Havaintoja

Pennun kanssa elämä on kyllä vähän erilaista kuin ilman pentua. Puutarhatyöt on sotkusempia, kun mukana on yksi nopea tassupari kaivamassa kuoppia, pudottamassa multaa pois ruukuista, varastamassa työkaluja sekä hanskoja minkä kerkiää sekä maistelemassa kasveja. Päätin tänään joogata pihalla, koska siinä samalla Titiuu saa sitten ulkoilla, mutta hänen mielestä joogaaminen oli varsin tylsää ja mun alustana toiminu pyyhe sai samantien kyytiä kun sen maahan asetin. Onneksi riiviö kuunteli aika nopeesti mun ehdotukset olla koskematta pyyhkeeseen ja lähti touhuamaan omiaan. Kaikki liikkeet joissa pää oli vähänkin lähellä maata, oli oivallinen tilaisuus tulla repimään hiuksia. Onneksi sain tämänkin puuhan lopetettua. Kerkesin rauhassa joogailla noin kymmenisen minuuttia, samalla liikkeiden väleissä tarkkaillen missä pentu puuhaa, kunnes mikään puska ei heilunut eikä mistään kuulunut touhuamisen ääniä, eikä Titiuu saapunut kutsuttaessa ja tajusin että lapsi on löytänyt aidasta reiän. Tämän episodin jälkeen Titiuuta on saanut tänään hakea aika monesti aidan takaa ja loppupäivästä karkaaminen olikin jo hauska leikki. Oven avaamista odotettiin innolla ja sitten rynnistettiin täysiä aitaa kohti, etittiin kolo ja karattiin toiselle puolelle. Nyt oon tässä ihmetelly et miten ne ihmiset hoitaa nää pentujutut joilla ei oo omaa pihaa jossa pitää pentuu vapaana, ja johon viskaa sitä vähän välii, kun oon ite jo yhen illan aikana ihan pulassa kun pitää oikeesti remmissä viiä jonnekin tota pissalle :D. Onneksi äitillä oli myyräverkkoa rulla ja saan huomenna sitä, niin voin tukkia kaikki koloset aidasta ja Titiuu pääsee taas hengailemaan vapaana pihalla meidän kanssa. Äsken kuitenkin tapahtui järkyttävin asia ikinä. Titiuu kaatoi pikkusen peilin joka oli kaappia vasten, jäi sen alle ja alotti semmosen älämölön ja päästi hätäpissatkin. Pikkunen pääsi pesulle ja rauhoittui nopeesti pyyhkeen sisässä mun sylissä, eikä enää muista koko tapahtumaa ja järsii tyytyväisenä possunkärsäänsä. Peili ei onneksi mennyt rikki ja Titiuuta ei varmaan oikeasti sattunut, koska sen liikkumisessa tai missään muussakaan ei näy mitään tavallisesta poikkeavaa. Outoa on myös se, että nykyään mua oikeesti rajottaa joku. Ennen mulle on aina käyny kaikki mökkireissut sun muut, mutta nyt oikeesti munkin pitää kattoa kalenteria ja kaikkea, jotta jutut onnistuu kun on tämä vauva perheessä!

Saa nähdä mitä huomenna tapahtuu, mutta sainpa tekemistä päiväksi kiitos Titiuun löydöksien :D. Pitää myös varottaa kaikkia, että täällä saattaa olla nykyään vähän enemmän koirajuttuja kun ennen!

Kassit saapui!

Ja mulla on ongelma :(. En osaa päättää haluunko itelleni Enna-kassin vaiko kolme Potterin päätä-kassin :(.

Minnalle on menossa inkkarikassi sekä heppakassi ja siskolle Harry Potter sekä R2D2  :D. Toiselle siskolle menikin sitten tuollainen ekassa kuvassa näkyvä kassi, jossa on kolme kissanpäätä. Ehkä otan ite sitten ton Ennan, niin ei oo ainakaan samanlaista kuin muilla!

Tiskausjuttuja

Onneks en säätäny koneella kun hetken ylimäärästä tai ois ollu vaahdot lattialla asti!

Tänään on ollu niinkun aivan persepäivä. Isi mm. sanoo ettei omista asioistaan kannattais huudella menemään, eikä monikaan halua vuodattaa maailmalle informaatiota esim. rahaongelmistaan, mutta minäpä vuodatan kaiken vain vähän sensuroiden!

