Tässä olisi sivu, josta hienon karhujuttuni voi tilata! Tutustukaa ihmeessä muutenkin sivustoon, loistava idea, jota haluan kannattaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
torstaina, helmikuuta 28, 2013
Haluatko julisteen?
Tässä olisi sivu, josta hienon karhujuttuni voi tilata! Tutustukaa ihmeessä muutenkin sivustoon, loistava idea, jota haluan kannattaa!
maanantaina, tammikuuta 28, 2013
Kassejakassejakasseja!
Sain viimein aikaseksi laittaa kaikki ylimääräiseksi jääneet kassit esille jonnekin, jee! Pitkään siinä kestikin :D. Elikkäs klikatkaa kuvaa jos haluatte mennä kattomaan itellenne sopivaa kassia!
maanantaina, joulukuuta 24, 2012
Ihanaa Joulua!
Äiti pyysi tekemään joulukortin, jota hän voisi lähettää ystävilleen ja iskä halusi sitten myös samaa korttia laittaa koiratuttavilleen, joten otin minäkin kortista hyödyn irti ja jaan sen täällä joulukorttina kaikille!
Viettäkää ihana joulu, syökää hyvin ja nauttikaa seurasta, jossa joulunne vietätte!
perjantaina, joulukuuta 14, 2012
Elämä suomessa talvella on hankalaa
Jos on yhtään semmonen ihminen et tykkää nukkuu pitkään kun se on mahdollista mut haluais silti pystyä ottamaan muutaman kuvan silloin tällöin.
Tässä mun touhuiluja tänään. Kuvat oli oikeastaan kaikki vähän liian tummia, kiitos talvisen valomäärän ja kiitos myös tuon ihanaisen 350Dn vanhuksen viat, tälläkertaa valotusmittarin heiton. Ja kun kuvaa niin harvoin, ei muista että kuvat pitää ylivalottaa pariastetta, jotta valotus ois oikeesti kohdillaan. Mulla on varmaan viimeks ollu toi kamera kädessä joskus elokuussa. Myös tuon manuaalitarkennus heittää, eikä automaattinen ole sen parempi, joten on aika arpapeliä, että mitä se kamera sitten ulos sylkee. Toisaalta tykkään ihan hirveesti tästä yllätysmomentista ja kuvat joita toi ulos puskee, on melkeen kaikki mulle rakkaita ihan vaan siksi, että tuo kamera on oikeasti vanha ja ollu mulla jo niin kauan. Odotan kauhulla sitä päivää kun tuo ei oikeasti enää toimi ;(. Samanlaisia ei enää saa, kun ehkä huuto.netistä, mutta tuskin heidänkään kunto hipoo niin korkeita rajoja, että uusi vanhus kantsisi talouteen hommata. Sen verran kuitenkin pidän kuvaamisesta, että järkkäri on oltava! Ehkä adoptoin seuraavaksi jonkun teinikameran sitten, jota mummo voi vähän pitää kurissa ja opettaa tavoille.
Olen myös laputtanut kaikki kassit huomisia myyjäisiä varten (Joulumyyjäiset vermon raviradalla koko päivän! Tämän tarkempaa tietoa mullakaan ei ole, meen vaan tätien mukana :D) ja kohta ville tule kotiin pizzojen kanssa, JEE! On tehny pizzaa mieli jo ikuisuuden tai ainakin viikon.
Kassiviihdettä
Tästäpä tulee juttua monelle päivälle kun laittelen aina vähän välii kassikuvii mitä oon jaksanu otella. Joskus vielä lupaan että näistä on tulossa oikeesti jopa kunnon kuviakin :D.
Noi kassit on vähän tolleen läpikuultavia, joten raidallisen jutun tunkeminen sen sisään, jotta sais sen pönöttää vähän paremmin ei ollu kovin hyvä idea :D. Mutta tässä kaksi villistä ja sitten tuommoinen kuviojuttu.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012
Kassit saapui!
Ja mulla on ongelma :(. En osaa päättää haluunko itelleni Enna-kassin vaiko kolme Potterin päätä-kassin :(.
Minnalle on menossa inkkarikassi sekä heppakassi ja siskolle Harry Potter sekä R2D2 :D. Toiselle siskolle menikin sitten tuollainen ekassa kuvassa näkyvä kassi, jossa on kolme kissanpäätä. Ehkä otan ite sitten ton Ennan, niin ei oo ainakaan samanlaista kuin muilla!
torstaina, joulukuuta 06, 2012
Kangaskasseja!
