Totuuksia

En tiiä oonko täällä jo monestikin paasannu tästä samasta aiheesta, mut ainakin normaalissa elämässä valitan tästä useinkin :D. Elikkäs siis tää terveiden ihmisten yltiömäinen laihdutus ja muu kiinteytysinnostus, ihan kun muuten ei elämää voisi elää, jollei nyt saa sitä puolta kiloa pois toisesta reidestä tai niitä aivan luonnollisia vatsamakkaroita pois. Surullisinta on keväisin ja kesäisin lukea tyttöjen kirjotuksia siitä, miten pitää nyt kovasti treenata ja tarkkailla syömisiään, jotta pääse rannalle. WHAT ei siellä ole mitään rakoja joista pitää mahtua, jotta sinne saa tulla.

Joulu lähestyy ja taas saa lukea kuinka suklaata ei missään nimessä syödä tänä jouluna ja kinkut ja laatikot kierretään kaukaa. Miksi? Varsinkin jos niistä tykkää niin miksei niitä voi syödä. No siksi koska ollaan taas hulluja ja saatu päähän semmonen ajatus, että kelpaa vaan kokoa pienempänä tai vähemmillä makkaroilla. Joulun jälkeen sitten tottakai laihdutetaan ihan kunnolla, koska tuli sitten kuitenkin syötyä kaksi joulutorttua ja pian alkaakin taas se rantakuntoon-projekti.

Ite koitan aina elää tän loistavan vinkin mukaan, joka tässä kuvana vasemmalla killuu ja kehotan muitakin samaan!

Tottakai on ihmisiä jotka ajattelee siitä laihtumisesta ihan terveesti ja ehkä on tarvettakin terveyden takia laihtua, mutta aivan liikaa on ihmisiä, jotka tekee elämästään kurjaa poistaen monia asioita joista pitää, koska haluaa painoindeksin olevan lähellä alipainoa ja suurin osa elämästä pyörii vaan sen oman painon ja ulkomuodon ympärillä. Tietenkään sitä ajatusmaailmaa ei muuteta hetkessä, että vaan hyväksytään se oma ruho, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jonka tavoitettuaan ehkä mahdollisia laihdutusprojekteja katselee jo paljon terveemmästä näkökulmasta ilman pakkomielteitä. On ihmisiä, jotka ovat tähän pystyneet ja uskon että jos osaa olla pakkomielteinen sen laihtumisen kanssa, voi myös omaksua paremman pakkomielteen tyytyä omaan kehoon ajan kanssa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio on tottakai hyvä asia, mutta mikään ei saisi mennä pakkomielteiseksi eikä omia lempparisyömisiä pitäs kieltää vaan siksi, että kelpais yhteiskunnalle,  poikaystävälle, kaveripiirille tai itselleen.

Nämä asiat on alkaneet kiinnostamaan, koska olin ennen itse alipainoinen, enkä tykännyt siitä. Nykyään olen noin puolessatoista vuodessa lihonnut noin 15kiloa ja näytän terveemmältä, mutta silti tähän uuteen kehoon on ollut vaikea tottua, koska olen koko aiemman elämäni ollut todella hentoinen. Oma kuva syöpyi päähän pienenä ja sitä on ollut vaikea hyväksyä isompana, vaikka näytänkin mielestäni paremmalta. Olen käynyt koko ajan pitkällistä projektia hyväksyä tätä kehoa ja tottua tähän isompaan kokoon ja on pistänyt vihaksi kun jotkut väittävät itseään ällöttäviksi valaiksi samoilla mitoilla kun itse olen. Näillä mitoilla hypin koko kesän bikineissä rannalla ihan tyytyväisenä, mutta sinnehän ne valaat kuuluukin, merelle!

<-- tää valas on 165cm pitkä ja painaa 65kiloa. Lähen tästä ostamaan suklaata ilman huonoa fiilistä ja salee syön jouluruokia ja PALJON reilun kuukauden päästä!

ps. voin kans kertoo että olo on varmasti parempi kun hyväksyy itsensä, vaikka se makkara sinne vatsaan jäisikin, kun että hulluna treenaa salilla ja kieltää kaiken hyvän itseltään ja huomaa koko ajan niitä uusia huonoja kohtia. Valitettavasti aika normaalia on myös se, ettei se tavoitepaino kuitenkaan sitten lopulta riitä ja kierre senkun jatkuu.

Lankkuiluu

Eräänä päivänä selailin hieman pinterestiä ja törmäsin siellä tämmöiseen:

Täydellinen treeniohjelma mulle, joka ei jaksa ikinä tehä mitään säännöllisesti joka vie liikaa aikaa. Täydellinen treeniohjelma myös siksi, että haluisin kiinteyttää vatsaa ja kai tää sille jotain tekee! Kokeilkaa tekin!

Ps. saa linkittää mulle jotain muita tämmösiä tosi yksinkertasia ja helppoja treeniohjelmia!

Saikulla

En oo ikinä ollu saikulla jonkun fyysisen vamman takia, joten on outoo et on saikulla ja voi silti käydä juoksulenkillä. Mulla todettiin tenniskyynerpää jonka takia mun vasuri näyttää etäisesti joltain robottikädeltä kun siinä on aika massiivinen rannetuki mun käteen nähden, sekä kyynerpäätuki. Totaalisessa paranemisessa voi kestää kuulemma kuukauden tai pari, ja se todennäköisesti uusii aina kun alan tekee jotain tavallisuudesta poikkeavan raskasta. Eli vissiin saan heittää sitten hyvästit kaikille raksamieshaaveille sun muille raskaammille ammateille. En oo siis halunnu olla raksamies mut silti :D. Ehkä tää on taas joku merkki siitä, et mun pitäs vaan tavotella niitä mun oikeita haaveita, eikä kiertää niitä siks ettei niitä oo helpolla saatavilla just täällä. Haluisin olla floristi ja sisustussuunnittelija, haluisin perustaa kahvilan sekä kierrätyskeskuksen ja haluisin tehä lastenkirjoja ja maalata. Et siitä sitten vaan tavottelemaan ja tekemään :D

Kävin vähän aika sitten juoksee melkeen kaatosateessa ja äsken laitoin öljyhoidon päänahalle ja mietin et voisin oikein sheivaa sääretkin! Aikamoista hienostelua. Mul on myös pakastimessa pikkuporkkanoita joita oon himoinnu jo viikon, ehkä viimein keitän niitä omnomnom sydän.

