ei oo ollu nyt bronx

Perjantaina mun silmä tuli kipeeks, lauantaina alaluomessa tuntu kova patti.
Lauantaina ostin uusia kivoja halpoja vaatejuttuja, olin Minnan kaa ja me eksyttiin matkalla Murhikselle muutamaankin kertaan, mutta naurettiinkin tosi runsaasti ja hauskaa oli!
Lauantaina Murhiksella oli tosi hauskaa kans, ja Murhiksen kämppä on iihaaanaaa <3.
Suunnattiin yöllä tavastialle ja saatiin auto parkkiin lähelle.

Tavastialla oli suurimmaksi osin tylsää musiikkia, siis oikeesti, huonosti tanssittavaa ja DJ pätki biisejä ihan oudosti ja pitkitti tylsimpiä. Jonot vessaan ja tiskille ei tuntunu liikkuvan mihinkään ja keski-ikä vaikutti laskeneen. Hauskaa oli silti, mut jotenkin paljon laimeempaa ku yleensä. 
Sunnuntaina mun silmä oli tosi kipee, oli kurjaa herätä kun kotiin oli tullu joskus viiden maissa.
Lähettiin ajaa jäisellä tiellä, matkalla kohti kökkeliä ja hevostallia kunnes vastaan tulee bussi. Meilläpäin tiet on tosi kapeita ja kiemuroita ja nyt myös niin jäisiä että luistimillaki pääsis eteenpäin. Bussi tuli mutkassa niin läheltä, ettei siitä olisi edes mahtunut ohi ja PAM siinä oli auto vasen etukylki ja rengas paskana ja me Minnan kanssa ihan järkyttyneinä et mitä helvettiä.
Ooteltiin kylmissään poliisia ja vietettiin loppupäivä aika haamuina kun ei vaan osannu tajuta mitä on käyny.
En saanu unta ja maanataina silmä oli edellistäkin kipeempi. Koulussa ei tapahtunu mitään ennen ruokailua. Kolme tuntia facebookkia.
Tietotekniikantunnilla väsäsin koetta word2010llä ja voi juma ku on tottunu käyttää 2003-versioo, en löytäny tosta uudesta mitään! Koe pitäs tehä jossakin vähän reilu kahessatunnissa, mut mä väsäsin sitä melkeen neljä tuntia, enkä saanu ees valmiiks. No okei, normisti koe tehään ton kurssin jälkeen mut voi kokeilla suorittaa kurssia pelkällä kokeella heti aluksi.
Onneksi maikka lupas et saan jatkaa sen loppuun tänään.
Ton kokeen takia en kerinny käydä terkkarilla tätä silmää näyttämässä. enkä kansainvälisessä toimistossa kyselemässä työharjottelusta ulkomailla.
En myöskään saanu työpaikkaa, jonka oisin halunnu eniten ikinä.
Muistin bussin väärin ja piti oottaa kylmässä ja märässä liian kauan eiliseen mielentilaan nähden.
Illalla sain tietää että auto menee lunastukseen.

Päätin sit paistaa itelleni munakkaan pekonilla, otin ihanaa jugurttia, söin hyvin, katoin salkkarit, menin suihkuun, hoisin naaman, rasvasin jalat ja tatuoinnit hyväntuoksusella rasvalla, tein pesän sänkyyn ja katoin kolme jaksoo skinssiä ja kävin nukkumaan. Autto pahaa fiilistä ainakin sillon.

Nyt oon webbigrafiikan tunnilla, tää on kivaa. Mut on nälkä, se on tyhmää. Silmä on kipee ja toivon et pääsen tänään terkkarille, vaikka vois mennä kyllä terveyskeskukseenkin mut sinne ei ikin saa aikoja ellei oo kuumetta. Sanon et mulla on kuumetta silmässä. Pitäs maksaa yks iso lasku.
Nyt ois parasta hyvässä seurassa rakentaa maja tai pesä ja syyä namnam kiinalaista ja kattoo skinssiä tai muuta söpöö tai vaan kuunnella musaa. Oon vähän jumissa edelleen.

Torstai kolmastoista plus neljätoista

Tänään oli vähän huono päivä, mutta myös jotain kivaa sentäs kävi! Kerron ensiks ikävät jutut.

Ensinnäkin töissä oli aika kamalaa, lapsia oli yllättävän vähän ja monet lähti jo aikasin, mutta ne muutamat sai kyllä aikasin semmosta sotkua! Kaks riiviöpoikaa otti mukaansa myös kolmannen ja koko aika sai olla niitä käskemässä kun ne keksi tyhmiä juttuja. Tytöt sai aikaan jonkun riidan ja yks päätti lähtee kävellen kotiin. Yks epäiltapäiväkerholainen tuli koulunpihaan heiluu kepin kanssa ja huitoo muita. Kaks poikaa lähti kotia jo heti koulunjälkeen, eikä tästä häviämisestä tullu meille mitään tietoo. Olin vähän huolissani et minne ne on kadonnu.