Hihii laitoinpa justiinsa tilauksen menemään ja tässä printscreeni kansiosta, jossa olivat tiedostot, jotka lähtivät painoon!
Joskus saatan jopa tänne levitellä kuvia valmiista kasseista! Jos tämmöset kiinnostaisi, niin saapi ottaa yhteyttä vaikkapa mailitse: lahtieveliina AT gmail.com niin voin kertoilla et millon lähtis seuraavia tilauksia menemään!
maanantaina, marraskuuta 19, 2012
Sisustusjuliste.fi
Törmäsin tommoseen uuteen sivustoon joku viikko sitten ja päätin heittää oman kuvani kehiin, eli tuon neiti appelsiinin, josta näytin kuvan viime postauksessa. Pääsin sitten mukaan, joten jokainen joka haluaa pirteän appelsiinineidin seinälleen, täältä sen voi nyt ostaa!
ps. appelsiinit on kuulemma muotia nyt!
ps. appelsiinit on kuulemma muotia nyt!
lauantaina, marraskuuta 17, 2012
Favicon, appelsiini ja ajatuksenvirtaa
Hihii laitoin tonne ylös välilehden pikkukuvakkeeksi appelsiinin! Niin monilla tuntuu olevan, joten minäkin halusin sitten jotain. Voisin tehdä uuden appelsiini-ulkoasun. Hmm...
Haluan näyttää teille appelsiiniasian.
Se on hieno appelsiinisilmäneiti-taideteokseni, jonka joskus piirsin ja josta tilasin itelleni kangaskassin, joka on ihana.
Eilen tapasin yhden uuden ihmisen, joka oli todella suloinen ja ihastuttava tapaus ja kolme vanhaa ihmistä. Näin uuden asunnon ja söin hyvää kanasalaattia ja kehitin itselleni uudestaan kunnon tatuointikuumeen.
Äsken äiti soitti ja kysy että lähdenkö raksiin. Tottakai lähden! Yksin kotona on tylsää, kun ville on Maata Näkyvissä-festareilla töissä. Haluun joskus vielä käydä siellä uudelleen.
Viime yönä heräilin ainakin neljästi ja kahtena kertana näistä puoliunessa näin tumman hahmon kävelevän asunnossa, onneksi se katosi kun sain valot päälle. Yhdellä kertaa taas näin vaalenruskean, eli keltaisenkultaisen mäyräkoiranpennun mun tietokonepöydällä, mutta kun yritin mennä ottamaan sitä syliin, se katosi :(.
Podiskelin äsken, että jos saisi muuttaa itsessään mitä vaan, mitä se olisi. Päädyin tuloksiin, että haluaisin terveen päänahan. Se helpottaisi elämää jo runsaasti. Lisäksi haluaisin kaksi naisellista asiaa: laserkarvanpoistoon, jossei tarvitsisi ikinä sheivailla, oikeesti, kuka tarvitsee kainalokarvoja? Tykkään itsekin olla enemmän ilman osaa karvoista, joita ruumiissani kasvaa, joten en viitsi myöskään alkaa kampanjoimaan sen puolesta, että naisten tulisi saada kasvattaa karvojansa rauhassa. En halua kasvattaa vaan haluan ne pois. Toinen naisellinen asia on tissit, haluaisin niistä pyöreämmät. Niiden ei tarvitsisi olla isommat (minulla on pienet tissit) mutta haluaisin että ne olisivat nätin muotoiset! Naisilla on aina tissikriisejä. Näiden ulkoisten asioiden lisäksi, haluaisin osata laulaa. Olen aina tykännyt laulamisesta ja aina toivonut että myös osaisin laulaa. Laulamaan oppii kuulemma vaan laulamalla, jota treenailen onneksi melkeen päivittäin. Jos olisi ylimäärästä rahaa, menisin laulutunneille. Listaan päätyi myös oma mäyräkoira sekä selluliitin häviäminen, josta viimisimmästä totesin, ettei se nyt ole niin justiinsa. Jos nyt vielä miettii, keksin myös, että haluaisin vasemman käteni ja polveni olevan kunnossa. Polvi kiroilee satunnaisesti, koska meni rikki ollessani viidesluokkalainen. Jotain meni vinoon kun täräytin trampoliinilla polven niin rikki etten kävellyt kunnolla moneen viikkoon, mutta lääkärit eivät uskoneet minkään olevan oikeasti hajalla. Niimpä polveni on ollut siitä asti aina välillä kipeä ja esim. rappusten nouseminen on joskus kivuliasta. Kädessä taas on luultavasti joku hermovika, samanlainen kun iskällä. Se on oikkuillut nyt jonkun vuoden, mutta paheni huomattavasti kun yritin kantaa itselleni liian painavaa kaappia. Tuntui siltä kun olisi kuulunut poks, jonka jälkeen sormet puutuu aina välillä ja en voi pitää kättä enempää kuin 15min kerrallaan 90-asteen kulmassa, sen jälkeen pitää lepuuttaa suorana. Menen lääkäriin kunhan saan ensiksi silmän hoidettua kuntoon, jolle onkin leikkausaika 5.12. Käsi tarvitsee luultavasti leikkauksen, mikäli tämä nyt on sama ongelma kun mikä iskällä oli.