Iltalenkillä

Kävin juoksemassa pitkästä aikaa kun ensin olin yli viikon flunssassa jonka jälkeen fyysisen työn jälkeen olin aina niin väsyny ja viikonloput niin kiireisiä etten oo saanu aikaseks juoksennella. Nyt kuitenkin olin jo valmiiksi laittanut urheilurintsikatkin päälle joten en voinut jättää lenkkiä tekemättä vaikka kuinka tuli kivoja ohjelmia telkkarista. Ulkona oli aivan ihanan lämmin vielä yhdeltätoista illalla ja järvi oli tyynenä niiin kaunis! Alan juoksemaan iltaisin niin unikin tulee paremmin. Nyt kuitenkin pesun ja iltajoogan kautta nukkumaan ja kohti uutta viikkoa! Hyvää yötä!

Pieniä tai suuria iloja

Vaikka kuinka koittais vähentää materiaa ja keskittyä mieluummin laittamaan tavaraa pois kun hankkia lisää, niin pakko myöntää et kyllä sitä materialistia musta aina löytyy ja eikai sitä kaikkea tartte kitkeä pois? Eniveis tänään mun ilona oli uudet adidaksen kangaskengät, sekä muutaman päivää mulla ollut lonkkari. Maksoin näistä yhteensä 25 euroa, joten ei haittaa hankinnat niin paljoa, sekä kengät on oikeet adidakset ja molemmat hankinnat liittyy jollain lailla liikuntaan! Tarpeeksi perusteluja hyville ostoksille :D.

Nautin samalla ilta-auringosta ja jäniksien seuraamisesta, jotka puputti uunituoretta ruohoa niityllä.

Iloisuuksia tänään

Tänään iloista on ollut persikkatee kauniista Taika-mukista ulkotyöpäivän jälkeen, jonka lopussa sadekin vieraili ja rankka tuuli oli läsnä koko ajan. Ilostutti myös pinterest, joka parantaa aina oloa kun sinne eksyy vähän haaveilemaan. Haluaisin olla paimen. Kahvakuulalla leikin kans ekaa kertaa ikinä, ja se jätti tosi kivan olon mm. selkään. Yksi iloisuus on myös hyvä musiikki ja se, että ville toi mulle sipsejä sydän. Suurin ilo silti KUKKA jonka mun herne teki!

Kyllä elämä vielä voittaa kun muistaa iloita pikkusista jutuista!

ps. ville toi myös graavilohta!! NAM!

Vaa'at kaivoon!

Rupesin tossa palauttavalla kävelylenkillä miettimään et miten turha kapistus semmoinen vaaka on kotitalouksissa, jolla pystyy punnitsemaan ihmisen. Suurimmaksi osin siitä on vaan haittaa varsinkin naisväestölle. Rupesin miettimään, että kuinka älyttömän idioottimaista on tuijotella sitä vaakalukua ja miten vanhanaikaista ja tyhmää on yhä edelleen olla siinä harhaluulossa, että ihmisille olisi olemassa joku tietty ideaalipaino tai että jos ollaan nähty joku aivan hurmaava ihminen, joka sattuu olemaan itseään 10cm lyhkäsempi ja ilmottaa painokseen kymmenen kiloo vähemmän kun itellä, niin aletaan heti ajattelemaan että itsekin olen kaunis kun painan saman verran. Haloo aivot peliin kiitos. Ei 178cm pitkä ihminen näytä hyvältä painaessaan saman verran kuin hoikka 152cm pitkä ihminen.

Sit puhutaan että kun laihdun vielä viisi kiloa niin sitten olen sopiva. Haloota taas, eihän sitä yhtään ees tiiä mistä se viis kiloo millonkin tippuu ja saattaa olla että vaikka se viis kiloo lähteekin, se naisen luonnollinen pikkupömppis joka kaikkia ällöttää, on silti paikallaan ja sitten asetetaan uusi viiden kilon tavoite. Miksi ylipäätään kukaan sanoo, että oon sitten hyvä kun oon laihtunu tän ja tän verran kiloissa? Miksei sanota, että pyrin nyt saamaan nämä löysät käsivarret kiinteämmiksi, tai laihdutan tämän pelastusrenkaan tästä pois tai tiivistän vähän tätä takapuolta pienempään kokooon. Eikö se nyt olisi paljon realistisempaa todeta ne ongelmakohdat, kuten esim reidet ja koittaa niille sitten tehdä jotain, kun todeta ongelmakohdat ja ylipäätään vaan koittaa laihduttaa viis kiloa ja juosta vaa'alla joka päivä.

Toisaalta tytöt on kyllä suurimmaksi osin suhteellisen vinksahtanutta ja sokeaa porukkaa mitä tulee omaan kroppaan ja ulkonäköön taikka sitten vaan äärimmäisen huomionhakusia, koska jokaisen mielestä se peilikuva on aina huono ja riittää paranneltavaa, joten ehkä sekään ei ole se paras keino normaalille tytölle kattoa vaan peiliin ja harrastaa liikuntaa ja kehonsa muokkaamista sen perusteella eikä vaa'an, mutta on se nyt parempi silti!

Yleisestikin ihmisten ja varsinkin suomalaisten pitäs muuttaa vähän tätä ajattelutapaa joka kieltää ittensä hyväksymisen ja kehumisen. Itestään ei vaan voi sanoo mitään hyvää ja ei ihme jos se kehonkuva muuttuu huonoksi, jos ihan vaan tavan vuoksi kavereiden kanssa kuorossa on itteensä läskiksi selluliittipyllyksi haukkunut peilin edessä monet vuodet.

Mua ylipäätään on aina ärsyttäny laihuuden ihannointi, koska oon ite ollu semmonen luuranko et kylkiluut näkyy koko ajan ja reisien väliin mahtuis vielä kolmas reisi ja kädetkin näyttää enemmän tikuilta kun käsiltä, enkä oo tuntenu olooni kovin hyväksi. Käytin isompia vaatteita lähinnä siksi, etten halunnu näyttää että olen laiha. Painoindexit näytti alipainoa ja terkkarit sano että söisit joskus. Todellisuudessa söin kyllä ja paljon söinkin mutten vaan lihonut millään. Ärsytti kun monet samankokoset kun minä, sano että kauhee pömppis ja pitäs laihtuu ainakin viis kiloo kun ite katoin niitä ja näin yhtä laihan tikkusen kun itekin ja ite oisin halunnu niitä kiloja lisää. Sisko sano, että rupee harrastaa liikuntaa niin saat edes lihaksia, mutten uskaltanu kun kammosin että se vähäkin rasva jota viel oli, ois kaikonnu. Plus että oon patalaiska ja liikunta vaatii tekemistä.

Viimesen vuoden aikana oon lihonu kymmenen kiloa luultavasti e-pillereiden vuoksi ja ensimmäisen viiden kilon jälkeen sisko totes että näytän hyvältä kun mulla on jalatkin. Tissit kasvo, lantioon tuli pyöreyttä ja tunsin oloni paremmaksi. Tuntuu tosi absurdilta että nyt samankokoiset kun minä, valittaa miten läskejä ovat ja toiset saattavat vielä antaa laihdutusvinkkejä ja kannustaa laihduttamiseen, miksi jos ihminen on terve? Tuntuu niin oudolta että tämä muoto, jossa olen terve ja ihan normaali on niin monen mielestä läski ja pakko laihduttaa.