Nään nykyään niin rasittavanahdistavia unia ja mulla on semmonen ärsyttävä taito vetää ne tunteet mitä koen unissa, mukaan arkipäivään ja hyvällä tuurilla ne ei lähe sitten koko päivänä menemään. Asiat on ihan mullin mallin kun esim. Vantaalta variasta ei osata niinkun mitenkään olla yhteyksissä minkään asian suhteen ja tuntuu että jokainen kaupunginneuvojatäti on toinen toistaan enemmän pihalla. Niin ja kaikki tapahtuu niin hitaasti. Miksen voi saada niinkun päivässä hoidettua kaikkea ja saada samalla tuet juoksee mahdollisimman nopeesti, että voisin elääkin. Nytkin oon velkaa vähän sinne ja tänne ja joudun varmaan pyytää lisää velkaa jostain ennenkun noi saa kelalla noita tukia rullaamaan. Enkä jotenkin vaan millään viittis juosta sossulle sanomaan että oon velkaa moneen suuntaan ja silti rahaa ei ole. Saa tsemppaa tähän hommaan!

Vantaalta nappasin myös mukaan semmosen jonkun ihme negatiivisen asenteen aivan kaikkeen ja se ei oo lähteny pois. Kiroilen nykyään ihan sikapaljon enemmän kun normaalisti ja ärräpäitä pääsee samantien suusta jos vaikka joku tavara on tiellä tai jotain muuta normaalia. Olin kuitenkin aikasemmin semmonen, että kaikkeen lähettiin joko positiivisin tai avoiminmielin ja kyytipojaksi keksittiin jotain kannustavia lauseita. Nykyään kaikkeen lähetään "ei vois vähempää kiinnostaa", "en jaksa" ja "se on kuitenkin ihan perseestä"-asenteella ja pahinta tässä on se, etten yhtään tiiä miten tätä lähtee nyt muuttamaan! Toisinaan kyllä on myös niin väsynyt siihen negatiivisuuteen, että asenne kaikkeen on ihan sama ja passiivinen, eikä sekään kovin kivaa ole. Edelleen iloitsen pienistä jutuista, mutta se ilo kestää tosi lyhyen aikaa ja sen ilon pystyy niin helposti korvaamaan jollain kurjalla. Ja joo mulla on ollu kurjaa nyt vasta reilun kuukauden ja joillakin on oikeitakin ongelmia, mutta on se silti aina pelottavaa kun on hukassa ittensä kanssa ja tosi vaikee keksii asioita jotka piristäis.

Lisäksi mun niskat on ollu jumissa jo tosi hyvän aikaa mut ei kyllä tosiaan oo rahaa laittaa millekään hierojalle enkä tunne yhtäkään jota kehtais pyytää hieroo muuten vaan ees vähän.

Muutamat tunnit ahdistuksissa pyöriessä muistin kuitenkin mikä melkeen aina auttaa. Musiikki! Niimpä aloin selailee soittolistoja ja lopulta stigin kautta päädyin luomaan eivoiollahuonopäivä-listan, jota tässä oon nytten kuunnellu koko päivän ja välillä lisänny sinne jotain hyviä piristysbiisejä.

Seuraavaksi halusin piristää itteeni tekemällä jotain hyödyllistä joten tiskasin ison läjän pois lavuaarista, niinkun tuo aloituskuva todistaa.

Musan ja tiskaamisen kautta sain energiaa ja motivaatiota keksiä muitakin asioita, joista voisin piristyä ja muistin että viimeviikolla ilostuin erittäin paljon kun tein makaroonilaatikkoa, eli semmoista olisi luvassa ruoaksi tänään. Lisäksi ville lupasi että voidaan kattoa Kaunotar ja Hirviö, elikkä mun lempparileffa tänään illalla, joten eiköhän juustoinen makaroonilaatikko, ihana leffa ja villen kainalo pelasta mun mielen ainakin täksi illaksi. Tiiän ettei nää taiat mieltä paranna pysyvästi, mutta ehkä muistan taas vähän aikaa että kun vaan jaksaa etsiä, löytää niitä iloja ja kun löytää niitä enemmän ja tyytyy vähän vähemänpään, niitä keksii helpommin putkeen sen verran monta että saattaa saadakin vaikka kokonaisen hyvän illan aikaan!