Toisena bussi oli myöhässä, joten olin myöhässä riparisuunnittelupalaverista. Se kans kesti kauemmin kun olin luullu. Äiti tuli mua hakee ja mentiin kirpparille viemään tavaraa ja tajuttiin et siel onkin enemmän tilaa kun oltiin muistettu yhessä pöydässä, joten tilaa jäi vähän tyhjäksi, pitää viiä lisää kamaa. Lisäksi mulla oli pissahätä.

Kotimatkalla käytiin IKEAssa ostamassa lapsille palkintoja ja sielä kassalla oli Jerry. Jerry ei ollu ikävä asia, vaan se, että joku ihme mamma valitti sille jostakin tosi ikävään sävyyn. En oikein saanu selvää et missä oli vika, luultavasti ei missään. Tästä tuli mieleen, että miks oikeesti asiakas on aina oikeessa ja miks niille asiakkaille pitää jotenkin olla erityisen mukava, vaikka ne ois mimmosia mörköjä? Jos mä perustaisin jonkun liikkeen tai kahvilan tai minkä ikinä, niin sanoisin kyl semmoselle nillitysmammalle, että "anteeksi mutta meillä tarjoillaan vaan ihmisille, jotka osaavat käyttäytyä." Pitäis varsinkin aikuisten ihmisten jo osata käytöstavat ja on ne kassatkin ihan ihmisiä! Ne ei tasan sulattais jos niitä kohtaan käyttäydyttäis noin, joten voisivat vähän kattoa peiliin. Ja sit vielä et toi IKEAmamma valitti jostakin hinnasta, ihan kun IKEAssa ei jo valmiiks myytäis hodareita puolilmasiks. Mun mielestä kaikki yritysten omistajat vois nyt päättää, että heidän työntekijät voisivat vaan haistattaa paskat tommosille vaikeille asiakkaille ja jakaa porttikieltoja :D.

Ikävyys ei tähän loppunut, sillä kotimatkalla äiti sai soiton 'naapurilta', joka ilmoitti että tienvarressa on kuollut kissa. Kissa oli mustavalkoinen, ja meillä on semmosia, joten heille tuli tietysti mieleen tarkistaa, että meiän katit on kotosalla. Äiti pysähty, siirsi sen kissan syrjemmäs ja hautas sitä vähäsen. Surku siinä tuli, mutten kyllä voi asiaa enempää analysoida tai alkaa itkettää. Itkin jo sen takia vähän ja rukoilin. Joo rukoilen, oon hihhuli!

Sitten iloisempiin asioihin. Aamulla mulla oli selkeesti jo pirteempi olo, josta jaksoin ilakoida! Oli kiva pukeutuakin vähän, parin päivän pyjamaputken jälkeen. Näytin tommoselta:

Muista vaatteista en jaksa kertoo mitään, mutta noi sukat on vaan ihan mun lempparit <3. Kun ne laittaa jalkaan, tulee parempi mieli ja kaikkia ihania asioita mieleen, kuten vaikka Jussi <3.

Aamupalaksi paistoin hyvän munakkaan ja pekonia. Iskä ostelee pekonia koirille ja sit se ei ikinä syötä niitä niille, joten mun täytyy syyä ennenkun ne menee piloille!

Riparimiitti oli kiva ja siel oli namnam hyvää ruokaa <3.

Sato vettä tosi söpösti <3.

Löysin kirpparilta PONEJA <3______________<3. Voisin joskus vähän kirjotella niistä. Löysin myös Snoopy-lasin, samaa sarjaa, jota ostin viimeks Mikkihiiri-laseja ja kerran Jussille Aku Ankka-lasin. Voidaan tehä niihin kivoja drinkkejä sit joskus kun saahaan oma koti. Ne on oikeesti hienoja laseja! Löysin myös yhen paidan, kynsilakan, semmosen kirahvitilkun ja leffan nyt ainakin ja ainiin, aurinkorasvaa!

Voisin mennä koht kattelee noi tokat semifinaalit, en jaksanu mennä kattoo reaaliajassa. Mut huomenna JUUUSSSIIIII <3. Voisin koittaa joskus saaha meistä jonkun kivan uuden ja söpön yhteiskuvan <3. Mulla ei oo vieläkään meistä yhtään kuvaa kehyksissä ja ollaan sentäs seurusteltu jo yli kolme vuotta ;(. Mut ehkä sitkun on oma koti :D. Lykkään aina kaikkee, oon lykänny jo siitä asti kun täytin 16, koska ajattelin koko ajan, että ei mun kantsi mitään tehä kun muuten kohta. Neljä vuotta jälkeenpäin edellleen täällä! Mut kyl se muuttopäiväkin vielä koittaa!