Ylipäätään se oma kehonkuva ja siihen tyytyväisyys on kaikinpuolin kyllä ihan omassa päässä eikä vaa'alla tai mittanauhoissa. Kesäkunto ei ole vaakaluku vaan ajatus päässä. Miksi kaikki aina alkaa laihduttamaan, jotta uskaltautuisi rannalle ja harrastamaan mehudiettejä sun muita, jotta kaikki turvottava neste häviäisi. Miksei kukaan ala "Minä näytän hyvältä"-kuurille, jossa olemattoman läskin poistreenaamisen sijaan menisi joka päivä peilin luo ja sanoisi että "Minä näytän hyvältä" ja käydä ostamassa ne näteimmät bikinit. Ei ne mustat jotka saa lantion näyttämään kapeammalta, vaan ne värikkäät ja kukkaiset, joita haluaisi käyttää jos näyttäisi samalta kun ne mallit telkkarissa.

En puhu sen puolesta, että on hyvä olla läski ja kaikkien läskien pitäisi olla ylpeä läskeistään, vaan sen puolesta, että on hyvä olla terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti terve ei ole sairaalloisen lihavai ja henkisesti terve ei ole se alipainon rajoilla hilluva tyttö, joka silti haluaa viisi kiloa pois.

Ei mulla muuta tänään.

Kevät, aurinko, sulat tiet ja tyttöily

Oon nyt koko alkuvuoden oikeesti jaksanu liikkua aika hyvin siihen aiempaan nollalinjaan nähden. Oon käyny maanantaisin kuntotanssissa, harrastanu reippaita kävelylenkkejä vähintään kolmesti viikossa, ulkoiluttanu koiria sillon tällön, joogannu, jumppapalloillu sekä nostellu painoja. Oon näillä tähdänny lähinnä siihen, että kasvattaisin kuntoa ja lihaskuntoa, että voisin alottaa juoksemisen ja jopa jatkaa sitä enemmän kun kaksi viikkoa. Kaikki liikunta tähtää taas ihan vaan parempaan yleiskuntoon, parempaan jaksamiseen ja parempaan oloon liikunnan ja hyvän kunnon kautta. Kiinteytyminen ei toki haittaa.

Oon sit tietty liikunnan lisäännyttyä alkanu vähän miettii et juoksukengät pitäs hankkii, koska mun edelliset lenkkarit on jotkut euron maksaneet kirpparilta, joissa on aika iso reikä :D. Urheilurintsikoita oon miettiny ihan tanssiikin varten jossa pompitaan paljon ja varsinkin juoksua ajatellen ja eipäs jotkut värikkäät sortsitkaan olis pahitteeksi tai juoksutakki... Oon huomannu että normaalissa pukeutumisessa suosin kaikkia haaleita ja maanläheisiä sävyjä ja lemppari väri johon pukeutua on harmaa kun sitten taas näissä urheiluvaatetuksissa silmä osuu aina ekana siihen aina vihaamaani pinkkiin ja kaikkiin neonväreihin, joita en muuten laittaisi päälle ikinä. Eilen Topsportin tyhejnnysmyynneistä lähtikin sitten viimein mukaan kuvassa näkyvä liilertävät urheiluliivit ja samanlaiset myös neonkeltaisina ja mikä parasta nämä IIIHANAT ja PINKIT juoksukengät!

Nää on maailman kevyimmät ja eilinen yli viiden kilsan reipas kävelylenkki meni kun lentäen. En vieläkään voi kuvitella että musta on tullu niin tyttö, että voin tykätä tän värisistä kengistä. Tänään koittaa sitten se hetki kun nämä kaunokaiset saavat kokea sen ensimmäisen juoksulenkin mun jaloissa, saa nähdä mitä käy.

ps. ekassa kuvassa näkyy myös mun yksi uusi ihana iloisuudenaihe, elikkäs toi marjapuuronvärinen pipo joita oli vain yksi koko Sellon isossa HMssä ja se makso euron ja olen iloinen. Nyt juoksee värikkäässä hupparissa!

Naistenpäivä kuvina

Naistenpäiväksi sattui sitten käymälläni foorumilla kuva tunnissa-päivä, elikkäs taas tätä että kuvitetaan päivä kerran tunnissa otetuilla kuvilla. Ite kyl en ihan kovin tarkkaan tunnilleen kuvaa, joten tämä on enemmän kuvapäiväkirja!

Heräsin ja tämmönen sano, että pitäskö meiän mennä pihalle.

Sanoin että joo ihan kohta, kastelen "puutarhat" ensiks ja vähän juttelin niille kans ja kääntelin niitä paremmin auringonsuuntaan, jotta kaikki saa tarpeeksi valoa. Mun purkeissa kasvaa herneitä, ruohosipulia ja persiljaa :D. Saa nähä mitä niistä tulee! Herneet ainakin kasvaa nopeesti.

Lenkillä yritettiin ottaa yhteiskuvaa kun oli sentään naistenpäivä ja Ebony sattuu olee yks rakkain nainen mulle! Ei siitä sit oikein mitään tullu kun Ebony alko pyörimään pitkin maata :DD

 Lenkin jälkeen aloin heti pukee ja laittaa vähän naamaani kun piti mennä siskojen kanssa lounaalle.

Sitten olinkin jo sellossa nuoremman pikkusiskon kanssa odottamassa vanhempaa pikkusiskoa :D

 Istahdettiin kiinalaisessa pöytään kun Veeru totes, että Minna vaan puuttuu :D. Tää johtu siitä et joskus meiän piti mennä siskojen kaa syömään ja sit jostain syystä Minna tuli mukaan ja sit ristittiin se yheksi siskoksi :D. Laitoin Minnalle viestii Veerun sanomisista ja se pärähtikin 15min myöhemmin paikalle Jaakon kanssa :D

 Kiinalaisessa vierähti kyllä muutamakin tunti, jonka jälkeen mentiin vauvataloon ostaa Minnalle klipsejä, joilla se voi kiinnittää lapasensa takkiin kun sillä on paha tapa kadotella lapasia.

Vauvatalosta suunnattiin meille, jonne Murhiskin tuli ja seuraavat tunnit menikin sitten lentojen ettimisen merkeissä :D.

 Murhis lähti kotiin ja Jaakko tuli hakee Minnaa pois ja tein itelleni kaks leipää ja pummasin kyydin villen porukoille Ebonyn kanssa.

Villen porukat on reissussa ja Ville myi niiden yhen vanhan pöydän ja Ville ite oli töissä, joten mun piti tulla paikan päälle venailee et pöydän ostajat tulee hakemaan sen. Katoin voice of finlandia ja pinnailin.

