Kokeilin jotain kollaasiohjelmaa puhelimella!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kännykkä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kännykkä. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, toukokuuta 14, 2013
torstaina, syyskuuta 27, 2012
Draw something
Halusin vaan tulla jakamaan tämmösen pienen tarinan piirtämisestä.
Elikkäs lapsena piirsin paljon ja olin hyvä siinä. Olin jokseenkin ehkä taitavampi kuin keskivertolapsi ja jossain vaiheessa ala-asteen lopulla piirsin oikeasti tosi hyvin. Yläasteella piirtäminen väheni, mutta otin silti kaikki valinnaiset kuvikset mitä löytyi. Lukiossa piirtäminen rajoittuikin pieniin ja suurempiin söhryihin papereiden kulmissa ja vihkojen sivuilla kun koitin pysyä hereillä. Lukiossakin kävin kaikki kuviksen kurssit silti, vaikkei piirtäminen enää kiinnostanut, enkä sitä enää osannut.
Lukion jälkeen olin töissä mm. iltapäiväkerhoissa ja siellä tuli lasten kanssa piirreltyä, jonka jälkeen menin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja piirtäminen loppui kuin seinään. Valmistuttuani vuorossa oli graafisen suunnittelijan opinnot, joiden pääsykokeet sisälsivät pelkkää piirtämistä ja olin aivan paniikissa ja aivan varma etten pääse sisään, koska en osaa piirtää enkä tykkää siitä. Pääsin kuitenkin sisään ja kouluun meneminen oli aika jännittävää, koska koin olevani se huonoin joukossa kun muut maalailivat realistisia muotokuvia ja olivat koko ajan kynä ja paperia kourassa piirtelemässä kaikkea. Myös lähes jokainen heistä kertoi piirtävänsä paljon, tykkäävänsä siitä ja haluavansa kuvittajiksi. Minä vietin koulupäivien jälkeen aikaa hakkaamalla päätä seinään ja valittamalla tuttaville että multa hajoo pää kun oon jossain kuviskoulussa ja kaikki vaan tykkää ja haluaa piirtää koko ajan!
Noh, sitten päädyin lopettamaan kyseisen koulun ja mitähän mä nykysin päivittäin teen? No piirrän tietenkin! Oikeastaan syytän tästä Draw Something-peliä, jonka kännykkääni latasin. Oon aina ollu hyvin kriittinen omien tekeleitteni suhteen, mutta tuo peli jotenkin avas mulle ihan uuden maailman piirtämisessä. Ei tarvitse olla hyvä, että tota voi pelata eikä tarvitse luonnostella, suunnitella, kumitella, korjailla ja käyttää mielettömästi aikaa jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lukee sanan ja piirtää mitä ekana tulee mieleen ja sitten lähettää sen parhaimmillaan toiselle puolelle maailmaa arvattavaksi. Parasta on kun joku randomihminen toiselta puolelta maailmaa lähettää kuvani perään kehun siitä! Olen mm. piirtänyt heidän mielestään loistavan napoleonin, ihastuttavan ponin ja satumaisen maiseman, jossa susi ulvoo kuuta. Ja nämä kaikki painttimaisen yksinkertaisella piirustusohjelmalla.
Tämän jälkeen ville hankki pitkän haaveilun jälkeen itselleen tabletin. Olin ensin hyvin vastaan tätä hankintaa, koska mielestäni tabletti on täysin turhake luksustuote, jota ns. "normaaleilla" ihmisillä ei ole varaa hankkia. Viis siitä että puhutaan sen olevan kätevä palavereissa muistiinpanovälineenä tai että siitä on katevä katsoa elokuvia matkoilla, minusta se on turhake. Kuitenkin ville tyrkytti laitetta käteen ja kertoi siinä olevasta piirustusohjelmasta. Tottakai halusin kokeilla ja muutaman tovin jälkeen olin jo koukussa ja suunnittelin miten kätevä laita se onkaan ihmiselle, jonka täytyy piirtää tai luonnostella asioita työkseen.
Samoihin aikoihin päässä alkoi kehittyä muutamiakin tarinoita, joista haluisin luoda lastenkirjat. Siispä tabletilla aloin luonnostelemaan ensimmäisen kirjan kuvitusta ja nyt olen päätynyt jo siihen tulokseen, että aion lopulliset kuvat värittää tuolla tabletilla. Kynän herkkyys siinä ei ole niin hyvä, että haluaisin sillä tarkasti piirtää, mutta summittainen väritys onnistuu mukavasti ja jälki on omaa silmää miellyttävää.