Heippa! Olipas taas sekavaa!
PS. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2155031

Sydän

Oikeesti sydämen tunnetoiminta on tosi pelottavaa ja outoo ja vaikeeta. Kun oikeesti ei voi koskaan tietää mitä se seuraavaksi keksii ja miten mikäkin juoni etenee. Onneksi oon aika sujut oman sydämeni kanssa näistä romanttisista asioista, enkä niinkään huolehdi yllättävistä juonenkäänteistä liittyen romantiikkaan, mutta kaikki muu onkin sitten vaikeeta, outoa ja ihmeellistä. Ainakin joskus!

Mulla on ainakin tää yksi asia mun sydämessä, joka ei vaan istu hyvin! Valitan tästä kans ihan tasasin väliajoin kaikennäkösiin päiväkirjoihin, joillekin ihmisille ja keskustelufoorumeille. Valitan taas. On siis ihminen, johon tykästyin joskus vuosia sitten tosi paljon. Oltiin aika paljon yhessä koulussa ja sen ulkopuolella. Meiän välissä oli kuitenkin aina jonkinlainen muuri, jota en osannu rikkoa, enkä ois varmaan uskaltanu vaikka oisin osannukin. Meille tais sitten tapahtua joku arvomaailmojen eriytyminen, koulun loppuminen tai muu sotku, jonka takia ei enää oltukaan niin yhessä ja ehkä etäännyttiinkin. Toisista kavereista en etääntyny yhtään joiden kanssa tutustuttiin samoihin aikoihin. Tällön en kokenu vielä mitään ongelmaa ton muurin lisäksi, koska mulla yleensäkin on paljon kavereita joita ei tartte nähä kun kerran puolessa vuodessa ja silti on jeejee :D.

Jossain vaiheessa kuitenkin ei sit enää osattukaan olla yhessä kunnolla, hänellä oli vaikeeta enkä osannu auttaa. Ehkä se ajo kans väliä suuremmaksi. Ja mua sattu tosi paljon ja usein kun ajattelin tätä ihmistä, koska en osannu olla hänen kanssaan enkä avuksi niinkuin olisin halunnut. Hänelle tuli myös paremmat ajat, mutten silti osannu olla. Ja aina vaan sattu tämä ihminen ajatuksissa. Tunnen ehkä että oon pettäny tän ihmisen, koska oltiin kuitenkin aika läheisiä enkä osannu auttaa enkä osaa vieläkään.

Mutta onko se muuri, vai eikö meillä vaan synkkaa? Eikö me vaan sovita yhteen. Miksen voi osata auttaa ihmistä ja olla ihmisen kanssa, josta välitän kuitenkin tosi paljon? Viimiset pari vuotta on menny lähinnä semmosessa "no moi mitä kuuluu"-hengessä, välillä jotain syvällistäkin juttua, mut aina se joku pölkky puskee vastaan. Ja sit tuntuu pahalta. Oon miettiny monta kertaa et mitä jos vaan antais olla, ei pitäis yhteyttä [taidan muutenkin olla se, joka ottaa yhteyttä aina] ja jättäis koko asian ja ihmisen. Ehkä sitten vieraantuis niin paljon, ettei enää olis tekemisissä eikä sattuis. Mutta tää tuntuu sinällään tosi pahalta ajatukselta, koska edelleen välitän tosi paljon vähäisistä kontakteista huolimatta. Yksi vaihtoehto ois kerätä kaikki rohkeus ja mennä face to face selittää tän kaiken ja lähtee sit menee. Oispa ainakin puhuttu suu puhtaaksi. Hän saisi sanoa jos olisi sanottavaa, ehkä sitten tulisi piste asialle, ja voisi olla sattumatta. Tai sitten ei. Oon ajatellu kanssa kirjettä, mutten halua kyllä kirjeelläkään ilmasta semmosta mitä en face to face uskaltaisi sanoa.

Teen niinkun Nath sanoi, kirjotan sen mitä en uskalla sanoa ja toivon että oikea ihminen päätyy lukemaan! Haluisin vaan niin tähän asiaan jonkun liikkeen johkin suuntaan.

Ehkä kesällä puhutaan, kokeilen ainakin!

Viimeaikoina on ollu semmonen olo että voisin enemmänkin harrastaa näitä yö-avautumisia. Ainiin, suruisaa, en löytäny simcityn toista levyy enkä saanu sitä asennettua, nyyyyyh ;(.

Kauniita unelmia!