 Ville tuli töistä ja lähettiin käymään kaupassa ja käveltiin kotiin.

Kotiovella.

Ville alko tiskaamaan.

 Ja minä datasin :D

 ja joogasin kun ville oli kylvyssä, järkevä kuva :D

Mun iltapala NAMNAMNAM ja villen iltapala...

 Kateltiin vielä Pasilaa ja mä pinnailin samalla.

Sitten nukkumaan!

Oli erittäin mukava päivä!

Kipeilyä ja ulkoilua

Oon nyt tän viikon ollu kipeenä. Maanantaina aurinko paisto ja olin ihan innoissani ja lähin Fridan kanssa kipakkaan kymmeneen miinusasteeseen lenkkeilemään ja tarkotus oli käydä ihan semmonen normaali pikkunen aamulenkki ja antaa villen vielä nukkua taksiväsymyksiä pois, mutta ilma oli niin kaunis että hupsista keikkaa tulikin kuuden ja puolen kilsan lenkki. Olin normaalia väsyneempi lenkin jälkeen ja oikeestaan koko päivän teki mieli vaan mennä nukkumaan, en kuitenkaan menny. Illalla oli sitten vielä tunti kuntotanssia ja meinasin jo melkeen sanoo etten tuu, koska jäseniä kolotti ja olo oli niin väsyny, mut menin silti. Yöllä sit nousi kunnon kuume ja sitä tautia poden vieläkin hieman. Kuumetta ei oo nyt ollu eilen olleskaan, mutta hirveen uupunu olo kuitenkin. Tänään lähin sitten taas karkuun Fridan kaa ulkoilee, että ville sai nukkua taksiväsymyksiä pois ja oltiinkin vahingossa tunti pihalla ja heiteltiin keppiä ja tutkittiin metsiä. Näin tosi sulosen metsähiiren, jonka pyöreet korvat höröllä tuijotti mua kolostaan. Onneks Frida ei nähny sitä :D. Ilahduin kans ihan hirveesti kun törmäsin metsässä vähän kauempana niiltä perusreiteiltä mitä ihmiset kävelee, kuusten alla isoihin kasoihin siemeniä, joita pikkulinnut iloissaan söi ja visersi. Törmäsin ainakin kuuteen isoon siemenkasaan. Ihanaa kun joku vie tolleen metsälinnuille metsään ruokaa.

Nyt ville heräsi ja saan viimein kebabbia, jota oon halunnu jo viikon! Mul on kans ostettuna tarvikkeet semmosta hauskaa uuniruokaa varten, joten teen sitä ehkä illalla. Asensin kans eilen simssit ja vähän syyhyttelee pelaaminen koko aika :D. Lisäksi kahen kuukauden päästä on ehkä tapahtumassa isoja asioita meidän elämässä, jotka pysyy nyt salaisuutena sen kaksi kuukautta ainakin :D. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä ja pystyssä ja kaikkee, että asiat onnistuis! Ainiin, uusi tatuointikin ja ehkä kaksikin on tulossa tässä kevään aikana ja kesäkuussa kreikkaan, kyllä asiat järjestyy! Siinä mun kuulumisia :D. Ainiin, oon kans innostunu heiaheiasta, joten menkää pyytää kaveriks jos teilkin on tunnus! Tää viikko on menny sairastellessa ja silti aika kovissa liikuntatuloksissa, koska toi Frida on silti lenkitettävä vaikka kipee oiskin. Ens viikolla sitten toivottavasti pääsen muutakin tekee kun kävelemään!

Mitä teen?

Oon vähän ollu hiljaa, joulun päivitysinnostus hävisi, eikä oo jaksanu enää mitään kirjotella, joten päätin muutamin kuvin vähän valottaa sitä, mitä oob touhunnu tässä alkuvuoden tähän mennessä.

 Sain joululahjaksi mm. kahdet käsipainot, joita oon koittanu vähän nostella, jotta vammakäsi vahvistuis ja niskakivut hälvenis. Samalla oon mm. kattellu meiän uutta telkkaria, jonka kaukosäädin lepää kivasti tossa pöydällä.

 Oon jääny aika koukkuun tämmöseen peliin kun The Movies :D. Siinä pitää tehä leffastudio ja palkata porukkaa sinne töihin, tehä leffoja, huolehtii et tähdet on hyvällä tuulella ja koittaa voittaa gaaloissa palkintoja. En oo viel kyllästyny!

 Oon kattonu vähän lisää sitä uutta telkkarii ja kaikkia hienoja ohjelmia, kuten tabu, nolot vartalot ja muuta sivistävää.

Uutenavuonna koitettiin kovasti tehä aarrekarttoja, mut se vähän epäonnistu, joten yks päivä sit suuntasin Murhikselle ja tehtiin uudet alusta loppuun. Oli terapeuttista touhua!

Oon nauttinu ulkona näistä muutamasta aurinkoisesta päivästä. Vähempi pakkanen ois kuitenkin kelvannu!

Sain joululahjaks myös blenderin ja sitä on kyllä tullu käytettyy jo aika monta kertaa ja erinäköisiä ja makusia smoothieita on syntyny! Basilikaa en oo laittanu vaikka se tuolla taustalla hilluukin.

Mun ulkoilu ja liikunta on lisääntyny huimasti ja tein jopa Heiaheia-tunnuksenkin nyt kun tämä söpöli on mun kanssa asustellu tätä tammikuuta. Frida ulkoilee mun kanssa vielä melkeen kaksi viikkoa!

Eli lähinnä oon ulkoillu ja muutenkin harrastanu enemmän liikuntaa kun ennen, ja alotin mm. kuntotanssikurssinkin! Toiseksi suurin muutos on varmaan terveellisemmät ruokailutavatkin ja smoothieiden kautta hedelmiä ja marjoja tulee syötyä paljon enemmän, jopa puolukoita ja karpaloita joista en muuten pidä oikeastaan ollenkaan, mutta muiden mukana menevät! Oon pelannu moviesin lisäksi myös zoo tycoonia ja täytyy sanoa, että tommoset parin tunnin pelaussessiot rentouttaa kyllä ihan sikana! En oo kunnolla oikein mitään pelaillu moneen vuoteen. Telkkarista löytyy inspiraatiota ja suuntaa elämälle, kuten aarrekartastakin. Joku suunta olisi löydettävä jossain vaiheessa, ehkä se on se floristi?

Päässä pyörii myös edelleen kovasti hiusten värjääminen. Oma väri päässä pitkästä aikaa tosi moneen vuoteen, joten sen haluisin pitää, mutta silti ne punaset houkuttelee aina vaan... Ainakin tän talven ja pakkaset venaan mut enkä sit keväällä kokeilen hennata hiuksiini, jos se ei vaikka tappais päänahkaa niin pahasti. iHerbin tilauslista tuolla kovasti jo polttelee ja mietin, että tilatako vaiko ei...