Alunperin piti laittaa vaan toi tiskauskuva ja kirjottaa yks lause...

Kiitoksia

Mulla nyt näköjään hyppelehtii nää postaukset ihan missä järjestyksessä tahansa, en tiiä mitä teen! :D Noh, onneks tää ei oo mikään tarina joten aika sama missä järkässä näitä lueskelee.

Mutta tuossa alempana nyt uusimpana postauksena mukamas on tuommoinen kuin "Markukselle omistettu", joka on oikeesti kirjotettu vissiin kaks viikkoa sitten, että jos ootte sen nähny ja ootte et aijaa ei mitään uutta, niin menkääs siitä kaks pykälää alaspäin niin sieltä löytää kaks tänään tehtyy postausta!

hihi, pupuankka

Piti tehä etanaa, mä lähin vähän tekee omiani, hauskaa! Tätä siis 3d-animoinnissa tänään, ollaan myös muotoiltu avaimia ja saappaita.

Multa muuten loppu kans täältä bloggerista tallennustila, jollakin vinkkejä miten jatkaa täältä eteenpäin? Mikä järkevin palvelu lataa kuvia? Tuntuu jotenkin tosi hankalalta ensiks ladata kuvia jonnekin palvelimelle ja sieltä yks kerrallaan lisätä tänne linkin kautta, huooooh.

Voi nyyh

Tiesin kyl ettei tommonen ikean kuultomaali oo ihan omiaan tommosen jo maalatun pinnan päälle, mut silti halusin yrittää. Pieleen meni! Valkosella kuultomaalilla saa ihan kivoja sävyjä jonkun toisen maalin päälle, mutta mustalla kuullolla valkoselle juttu ei enää ookaan niin kovin kaunis :D. Täytyy siis lähtee ostaa iha oikeita maaleja ja ottaa äiti tai iskä mukaan vähän avuksi valitsemaan!

Sitten pitäs kans syyä viel noin tuhat kaloria tänään. Eilen sain aikamoisella työllä kasaan tarvittavat noin 1900 kaloria! En tiiä pystynkö tänään samaan. On se kumma kun toiset koittaa pysyy jossakin tietyissä kaloreissa ettei vaan menis yli ja mulla tuottaa tuskaa saada kasaan tarpeeks :D.

Alan jo pikkuhiljaa tottua uuteen työpaikkaan ja siellä lapset on ihan mun lumoissa kun piirrän niille :D. Tänään pojat oli suruissaan kun sanoin että taidan nyt lopettaa tältäpäivältä, että käsi saa vähän lepoa :D. Viidakkoja ja rantoja sinne synty eläimistön kanssa ja ihana Siiri pitää mut kiireisenä keijukaisten kanssa :D.

Huomenna Jussssiiiii <3

Aina joku paikka on kipeenä!

Tällä hetkellä mm.
-Poski on arka?
-Polvessa mustelma, joka osaa koko ajan osua jonnekin ja sit sattuu.
-Silmiä särkeeee
-Niskat jumissa

Sit en osaa nukkua kun sain kaks viikkoo sitten tämmösen ärsyttävän kuivan yskän joka tykkää häiritä mua varsinkin öisin. Äsken käytin kaks tuntia asuntoja selaillen. Munkin vähäisellä palkalla pystys jo asumaan jossakin, wuhuu! Nyt ois kuitenkin vireillä tämmönen 5h+k kämpän valloittaminen muutaman hengen [neljän] voimin! Siis vasta ajatus, mut ois se varmaan ihan kasvattavaa, välillä kivaakin ja eritoten halpaa asumista. Realistisempi on ajatus, että muuteltais Minnan kaa kesällä/syksyllä jonnekin pitää majaa kaksin, semmosiakin kämppiä on jo näkyny. Törmäsin kans yhteen kämppään Ateenassa, kuulosti kyl aika unelmalka! Harmi et seurustelen ja seurustelukumppani on kiinni intissä, koska muute voisin tota jopa harkita aika tosissani :D.

Huomen meen kattoo musikaalia ja toivon viikonlopulta vaikka rentouttavan kuumaa vaahtokylpyä kera viehkeän inttimiehen. Heihei!

PS. mua ei innosta tän kirjottaminen, koska tää näyttää niin rumalta! Mut en missään välis jaksa/kerkee väsää uutta ulkoasua ja muotoilla tekstejä ja kaikkeeeee, enkä mitään valmisulkoasua halua. Voitte kans osallistua ARVONTAAN!