Jee, äitin, siskon ja veljen kanssa raksiin, jonka jälkeen porukoille hengaamaan eläimien kanssa sydän. Parasta!
Haluan näyttää teille appelsiiniasian.
Se on hieno appelsiinisilmäneiti-taideteokseni, jonka joskus piirsin ja josta tilasin itelleni kangaskassin, joka on ihana.
Eilen tapasin yhden uuden ihmisen, joka oli todella suloinen ja ihastuttava tapaus ja kolme vanhaa ihmistä. Näin uuden asunnon ja söin hyvää kanasalaattia ja kehitin itselleni uudestaan kunnon tatuointikuumeen.
Äsken äiti soitti ja kysy että lähdenkö raksiin. Tottakai lähden! Yksin kotona on tylsää, kun ville on Maata Näkyvissä-festareilla töissä. Haluun joskus vielä käydä siellä uudelleen.
Viime yönä heräilin ainakin neljästi ja kahtena kertana näistä puoliunessa näin tumman hahmon kävelevän asunnossa, onneksi se katosi kun sain valot päälle. Yhdellä kertaa taas näin vaalenruskean, eli keltaisenkultaisen mäyräkoiranpennun mun tietokonepöydällä, mutta kun yritin mennä ottamaan sitä syliin, se katosi :(.
Podiskelin äsken, että jos saisi muuttaa itsessään mitä vaan, mitä se olisi. Päädyin tuloksiin, että haluaisin terveen päänahan. Se helpottaisi elämää jo runsaasti. Lisäksi haluaisin kaksi naisellista asiaa: laserkarvanpoistoon, jossei tarvitsisi ikinä sheivailla, oikeesti, kuka tarvitsee kainalokarvoja? Tykkään itsekin olla enemmän ilman osaa karvoista, joita ruumiissani kasvaa, joten en viitsi myöskään alkaa kampanjoimaan sen puolesta, että naisten tulisi saada kasvattaa karvojansa rauhassa. En halua kasvattaa vaan haluan ne pois. Toinen naisellinen asia on tissit, haluaisin niistä pyöreämmät. Niiden ei tarvitsisi olla isommat (minulla on pienet tissit) mutta haluaisin että ne olisivat nätin muotoiset! Naisilla on aina tissikriisejä. Näiden ulkoisten asioiden lisäksi, haluaisin osata laulaa. Olen aina tykännyt laulamisesta ja aina toivonut että myös osaisin laulaa. Laulamaan oppii kuulemma vaan laulamalla, jota treenailen onneksi melkeen päivittäin. Jos olisi ylimäärästä rahaa, menisin laulutunneille. Listaan päätyi myös oma mäyräkoira sekä selluliitin häviäminen, josta viimisimmästä totesin, ettei se nyt ole niin justiinsa. Jos nyt vielä miettii, keksin myös, että haluaisin vasemman käteni ja polveni olevan kunnossa. Polvi kiroilee satunnaisesti, koska meni rikki ollessani viidesluokkalainen. Jotain meni vinoon kun täräytin trampoliinilla polven niin rikki etten kävellyt kunnolla moneen viikkoon, mutta lääkärit eivät uskoneet minkään olevan oikeasti hajalla. Niimpä polveni on ollut siitä asti aina välillä kipeä ja esim. rappusten nouseminen on joskus kivuliasta. Kädessä taas on luultavasti joku hermovika, samanlainen kun iskällä. Se on oikkuillut nyt jonkun vuoden, mutta paheni huomattavasti kun yritin kantaa itselleni liian painavaa kaappia. Tuntui siltä kun olisi kuulunut poks, jonka jälkeen sormet puutuu aina välillä ja en voi pitää kättä enempää kuin 15min kerrallaan 90-asteen kulmassa, sen jälkeen pitää lepuuttaa suorana. Menen lääkäriin kunhan saan ensiksi silmän hoidettua kuntoon, jolle onkin leikkausaika 5.12. Käsi tarvitsee luultavasti leikkauksen, mikäli tämä nyt on sama ongelma kun mikä iskällä oli.