Minä tablettien ja ylipäätään kaiken turhan ja kalliin elektroniikan vihaaja sekä suhteellisen osaamaton piirtäjä, olen nyt tosissani piirtämässä itse omin käsin lastenkirjaani kuvituksen. Kiitos kuuluu Draw Something-pelille. En vieläkään koe osaavani piirtää, mutta olen tajunnut ettei se haittaa. Kaikki tekee tyylillään ja omalla taitotasollaan, mitä sitten ikinä tekeekin.
Suosittelen jokaista älypuhelimenhankkijaa tai jos sellaisen omistavaa ihmistä lataamaan kyseinen peli, joka on ilmainen ja minua saa haastaa peliin tunnuksella eveli2na!
Loppuun vielä kolme pelistä tallennettua kuvaa :D Olen erityisen ylpeä stallonesta! :D
ps. tuolla oikealla kaiken muun härpäkkeen kanssa on nykyään tommonen villen numeropallo, josta klikkaamalla pääsee sen blogiin. Että kaikki Espoolaiset äänestää sitten numeroa 398!
Elikkäs lapsena piirsin paljon ja olin hyvä siinä. Olin jokseenkin ehkä taitavampi kuin keskivertolapsi ja jossain vaiheessa ala-asteen lopulla piirsin oikeasti tosi hyvin. Yläasteella piirtäminen väheni, mutta otin silti kaikki valinnaiset kuvikset mitä löytyi. Lukiossa piirtäminen rajoittuikin pieniin ja suurempiin söhryihin papereiden kulmissa ja vihkojen sivuilla kun koitin pysyä hereillä. Lukiossakin kävin kaikki kuviksen kurssit silti, vaikkei piirtäminen enää kiinnostanut, enkä sitä enää osannut.
Lukion jälkeen olin töissä mm. iltapäiväkerhoissa ja siellä tuli lasten kanssa piirreltyä, jonka jälkeen menin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja piirtäminen loppui kuin seinään. Valmistuttuani vuorossa oli graafisen suunnittelijan opinnot, joiden pääsykokeet sisälsivät pelkkää piirtämistä ja olin aivan paniikissa ja aivan varma etten pääse sisään, koska en osaa piirtää enkä tykkää siitä. Pääsin kuitenkin sisään ja kouluun meneminen oli aika jännittävää, koska koin olevani se huonoin joukossa kun muut maalailivat realistisia muotokuvia ja olivat koko ajan kynä ja paperia kourassa piirtelemässä kaikkea. Myös lähes jokainen heistä kertoi piirtävänsä paljon, tykkäävänsä siitä ja haluavansa kuvittajiksi. Minä vietin koulupäivien jälkeen aikaa hakkaamalla päätä seinään ja valittamalla tuttaville että multa hajoo pää kun oon jossain kuviskoulussa ja kaikki vaan tykkää ja haluaa piirtää koko ajan!
Noh, sitten päädyin lopettamaan kyseisen koulun ja mitähän mä nykysin päivittäin teen? No piirrän tietenkin! Oikeastaan syytän tästä Draw Something-peliä, jonka kännykkääni latasin. Oon aina ollu hyvin kriittinen omien tekeleitteni suhteen, mutta tuo peli jotenkin avas mulle ihan uuden maailman piirtämisessä. Ei tarvitse olla hyvä, että tota voi pelata eikä tarvitse luonnostella, suunnitella, kumitella, korjailla ja käyttää mielettömästi aikaa jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lukee sanan ja piirtää mitä ekana tulee mieleen ja sitten lähettää sen parhaimmillaan toiselle puolelle maailmaa arvattavaksi. Parasta on kun joku randomihminen toiselta puolelta maailmaa lähettää kuvani perään kehun siitä! Olen mm. piirtänyt heidän mielestään loistavan napoleonin, ihastuttavan ponin ja satumaisen maiseman, jossa susi ulvoo kuuta. Ja nämä kaikki painttimaisen yksinkertaisella piirustusohjelmalla.
Tämän jälkeen ville hankki pitkän haaveilun jälkeen itselleen tabletin. Olin ensin hyvin vastaan tätä hankintaa, koska mielestäni tabletti on täysin turhake luksustuote, jota ns. "normaaleilla" ihmisillä ei ole varaa hankkia. Viis siitä että puhutaan sen olevan kätevä palavereissa muistiinpanovälineenä tai että siitä on katevä katsoa elokuvia matkoilla, minusta se on turhake. Kuitenkin ville tyrkytti laitetta käteen ja kertoi siinä olevasta piirustusohjelmasta. Tottakai halusin kokeilla ja muutaman tovin jälkeen olin jo koukussa ja suunnittelin miten kätevä laita se onkaan ihmiselle, jonka täytyy piirtää tai luonnostella asioita työkseen.