Lumiongelma

Päästäänköhän me ratsastamaan olleskaan kun lunta on tullut yöllä niin paljon? Auto pitää ensinnäkin kaivaa esiin ja katella, että pääseekö sillä meidän tietä ajamaan eteenpäin. Isillä on kyllä autotallissa lumilinko, mutta en tiiiä että kerkeisikö sillä ennen ratsastusta edes linkoamaan tietä, eikä tiedä, että onko sieltä tulossa jonkinlaista isompaa konetta auraamaan muutenkin - epäilen, sillä tuota seuraavaa vähän isompaakaan tietä, johon oma pikkutiemme liittyy, ei aurata kovin usein :D. Itse talli sijaitsee parin kilometrin pituisen hiekkatien päässä, josta rohkenen epäillä samaa aurausongelmaa ja entäs sitten metsäpolut sun muut, joille oli tarkoitus lähteä hevosten kanssa? Kiva ratsastaa kun jalat yltää hangenpintaan :D. Koitin soitella tallille, muttei siellä kukaan vastaa, jotta voisi kysyä, että pääseekö sinne tallille edes mitenkään. Täytyy varmaan lähteä kuitenkin kokeilemaan, toivottavasti ei löydytä ojasta :D. Peukut meille! Harmittaa kyllä jos ei pääsekään ratsastamaan ;((.