Jee, äitin, siskon ja veljen kanssa raksiin, jonka jälkeen porukoille hengaamaan eläimien kanssa sydän. Parasta!
torstaina, syyskuuta 27, 2012
Draw something
Halusin vaan tulla jakamaan tämmösen pienen tarinan piirtämisestä.
Elikkäs lapsena piirsin paljon ja olin hyvä siinä. Olin jokseenkin ehkä taitavampi kuin keskivertolapsi ja jossain vaiheessa ala-asteen lopulla piirsin oikeasti tosi hyvin. Yläasteella piirtäminen väheni, mutta otin silti kaikki valinnaiset kuvikset mitä löytyi. Lukiossa piirtäminen rajoittuikin pieniin ja suurempiin söhryihin papereiden kulmissa ja vihkojen sivuilla kun koitin pysyä hereillä. Lukiossakin kävin kaikki kuviksen kurssit silti, vaikkei piirtäminen enää kiinnostanut, enkä sitä enää osannut.
Lukion jälkeen olin töissä mm. iltapäiväkerhoissa ja siellä tuli lasten kanssa piirreltyä, jonka jälkeen menin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja piirtäminen loppui kuin seinään. Valmistuttuani vuorossa oli graafisen suunnittelijan opinnot, joiden pääsykokeet sisälsivät pelkkää piirtämistä ja olin aivan paniikissa ja aivan varma etten pääse sisään, koska en osaa piirtää enkä tykkää siitä. Pääsin kuitenkin sisään ja kouluun meneminen oli aika jännittävää, koska koin olevani se huonoin joukossa kun muut maalailivat realistisia muotokuvia ja olivat koko ajan kynä ja paperia kourassa piirtelemässä kaikkea. Myös lähes jokainen heistä kertoi piirtävänsä paljon, tykkäävänsä siitä ja haluavansa kuvittajiksi. Minä vietin koulupäivien jälkeen aikaa hakkaamalla päätä seinään ja valittamalla tuttaville että multa hajoo pää kun oon jossain kuviskoulussa ja kaikki vaan tykkää ja haluaa piirtää koko ajan!
Noh, sitten päädyin lopettamaan kyseisen koulun ja mitähän mä nykysin päivittäin teen? No piirrän tietenkin! Oikeastaan syytän tästä Draw Something-peliä, jonka kännykkääni latasin. Oon aina ollu hyvin kriittinen omien tekeleitteni suhteen, mutta tuo peli jotenkin avas mulle ihan uuden maailman piirtämisessä. Ei tarvitse olla hyvä, että tota voi pelata eikä tarvitse luonnostella, suunnitella, kumitella, korjailla ja käyttää mielettömästi aikaa jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lukee sanan ja piirtää mitä ekana tulee mieleen ja sitten lähettää sen parhaimmillaan toiselle puolelle maailmaa arvattavaksi. Parasta on kun joku randomihminen toiselta puolelta maailmaa lähettää kuvani perään kehun siitä! Olen mm. piirtänyt heidän mielestään loistavan napoleonin, ihastuttavan ponin ja satumaisen maiseman, jossa susi ulvoo kuuta. Ja nämä kaikki painttimaisen yksinkertaisella piirustusohjelmalla.
Tämän jälkeen ville hankki pitkän haaveilun jälkeen itselleen tabletin. Olin ensin hyvin vastaan tätä hankintaa, koska mielestäni tabletti on täysin turhake luksustuote, jota ns. "normaaleilla" ihmisillä ei ole varaa hankkia. Viis siitä että puhutaan sen olevan kätevä palavereissa muistiinpanovälineenä tai että siitä on katevä katsoa elokuvia matkoilla, minusta se on turhake. Kuitenkin ville tyrkytti laitetta käteen ja kertoi siinä olevasta piirustusohjelmasta. Tottakai halusin kokeilla ja muutaman tovin jälkeen olin jo koukussa ja suunnittelin miten kätevä laita se onkaan ihmiselle, jonka täytyy piirtää tai luonnostella asioita työkseen.
Samoihin aikoihin päässä alkoi kehittyä muutamiakin tarinoita, joista haluisin luoda lastenkirjat. Siispä tabletilla aloin luonnostelemaan ensimmäisen kirjan kuvitusta ja nyt olen päätynyt jo siihen tulokseen, että aion lopulliset kuvat värittää tuolla tabletilla. Kynän herkkyys siinä ei ole niin hyvä, että haluaisin sillä tarkasti piirtää, mutta summittainen väritys onnistuu mukavasti ja jälki on omaa silmää miellyttävää.
