hyvän itseltään ja huomaa koko ajan niitä uusia huonoja kohtia. Valitettavasti aika normaalia on myös se, ettei se tavoitepaino kuitenkaan sitten lopulta riitä ja kierre senkun jatkuu.


1 kommentti:

  1. Totta tää sun kirjotus. Mua kans ärsyttää se että ihan hulluna tuijotetaan vaakaa ja kaloreita ja ei oo muuta elämää kuin se oman mahan tuijotus. Teini-iässä itse kullakin varmaan ollut jotain ulkonäkökriisejä mut sit ku ikää on 20-30v niin eikö olis aika jo olla sinut sen oman peilikuvansa kanssa..

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...