Nyt aion laitta Fridalle ruokaa ja sitten katsoa satuhäitä ja iholla ja samalla jumpata ihanalla jumppapallollani ja nostella käsipainoja, jotta saan lisää merkintöjä heiaheiaan :D. Ville ajaa taksia, joten saan rauhassa katella tyttöohjelmia sydän.

Ulkoilua ja pipareita

Tänään aamu alkoi joululimpulla kera kinkun sekä telkkarin tuijottamisella yhessä. Pian lähettiinkin sitten Krisun kanssa lumikenkäilemään, kun äiti sai kaks paria niitä joululahjaksi. Äiti ja Veeru ja koirat tuli myös mukaan ja käveli meiän tamppaamaa polkua pitkin. Käveleskeltiin erittäin satumaisen lumisessa metsässä ensiksi iskän tamppaama lenkkipolku, jonka jälkeen tehtiin vielä toinen kierros ja tampattiin vaihtoehtoinen lenkkeilyreitti. Uudet lampaanvillaiset lahjalapaset osottautu erittäin lämpimiksi ja välillä piti ottaa vaan hanskat pois käsistä kun oli niin lämpöset :D. Pientä tuulenvirettä oli puiden latvuksissa ja välillä saatiin todistaa lumikasoja, jotka tipahteli puista. Lenkkeilyn jälkeen kaivettiin kissoille kuoppia ja muutenkin leikitettiin niitä ja koiria hangessa. Kun koko poppoo oli saatu sisälle, koitti taas herkullinen jouluruokailu sydän. Ruoan jälkeen alettiin kattomaan leffaa, jossa ei oikeestaan tapahtunu yhtään mitään, jonka jälkeen iskä ilmotti, että olisko innokkaita lähtemään Hobittia kattomaan ja siskot lähti. Ite olin nähny sen jo ja äitiä ei kiinnostanu ja veli mieluummin halus istuu koneella... Vähän aikaa sitten keskenämme istuttua ja turhia ohjelmia katottua päätettiin että paistetaan tän joulun ekat piparit ja siitä syntyikin sitten veljelle tommonen pääkallopipari :D. Valmiita pipareita sit maisteltiin äitin kanssa homejuustolla, namnam.

Äsken käytiin vielä iltalenkillä ja äiti jäi auraamaan vähän tietä, jotta leffalaiset pääsee takasin kotiin. Mä tulin sisälle ja ruokin koirat ja nyt istuskelen tässä koneella ja suunnittelen, että laittaisinko joululimpun päälle kinkkua, kalkkunaa vai graavilohta... Vaikeaa tämä joulu kun on liian montaa lihaa tarjolla :D.

En oikein oo saanu unta täällä porukoilla ja viime yönäkin meni viiteen ennenkuin nukuin ja heti ekana näin jotain tosi kurjaa unta, jossa ville oli mulle tosi kurja ;(. Onneks en muista koko unta enää. Päätin kuitenkin antaa tälle sohvalle, jolle siirryin viimeyönä nukkumaan, vielä yhden tilaisuuden, koska huomenna mennään mun tädille kylään aamupäivästä, joten herään sit mieluummin täältä siihen kaikkeen valmiiseen meteliin kun kotoota villen vierestä liian mukavasta ja hyvästä unesta.

Joululahjaksi tuli mm. mun toivoma blenderi ja saan kuulemma täältä marjoja mukaan, eli tervetuloa ihanat smoothiet sydän.

Oon kyllä hirveesti tykänny tästä joulusta. Ei mitään hörtylahjoja vaan kaikki täsmäjuttuja, jotka tulee ja on tullu jo käyttöön. Ois kyllä kiva jäädä hengaa tänne pidemmäksikin aikaa, mutta olisi myös kiva nukkua kunnolla ja villeekin on ikävä! Lumikenkäilemään haluun kyl tulla niin usein kun kerkiin niin kauan kun lunta on! Luistimetkin pitäs löytää jostain, että pääsis sitten kotona lähikentälle luistelemaan. Haluisin ihan hirveesti harrastaa liikuntaa enemmän, muttakun ei mulle oo oikein lajeja joita vois ihan ite ilmasiksi harrastella, joista tykkäisin ees vähän. Jos löytäisin ne luistimet, voisin koittaa joka toinen päivä vaikka käydä jonkun puoltuntia luistelemassa kentällä ympyrää. Tanssipeliä tykkään pelata, mutta sekin on semmonen homma meiän minikämpässä raivaa ensiks tilaa mihin se matto mahtuu, ettei kyllä usein tuu sitäkään tehtyy. Nyt mulla on sit kans jumppapallo ja kunnon käsipainot, et ehkä pitää niillä keksii jotain tekemistä. Mut onneksi 7.1. alkaa kuntotanssikurssi, joka kattaa 17 kertaa ja makso yhteensä vaan 53e, joten kerrankin joku liikunnallinen harrastus, josta ei oikeesti tartte maksaa itteensä kipeeksi, kivaa! Ehkä vuosi 2013 on se vuosi mulle, jollon löydän liikunnan. Melkeen koko tammikuun mulla on myös koira hoidossa, joten tulee lenkkeiltyä ainakin. Pitäkää peukkuja et opin liikkumaan!

Halusin vaan kertoa

Että kävin eilen illalla juoksemassa ja äsken juoksemassa. Mitä tämä on. Oikeesti tiiän mitä tämä on, ahistaa ihan liikaa asiat ja se kauhee olo minkä saa juostessa vie ajatuksia pois niistä päässä olevista jutuista. Tekis mieli kirjottaa semmonen sekasoppapostaus kaikesta mitä elämässä nyt tapahtuu ja mitä stressaa ja ahdistaa, mutten varmaan nyt kerkeä. ÄÄÄÄ. Syön nyt kanakeittoa ja sitten äiti tulee hakemaan mua ja meen sen kanssa selloon, koska en jaksa paeta enää simssiin.

Pitäs vaan uskoo et kaikki aina järjestyy.

Np. Samuli Putro - Mitäpä Jos

Anteeksi kovasti

Mutta nyt tulee kahdeksan suhteellisen samanlaista kuvaa, mut en osannu päättää että mitkä laitan kun oli niin kauniita värejä!

 Mun aika on menny tässä pari päivää oikein sutjakkaasti simssin parissa. Tänään heräsin myöhään, ei mitään tekemistä, paska ilma ja aattelin et pelaampas vähän simssiä taas. Mietin tällä vähällä about tuntia kun aurinkokin vähän kurkkaili pilven takaa mutta hups, katoin kelloo ja se olikin puol viis. Noh, koska aikaa oli jo menny niin paljon, niin aattelin ihan vähän pelaa vielä. TADAA kello viistoista yli kaheksan. Sit mietinkin suht äkkiä iltapala-asiat ja syösyin kauppaan, jossa mulle hymyili söpöin kassatyttö ikinä! Jos oisin vapaa niin menisin varmaan iskee sen. Ja nyt se jostain syystä se eksyy tänne ja tunnistaa mut enkä enää kehtaa mennä sen kassalle... Mut oikeesti se on piristäny mun niin montaa päivää! Niin nätti keijukaisen näkönen tyttö!