Valitusta

Miks yleensä tekee mieli kirjottaa sillon kun joku asia ärsyttä? Ehkä sitä kaipaa muilta ihmisiltä ymmärrystä omaan tilanteeseen. Noh, mulle kävi tänään vähän kurjasti. Eilen illalla oli aikan hirviömäinen olo ja joka paikkaa kolotti. Aamu ei ollut yhtään mukavampi kun huomasin joka paikkaa särkevän kuin maratoonin jäljiltä, väsytti myös kamalasti ja nukuin paljon pidempään kun yleensä arkiaamuina nukun. Laitoin bussikortin ja kännykän laukun sivutaskuun, joka siis sijaitsee laukun ulkopuolella, jonne en yleensä laita tavaroita kun vaan siksi aikaa kun olen töissä. Aika lähellä pysäkkiä aloin kaivelemaan bussikorttia jo valmiiksi esille ja kauhukseni huomasin ettei sitä löytynyt taskusta jonne sen pistin, eikä mistään muustakaan kolosesta. Päättelin että sen on täytynyt luiskahtaa ulos taskusta samalla kun otin kännykän sieltä pois alkumatkasta. Huomasin myös ettei mulla ollu mukana käteistä, eli en voinut silläkään bussia maksaa. Katoin vielä kerran huolellisesti läpi jokaisen taskun ja laukunpohjan, muttei korttia näkynyt missään. Ei siis auttanut muu kun kun ilmoittaa töihin myöhästymisestä ja lähteä kilometri ylämäkeen ja takaisin kotia tarkkaillen pudonnutta bussilippua. Olin jo aivan väsynyt matkasta bussipysäkille ja matka takaisin kotiin sujui erittäin vaivalloisesti, tuntui kun voimia ei vaan enää olisi jäljellä. Kotitieltä löytyi bussikortti sitten onneksi, mutta oli pakko käydä istumassa terassilla hetki, koska olin aivan puhki. Jatkoin sitten matkaa takaisin bussipysäkille, jossa jouduin odottelemaan melkein 40 minuuttia seuraavaa bussia jolla pääsin Espoonkeskukseen. Sielläkin päässä odotin yli 15 minuuttia, joka on aika epätavallista, koska kolmella eri bussilla töihin pääsen siitä ja niistä jokainen kulkee ainakin kaksi kertaa tunnissa. 530 tuli ekana, jolla ei pääse ihan työpaikan viereen, joten piti vielä kävellä puolisen kilometriä pysäkiltä töihin. Olin ihan puhki kun pääsin perille ja alkoi jalkojakin särkemään niin ikävästi, että piti vähän ontua jottei kävely olisi ollut niin tuskaista. Sain sitten torut työkaverilta että annakin olla viiminen kerta kun tuut tunnin myöhässä. Pyörittelin vaan silmiä ja kävelin mitäänsanomatta riisuu ulkokamppeet. Mähän siis ihan omasta tahdosta tulin myöhässä. Pitää vissiin sanoo itteni irti, koska asun pyllyssä josta ei pääse töihin kun tunnin välein, jos jotain menee vikaan eikä ekaan bussiin pääse. Mua on aina inhottanu tommonen epäinhimillisyys, vaikka on tietenkin ihmisiä jotka sanoo olevansa 'sairaana' ja keplottelee kaikella millä vaan voi, mutta mä en kuulu niihin. En tuu myöhässä huvikseni enkä oo poissa töistä huvikseni. Tuun myöhässä koska bussi on ajanu ojaan tai jättänyt tulematta, tai jos nukun pommiin, koska ihan oikeesti niinkin voi käydä ihan vahingossa. Haluisin työpaikkaan jossa ymmärretään inhimilliset erehdykset, bussiongelmat ja arvostetaan kaikkia tasapuolisesti. Haluisin kans työpaikkaan jossa saa tietää kaikki faktat omista eduista ja tehtävistä, tuolla mä en oo saanu tietää mistään mitään ellen oo kysyny. Enkä mä osaa oikein kysyy asioista joiden olemassaolosta en tiedä. Kuulemma mun työnantajafirma sponssaa työntekijöilleen työvaatetusta, niinkun esim. ulkohuosuja, toppatakkeja ja semmosia, koska lasten kaa pitää ulkonakin leikkiä talvella enkä mä tästäkään oo saanu tietää olleskaan, eiks esimiehen pitäs tämmöset edut kertoa? Sitten vähän aikaa sitten valitin, kun ei ole palkkaa tullu ajallaan ja esimies sano hoitavansa asian ja ilmotti että mun verokortti on luultavasti hävitetty. Tästä on nyt ehkä viikko tai kaks aikaa kun valitin ja nyt sain viestiä esimieheltä, jossa se kysyy, että oonhan jo lähettäny uuden verokortin sinne. Mistähän hitosta mä oisin tienny että ne ON tosiaan hävittäny sen, kun ei se mulle siitä ilmottanu, sano vaan että ne on ehkä sen hävittäny, että tilaa varmuudenvuoks uus. Kuitenkin nyt viivästyy  seuraavakin palkka tän takia. Ja vaikka en ehkä oo paras mahollinen ihminen toimimaan ylienergisten lasten kanssa joilta puuttuu kaikki käytöstavat, en mä silti oo mielestäni mitään väärää tehny ja silti kaikki kuseee! Voi varmaan kuvitella miten turhauttavaa. Ja sekin vielä, että tuolla hoidetaan lapsia ja koko paikassa ei oo minkäänlaistta siivousta, kukaan ei tuu siivoomaan siellä koskaan ja periaatteessa siivoominen on meidän työntekijöiden vastuulla, vaikkei siitä oo missään kerrottu. Kai tommonenkin on jo jonkun terveyslain vastaista? Mutta yksi plussa! Sain liikuntaseteleitä! Wou. Ei kyllä ole tarpeeks iso plussa, että tonne jäisin kesään asti. Miinuksia on aivan hitosti liikaa. Tykkään myös mun työkavereista ja monista niistä lapsista, mutten viihdy ja koen että kärsin vääryyttä, joten en halua jäädä. Antakaa mulle töitä!

Huomenna kuitenkin nään varmaan vähän kaveria/kavereita ja kohta oon sen verran terve et jaksan jo lähteä jotakin tekemäänkin ja enää neljä kokonaista päivää ja sitten koittaa RATSASTUSPÄIVÄ! Siitä tulee ihanaa ^^. Harmittaa kyllä vähän kun viikonlopusta tulee niin kiireinen, tekis varmaan parempaa mun keuhkokuumeelle vaan levätä, mutta lauantaina meen WeeGee talolle auttelee tätiä sen myyntipöydällä, jonka jälkeen olisi Adventtitäräys viideltä, jonne haluaisin mennä. Sunnuntaina olisi sitten ratsastusta jonka jälkeen ehkä pitää palata WeeGeelle auttelee, koska myyjäiset kestää koko viikonlopun. Sitten kans ens viikolla on Jussin synttärit ja pitäs keritä paneutuu lahja-asiaan jossakin välissä. Yksi harmiasia vielä, nimittäin vähän mua ärsyttää kun oon maannu kaks viikkoo ja nyt meni aikaa kortilta ihan hukkaan kun en oo ees matkustellu ;((.