Samoihin aikoihin päässä alkoi kehittyä muutamiakin tarinoita, joista haluisin luoda lastenkirjat. Siispä tabletilla aloin luonnostelemaan ensimmäisen kirjan kuvitusta ja nyt olen päätynyt jo siihen tulokseen, että aion lopulliset kuvat värittää tuolla tabletilla. Kynän herkkyys siinä ei ole niin hyvä, että haluaisin sillä tarkasti piirtää, mutta summittainen väritys onnistuu mukavasti ja jälki on omaa silmää miellyttävää.
Minä tablettien ja ylipäätään kaiken turhan ja kalliin elektroniikan vihaaja sekä suhteellisen osaamaton piirtäjä, olen nyt tosissani piirtämässä itse omin käsin lastenkirjaani kuvituksen. Kiitos kuuluu Draw Something-pelille. En vieläkään koe osaavani piirtää, mutta olen tajunnut ettei se haittaa. Kaikki tekee tyylillään ja omalla taitotasollaan, mitä sitten ikinä tekeekin.
Suosittelen jokaista älypuhelimenhankkijaa tai jos sellaisen omistavaa ihmistä lataamaan kyseinen peli, joka on ilmainen ja minua saa haastaa peliin tunnuksella eveli2na!
Loppuun vielä kolme pelistä tallennettua kuvaa :D Olen erityisen ylpeä stallonesta! :D
ps. tuolla oikealla kaiken muun härpäkkeen kanssa on nykyään tommonen villen numeropallo, josta klikkaamalla pääsee sen blogiin. Että kaikki Espoolaiset äänestää sitten numeroa 398!
torstaina, heinäkuuta 19, 2012
Anteeksi kovasti
Mutta nyt tulee kahdeksan suhteellisen samanlaista kuvaa, mut en osannu päättää että mitkä laitan kun oli niin kauniita värejä!
Mun aika on menny tässä pari päivää oikein sutjakkaasti simssin parissa. Tänään heräsin myöhään, ei mitään tekemistä, paska ilma ja aattelin et pelaampas vähän simssiä taas. Mietin tällä vähällä about tuntia kun aurinkokin vähän kurkkaili pilven takaa mutta hups, katoin kelloo ja se olikin puol viis. Noh, koska aikaa oli jo menny niin paljon, niin aattelin ihan vähän pelaa vielä. TADAA kello viistoista yli kaheksan. Sit mietinkin suht äkkiä iltapala-asiat ja syösyin kauppaan, jossa mulle hymyili söpöin kassatyttö ikinä! Jos oisin vapaa niin menisin varmaan iskee sen. Ja nyt se jostain syystä se eksyy tänne ja tunnistaa mut enkä enää kehtaa mennä sen kassalle... Mut oikeesti se on piristäny mun niin montaa päivää! Niin nätti keijukaisen näkönen tyttö!
Koska koko päivä oli menny sisällä simssin kanssa eikä ollu vielä nälkä, päätin lähtee koittaa et jaksanko juosta yhtään. Jaksoin sentään kaks kilsaa yhellä stopilla, jonka aikana kuvasin nää ja juttelin sorsien kansssa. Jospa vaikka tosta juoksemisesta innostuis ees vähän kun on uimaankin päässy niin hävyttömän vähän tänä kesänä. Ois kiva myös vähän kiinteytyä kun romahti muutamat lisäkilot suht äkkiä ja teki muutamista kohdista kroppaa hieman hyllyviä. Lisäksi sain elämäni ensimmäistä kertaa selluliittiakin uusista e-pillereistä, KIITOS VAIN. Luulen et ilman pillereitä ois toikin saatana pysyny poissa vielä monet vuodet. Ainiin, nää kuvat on otettu mun ihanalla samsung galaxy 2 advancella, jota oon pääni sisällä hehkuttanu niin paljon et itteekin hävettää tykätä puhelimesta näin paljon. No mut ohan siinä takakannessakin kissoja ja timantteja... Sietääkin tykätä!
sunnuntai, kesäkuuta 03, 2012
Kännykkäpostaus
Lalalaaaa testailen .D sain valmistujaislahjaksi maailman parhaan puhelimen, joten testaan tällä postata! Kuvaakin täytyy kokeilla. Oon toisiaan tosi ammattilainen media-assistentti nyt!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