 Koska koko päivä oli menny sisällä simssin kanssa eikä ollu vielä nälkä, päätin lähtee koittaa et jaksanko juosta yhtään. Jaksoin sentään kaks kilsaa yhellä stopilla, jonka aikana kuvasin nää ja juttelin sorsien kansssa. Jospa vaikka tosta juoksemisesta innostuis ees vähän kun on uimaankin päässy niin hävyttömän vähän tänä kesänä. Ois kiva myös vähän kiinteytyä kun romahti muutamat lisäkilot suht äkkiä ja teki muutamista kohdista kroppaa hieman hyllyviä. Lisäksi sain elämäni ensimmäistä kertaa selluliittiakin uusista e-pillereistä, KIITOS VAIN. Luulen et ilman pillereitä ois toikin saatana pysyny poissa vielä monet vuodet. Ainiin, nää kuvat on otettu mun ihanalla samsung galaxy 2 advancella, jota oon pääni sisällä hehkuttanu niin paljon et itteekin hävettää tykätä puhelimesta näin paljon. No mut ohan siinä takakannessakin kissoja ja timantteja... Sietääkin tykätä!

oon hengissä!

On ollu kiire, pitkiä päiviä koulussa ja flunssaa. Oon jääny jälkeen VIISI PÄIVÄÄ mun blogilukulistalla eikä siks hutsita ees alottaa ton tajuttoman määrän läpikahlaamista. Eikä siks huvita myöskään kirjottaa tänne, koska tuntuu et kaikki tekemiset ja ajatukset vaan kasaantuu ja ne kaikki pitäs tunkasta tänne. Mutta onneksi tää on mun blogi ja saan kirjottaa tänne vaikka viime joulusta ja seuraavana päivänä huomisen kouluruoasta!

Selittelin sillon joskus, että kun paranen, alan vähän paremmin kattoa miten elän. Viikon jaksoin kattoa mitä suuhuni laitan ja heti huomas kyllä että voi paremmin. Kaks viikkoa jaksoin liikkua enemmän kun ennen ja opin oikeestaan taas nauttimaan pitkistä lenkeistä elukoiden kanssa ilman ihmisseuraa. Monta vuotta koirienlenkittäminen tuntu enemmän semmoselta et niin nyt on vaan pakko tehdä ja pitkät lenkit synty ainoastaan kun oli jotain juttuseuraa. Nyt oon ihan yksikseni ajatunu monenamonenamonena päivänä tekemään yli kuuden kilsan lenkkejä, kun ennen nämä juttuseurattomat lenkit oli ehkä maksimissaan kolmen kilometrin mittaisia.

Oikeasti halusin kirjottaa siksi, koska lueskelin nyt noita blogeja, ja törmäsin Jasminelta postaukseen, jossa se näyttää ihan tajuttoman söpöltä ja halusin jakaa tän tiedon nyt teillekin!

Kohta salkkarit, sit huippumalli haussa ja voikin rennosti viettää sohvalla loppuiltaa. Huomenna koulussa verkkoviestintää kaheksan tuntia, jeeh. Toivottavasti jaksan keskittyä paremmin kun viime tunnilla! Enää tämä viikko, sitten syysloma jollon suuntaan Tampereelle ja sit alkaakin uusi jakso koulussa ja uusia aineita, jee!

PS. ollaan tänään Jussin kanssa seurusteltu jo aika kauan, en jaksa laskee kuin kauan! :D. Ja toinen PS, eli PPS. Tämmöset viestit on ehkä parhaita: "Mooi haluuks tulla syömään kakkuu, ois hyvä syödä tänää loppuu :D"

Syksy ja pelottavia ajatuksia

Olen edelleen sairas, mutta nyt sentään limat liikkuu! Kuhan niistän koko päivän, oon huomenna jo varmaan melkeen terve! Haluisin niin lähtee lenkille kameran kanssa ettimään syksyä linssiin.

Oon tässä nyt tän kolmen viikon on/off-sairastelun takia yllättäen tosi kyllästyny tämmöseen. Ei semmonen pikkuflunssa haittaa, jonka kaa voi kuitenkin käydä koulua, mut tämmönen haitaa et näyttää ja tuntee olonsa ihan ruumiiksi. Kirjotin joskus et syksy on kiva, koska sillon on taas yksi mahdollisuus alottaa alusta. Nyt melkeen jo päätin, että tänä syksynä, kuhan tervehdyn alan oikeesti pitää huolta että liikun tarpeeksi, syön hyvin ja saan tarpeeksi vitamiineja. Sisko sanoo että mun alhanen vastustuskyky johtuu varmaan siitä etten elä tarpeeksi terveellisesti. Miska taas ihmetteli tätä väitettä, koska elänhän mä nytten paljon terveellisemmin kun monet muut.

Mutta pyrin nyt siihen, että alan taas käyttää kiloklubia ihan joka päivä, tai edes joka toinen, merkkaan sinne syömiset ja liikkumiset ja elän niitten mukaan. Harmi vaan ettei meillä ole toimivaa vaakaa, koska en esimerkiksi yhtään tiiä paljon painan ja oonko painoindeksini kanssa missään terveellisillä vesillä :D. No oon, mut saatan kuitenkin aina välillä lipsahtaa siihen alipaino-lohkoon. Pyrin siis syömään kunnolla ja kiloklubin suosittelemia määriä ja pyrin myös liikkumaan kiloklubin suositusten mukaan. Tanssipeliä tai lenkki aina ennenkun meen suihkuun. Tuli mieleen että mulla on liikuntaseteleitä jotka pitäs käyttää tän vuoden loppuun mennessä, joten vois vaikka yrittää käyttääkin ne pois :D.

Mutta niin, jos realistisia ollaan niin vois kuvitella että jaksan tätä hommaa ehkä viikon. Mut kattoo nyt. Oishan se kiva jos ois terveempi tommosten ansiosta eikä tartteis koko ajan sairastaa.