Mutta tänään alkaa Pako, jeejee! Ja tässä mun tädin sivut, käykää kurkkaa! http://www.raijapuukko.info/

Kuvat ovat tätini Raija Puukon sivuilta, jonka linkitin myös tuonne ennen kuvia. Ekotaidetta ja ekosisustusta ulkona ja puutarhassa! Itse olen fani ;).

Ääää, mitä mä teen?

 Eilen oli muuten kuvauspäivä, enkä kuvannut kun muutaman tunnin alusta, ja kyllästyin.

Ensi maanantaina täytän 20 vuotta. Asun vielä kotona. Olen kakskymppinen ja asun kotona. Ahdistaa! Oon jo kuustoistavuotiaasta asti välillä enemmän, välillä vähemmän ja välillä en ollenkaan halunnut muuttaa pois kotoonta. Kuusitoistavuotiaana syynä oli lähinnä kamala perhetilanne (murkkuikäset sisarukset....) ja sen tilanteen rauettua enemmänkin halu rakentaa oma pesä. Vielä viime keväänä ajattelin että ei mulla ole mikään kiire, kun yksi omassa päässä tosi varma suunnitelma lässähti, olin tosi varma, että kyllä mä syksyllä muutan, viimeistään ennen lokakuuta asumaan poikaystäväni ja ehkä jonkun muunkin kanssa johkin ihanaan kolmioon. Oon muuten tosi hyvä haaveilee! Noh, olisi ehkä tätäkin suunnitelmaa pitäny käydä läpi poikaystävänkin kanssa vähän tarkemmin, kun sainkin kuulla ettei hän olekaan muuttovalmis, että sinne lössähti toinenkin suunnitelma. Kuitenkin halu muuttaa on ollut erittäin suuri ainkin elokuusta lähtien, kun tajusin etten pääse ainakaan poikaystäväni kanssa minnekään, vaivuin epätoivoon kuukaudeksi, mutta olen elossa taas! En ikinä kuvitellut asuvani yksin, en haluaisi asua yksin, en osaisi asua yksin, en vaan pärjäisi, mutta nytkun vaihtoehdot alkavat olla vähissä, olen jo melkein valmis laittamaan hakupaperit vetämään.

Ongelminahan tässä asiassa siis toimii ensinnäkin raha; teen töitä korkeintaan 20 tuntia viikossa, eli eipä sillä kuukaudessa pitkälle pötki, jos pitää yksin maksaa vuokra, vedet, sähköt, netit, puhelinlaskut ja kaikki MUTTA koska oon tosi fiksu tyttö (not) löysinkin internetin ihmeellisestä maailmasta Nuorisosäätiön sekä Espoon Kruunun! Olen ennenkin ainakin espoon kruunua katsellut, mutta silloin klikkasin suoraan vapaita kämppiä, jossa luki ettei ei vapaita, enkä tutkinut enempää. Nyt tutkin monen alueen hintatasot ja tajusin, että sekä nuorisosäätiön että espoon kruunun kautta jopa mulla ois varaa asua yksinäni! Oon rahan kanssa myös aika pihi, eli en EHKÄ sais kovin nopeesti ongelmia aikaan... kai.Kyllä se yksin asuminen kiehtoisikin vähän, voisi laittaa kaikkipaikat omannäköiseksi, laittaa ruman ruukun hyllylle, vaikka Jussi ei siitä pitäisikään!

Ennen näitä löytöjä vaihtoehtoina oli vaan kääntää poikaystävän pää, jota tein vaan tosi hienovaraisesti tai löytää jotakin ihmisiä tai siis ihminen kämppikseksi, jonka kanssa tultaisiin toimeen niin hyvin, että tarvitsisimme vain kaksion, taikka joku todella halpa kolmio, joita aika vähän on täällä tarjolla.

Mutta oih ja voih kun haluaisinkin muuttaa. Jos sais ton työn ohelle jotakin muutakin tulolähdettä, niin olisin vähän paremmilla mielillä. Täytyy nyt kattoa, että mitä teen.

Huvittais tanssia wanhoja tansseja, mistähän semmosia musiikkitiedostoja löytyis?

Epäloogista järjestystä ja selitystä havaittavissa, jei!