Toinen pelottava asia, joka on pyöriny päässä näitten liikunta-ajatusten lisäksi on se, että oon oikeesti miettiny ettei olis edes kamalaa saada vauvaa ;O. Oikeesti en pidä vauvoista niinkun yhtään ja musta lapset on kivoja vasta kun ne täyttää kuus tai jossain tapauksissa ehkä viis vuotiaatkin menee. Ja oikeastaan ennen viime syksyä kun menin töihin lasten pariin, tykkäsin et lapset on kivoja vasta sitkun ne täyttää 14 :D. Oon kammonnu ajatusta et sais lapsen ja ois siinä sit kiinni koko ajan ja se ois täysin riippuvainen musta. Mut nykyään se ajatus tuntuu ihan mukavalta eikä haittais ees tommonen tilanne. Tiiän että vauvan kanssa on raskasta, mutta toisaalta ei se oo vauva iäisyyksiin ja sit siitä tuleekin jo lapsi, joka osaa jo tehä jotain itekin. Tää on vähän pelottavaa! Mutta joo, ei vauvaa oo kyllä ihan heti tulossa :D. Tai no, ehkä ei kannata sanoa näin tai sit onkin! Haluisin mieluummin kyllä ihan suunnitellun vauvan kun vahingon. Haluun muutenkin tietää kaikki etukäteen, enkä halua niin suurta paniikkia :D.

Toinen muutos syksyssä on se, että laitan kyllä väriä päähän! Toivottavasti kaks purkkia tämmöstä geelimäistäväriä riittää. Semmosta mousse-väriä riitti hyvin kaks purkkia. Onneks on muuten rumapäivä, huono ilma, jaksan maata kotona ja sairastaa. Sairastamisen yks tosi ikävä puoli on se, että mulle kasvaa ihan hirmuset finnit aina naamaan sillon! Toivottavasti saan niitä vähän pois ennenkun pääsen kouluun taas, ei jaksais mennä semmosena pakkelinaamana.

Vielä yksi asia! Mulla on kauheen kuiva päänahka ja joskus suihkun jälkeen se halkeilee oikein ja särkee ja sattuu ja kirvelee ja aijaijai. Kokeilen aina erilaisia shampoita ja koitan löytää sen oikean ja nyt kävi aikamoinen löytö! Krisu kanto meille joskus ihan tajuttoman monta pulloa koirashampoota messukeskuksen voittajanäyttelystä kun niitä oli sielä jaettu ilmaiseksi ja pesin sit semmosella pääni ja voi että kun ei sattunu yhtään minnekään! Taidan pestä sillä hiukseni. Ja sitäpaitsi tuntuu et sillä pysyy päänahka pidempään puhtaanakin.

Että ei muuta, baibai!

Aaaaa, aurinko!

Ihanaa kevättä! Nyt jo toista viikkoa kolmisen kilsaa töihin kävellen ja välillä hölkäten on ollu siinä mielessä ikävää, että tulee kuuma! Kevättakkiin oon vaihtanu kaks viikkoa sitten, mutta sekin tuntuu olevan liikaa tuolla matkalla. Pakko on kuitenkin pitää hupparia tai jotakin pitkää paitaa takin alla, sillä muuten lapsia vahtiessa pihalla suhtkoht paikalteen tulee kylmä. Myöskään edelleen kevyempää takkia ei voi ottaa samasta syystä. En viitti kuitenkaan viiä työpaikalle erikseen jotakin hupparia/takkia vaan sitä pihallaoloa varten, kun ei niitäkään liian montaa kipaletta ole! Jos sitten tarvitseekin kotona juuri sitä mikä jäi työpaikalle. MUTTA ei saa valittaa kun on lämmin! Tänäänkin kerkesin sen verran paljon auringossa olemaan, että nyt tuntuu kyllä naamassa että paistetta on saatu! Viimepäivinä peilikin on todennut naaman päivettyneen, kivaa!

Harmi kun hanki ei anna, tekisi niin mieli jokainen aurinkoinen päivä matkustaa keskelle peltoa kera viltin ja loikoilla lämmössä <3.

Tänään kasvateltiin lasten kanssa paprikaa, kissanruohoa ja rairuohoa! Veetipoika ilmoitti jäävänsä odottamaan että kasvit kasvavat! Kerroin että siinä voi mennä monta päivää :D. Hauskaa oli kun ne suurimmatkin viikarit olivat innoissaan tuunaamassa minikasvimaataan. Olen myös bongannut uuden adoptoitavaksi soveltuvan poitsun tuolta ryhmästä. On ne lapset oikeesti mukavia! Tänään olisi samalla koululla Taiteiden ilta, joka on jokavuotinen tapahtuma, johon lapset ihan ite saavat suunnitella kaikenlaisia esityksiä. Yleensä on musiikkia, tanssia, voimistelua, näytelmiä ja mitä ikinä lapset keksivätkään. Ohessa myös buffetti, jolla kerätään rahaa retkikassoihin sun muihin. Muutamat vanhemmat kyselivät lapsiahakiessa että tulenko, mutta en kyllä taida jaksaa. Lähes joka vuosi sielä olen ja suon itselleni nyt lomaa lasten huipputarkasti kösikirjoitetuista ja ohjatuista näytelmistä :D. Ihan hauskojahan ne on, mutta myötähäpeä on usein suuri niitä katsellessa :D. Anteeksi nyt vaan kaikille.

Nyt odotan eniten, että äiti, veli ja sisko tulee kyseisestä tapahtumasta, koska saan tuliaisiksi naapurilta lainattuja Simssejä, joita voin asennella ja huomenna pelaaminen alkakoon! Sillävälin voisin vaikka dataa, pelata katamaria tai sitten jatkaa/aloittaa ikuisuusprojekteja kuten huonekalujen maalaamista ja vaatteiden tuunaamista. Saan kyllä todennäkösesti ompelukoneen räjähtämään jos äiti ei ole auttamassa :D.

Festarikesä

Tittiditiii Ruissin kiinnitykset näyttää tosi makoisilta! Pitkästä aikaa festarit joiden esiintyjäkaarti näyttää noin hyvältä! Sinne vissiin menee rahaa kesällä nyt ainakin, toinen on tuo Ankka, jota aina silmäilen innostuneena. Usein menee jotenkin kummasti riparit Ankan päälle, joten oon käyny sielä vasta kerran ;O. Mut se on kätsä ku on pk-seudulla ja silti kunnon festarit! Pidin ruissista taukoa kesän vaiko kaksi, joo kaksi, koska yhtenä kesänä suuntasin Provinssiin vaihteeksi ja viime kesänä en sitten festaroinut olleskaan ;(. 14-vuotiaana kävin ekaa kertaa ruississa ja siitä se sitten lähti kesäperinne, että kiva on festaroimassa käydä kerran kesässä! Onpas huonoa tekstiä.

Mutta mun ihkutuskohteet, joita haluisin mennä katselemaan Ruissaloon ovat: BILLY TALENT, jonka oonkin jo ruississa kerran bongaillu ja hyvä keikka oli! RISE AGAINST, jota käytiin Jussin kanssa kattelemassa viime lokakuussa. THE SOUNDS, jonka oon nähny kahesti tai kolmesti, mutta niiin hyvä livebändi! THE ARK, jota oon kans todistanu muutamaankin kertaan, mut kuka nyt ei Olaa rakastais? Sitte suomalaisista löytyis DISCO ENSEMBLE, jonka oon myös nähny kahesti tai kolmesti ja PMMP, jonka senkin oon nähny jo. Niin ja DON HUONOT on aika hyvii vaikka nimi onkin huono ^^. Ohan tuol myös Staminaa, Lauri Tähkää ja Baseballseja, jotka on varmaan kivoja kans! Vikaa en ole koskaan todistanut livenä. Näistä kiinnityksistä ainoastaan Baronass oli tuntematon nimi mulle, kaikkia muita oon joskus kuunnellut enemmän tai vähemmän, jotta tiiän mimmosta musiikkia edustavat. MUTTA paljon on tietty vielä tulossa! Toivon kaikkia kivoja jotka kiinnostaa, mutta toisaalta se on sitten kurjaa jos niitä hyviä menee päällekäin ja joutuu valitsee liikaa et mitä menee kuuntelee ;(.

Tänään sain töissä todistaa ja purkaa yhtä suruisen kuuluisista raivokohtauksista, joita yksi nenäkäs pikkutyttö tykkää järjestää :D. Eilen sitten kun menin syömään puuttuvia kaloreita, söinkin vahingossa 200 liikaa! Nytten on koossa tällepäivälle 1300 ja kaksi vihreää palluraakin jo! Aattelin kuitenkin syyä vaan 1800 tänään jos mitenkään pystyn, koska eile meni yli :D. Eilen kiloklubi kans ilmotteli, että voisin esim. venytellä, joten voisin koittaa tänään jonkinmoista venyttelytuokiota. En tänään ees kävelly töihin ;(. Tekis mieli maalaa toi yöpöytä tänään, mutten tiiä jaksanko sittenkään tai kerkiinkö :D. Mut nyt en jaksa tunkee enempää asiaa tähän postaukseen, koska yritin kerrankin et yks teksti keskittys vaan yhteen asiaan, eli tämä tohon ruissiin! Heippa!

Tosi muksa päivä!

Voi että kun oli mukava päivä! Päästiin sinne ratsastamaan kuitenkin, vaikkakin ojan kautta. Sain Teistan ja maisemat oli upeat ja meno pehmeetä. Tutustuttiin myös lähemmin minipossuun nimeltä Usko, joka tallilla köpöttelee ja viettää lepposta elämää. Pihassa Minna soitti, jutskailtiin, jonka jälkeen tein vähän lumitöitä ja juoksentelin koirien kanssa pihassa hangessa. Oli hauskaa heittää keppiä ihan umpihankeen kun koirat hyppii ettimään sitä kun peurat, silleen kaikki jalat samaanaikaan ilmassa, jotta pääsisivät helpommin eteenpäin. Sit kepin kanssa takasin ne kahlas kaulaa myöten lumessa ja ne näytti niin hauskoilta, ihan kun olisivat uineet! Justkun meinasin lähtee sisälle, Veikka huus ovelta et lähenkö sen kaa mäkeen ja päätin lähtee ainakin hetkeksi. Kyllästyin kuitenkin yhen laskun jälkeen kun rinne oli turhan loiva ;(. Ehotin sit et mentäs yhteen mäkeen parisataa metrii eteenpäin, joka muistuttaa aikalailla seinää jyrkkyysasteeltaan. Sinne ei ollu kukaan kävelly vielä, jonka saatiin kahlaa lumessa melkeen lantiota myöten :D. Kyllä väsytti kun päästiin perille! Laskemisesta ei kuitenkaan tullu mitään, koska lunta oli niin paljon et hautauduin sinne kaikkine pulkkineni kun koitin laskea. Parin laskun jälkeen päätettiin taas vaihtaa mäkee satametriä taas eteenpäin, hiekkakuoppaan jonka reunat on kans aika jyrkät! Siellä mäki olikin jo aika hurja, muttei jaksettu kiivetä ylös kovin montaa kertaa ja mun housut kastu läpi, joten piti lähtee jo kotia kohti. Kotona kerkesin vasta ottaa kaikki märät vaatteet pois ja viiä ne kuivumaan, kunnes Jussi jo oli ovella! Oli niin rankkoja lumileikkejä, että päälle jäi vaan yhet sukkikset ja toppi - kaikki muu kastu! :D. Sauna oli päällä, joten jätin Jussin Veikan kanssa pelailee, kun kävin äkkiä suihkussa kun lumileikeissä tuli niin kuuma. Kohta Jussin pitikin jo lähtee ja pian paikalle saapui Mumma, Paappa ja mun, Veerun ja Veikan kummisetä Jouni, joka on mun isän veli. Syötiin, laulettiin karaokee ja pelattiin tanssipeliä! :D. Ja tää kaikki siis sen takia, että Veeru täytti tänään 14 vuotta! Sitten vielä vieraiden lähdettyä singstaritettiin Veerun kanssa, jonka jälkeen Veeru parkkeeras mun viereen dataamaan omalla uudella minikannettavallaan ja totes: "Jee, nyt voidaan puhuu eikä tartte ees avaa ovea!" Sen piti siis sanoa, ettei tartte avaa ees suuta. Tässä datailtiin vierekkäin ja pidettiin webbikameroita päällä toisillemme :DD. Tehtiin myös mesessä liikkuvia keskustelukuvakkeita, joka on ihan huisia! :D Näkee ehkä tekstistä, että halusin vaan äkkiä kertoa kaiken kivan! Kivaa on ollu ja tajusin kans, etten oo ollu ahdistunu varmaan ainakaan kahteen viikkoon, joka on aika ennätys! Sit vähän kuvii tältäpäivältä!

 

Veeru löys tommosta kivaa rusehtavaa Lorealin jetset-lakkaa ja lakkasin sillä kynteni!

 

Nuppu, meiän vanhin kissa, joka tykkää nukkuu mun sängyssä, jossa ei tällähetkellä ole lakanaa! Muistutus: petaa sänky!

 

Veerun uus lelu.

 

 

 

Kreikansalaattii, Veerun leipomii sämpylöitä, uunimakkaraa ja ranskalaisia! Terveellistä ruokaa :D.

 

Mumma toi namikarkkeja :S

 

 

Karaoke.

 

 

Datausspotti keittiössä ja mun sukkikset! 

Huomenna on töiden jälkeen palaveri, jossa keskustellaan vähän mun uudesta työpaikasta ;). En kyl saa kun pari tuntii lisää viikossa, mut on sekin parempi ku toi nykynen ja lähempänä kotoakin. Nyt kyllä on kiva fiilis kun oon ratsastanu, tehny lumitöitä, laskenu mäkee, rämpiny hangessa hikihatussa ja viel tanssinukin! Ulkoilmaakin on tullu nautittua, joten ihanat yöunet luvassa <3. 

Heippa!