Minä tablettien ja ylipäätään kaiken turhan ja kalliin elektroniikan vihaaja sekä suhteellisen osaamaton piirtäjä, olen nyt tosissani piirtämässä itse omin käsin lastenkirjaani kuvituksen. Kiitos kuuluu Draw Something-pelille. En vieläkään koe osaavani piirtää, mutta olen tajunnut ettei se haittaa. Kaikki tekee tyylillään ja omalla taitotasollaan, mitä sitten ikinä tekeekin.
Suosittelen jokaista älypuhelimenhankkijaa tai jos sellaisen omistavaa ihmistä lataamaan kyseinen peli, joka on ilmainen ja minua saa haastaa peliin tunnuksella eveli2na!
Loppuun vielä kolme pelistä tallennettua kuvaa :D Olen erityisen ylpeä stallonesta! :D
ps. tuolla oikealla kaiken muun härpäkkeen kanssa on nykyään tommonen villen numeropallo, josta klikkaamalla pääsee sen blogiin. Että kaikki Espoolaiset äänestää sitten numeroa 398!
Elikkäs lapsena piirsin paljon ja olin hyvä siinä. Olin jokseenkin ehkä taitavampi kuin keskivertolapsi ja jossain vaiheessa ala-asteen lopulla piirsin oikeasti tosi hyvin. Yläasteella piirtäminen väheni, mutta otin silti kaikki valinnaiset kuvikset mitä löytyi. Lukiossa piirtäminen rajoittuikin pieniin ja suurempiin söhryihin papereiden kulmissa ja vihkojen sivuilla kun koitin pysyä hereillä. Lukiossakin kävin kaikki kuviksen kurssit silti, vaikkei piirtäminen enää kiinnostanut, enkä sitä enää osannut.
Lukion jälkeen olin töissä mm. iltapäiväkerhoissa ja siellä tuli lasten kanssa piirreltyä, jonka jälkeen menin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja piirtäminen loppui kuin seinään. Valmistuttuani vuorossa oli graafisen suunnittelijan opinnot, joiden pääsykokeet sisälsivät pelkkää piirtämistä ja olin aivan paniikissa ja aivan varma etten pääse sisään, koska en osaa piirtää enkä tykkää siitä. Pääsin kuitenkin sisään ja kouluun meneminen oli aika jännittävää, koska koin olevani se huonoin joukossa kun muut maalailivat realistisia muotokuvia ja olivat koko ajan kynä ja paperia kourassa piirtelemässä kaikkea. Myös lähes jokainen heistä kertoi piirtävänsä paljon, tykkäävänsä siitä ja haluavansa kuvittajiksi. Minä vietin koulupäivien jälkeen aikaa hakkaamalla päätä seinään ja valittamalla tuttaville että multa hajoo pää kun oon jossain kuviskoulussa ja kaikki vaan tykkää ja haluaa piirtää koko ajan!
Noh, sitten päädyin lopettamaan kyseisen koulun ja mitähän mä nykysin päivittäin teen? No piirrän tietenkin! Oikeastaan syytän tästä Draw Something-peliä, jonka kännykkääni latasin. Oon aina ollu hyvin kriittinen omien tekeleitteni suhteen, mutta tuo peli jotenkin avas mulle ihan uuden maailman piirtämisessä. Ei tarvitse olla hyvä, että tota voi pelata eikä tarvitse luonnostella, suunnitella, kumitella, korjailla ja käyttää mielettömästi aikaa jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lukee sanan ja piirtää mitä ekana tulee mieleen ja sitten lähettää sen parhaimmillaan toiselle puolelle maailmaa arvattavaksi. Parasta on kun joku randomihminen toiselta puolelta maailmaa lähettää kuvani perään kehun siitä! Olen mm. piirtänyt heidän mielestään loistavan napoleonin, ihastuttavan ponin ja satumaisen maiseman, jossa susi ulvoo kuuta. Ja nämä kaikki painttimaisen yksinkertaisella piirustusohjelmalla.
Tämän jälkeen ville hankki pitkän haaveilun jälkeen itselleen tabletin. Olin ensin hyvin vastaan tätä hankintaa, koska mielestäni tabletti on täysin turhake luksustuote, jota ns. "normaaleilla" ihmisillä ei ole varaa hankkia. Viis siitä että puhutaan sen olevan kätevä palavereissa muistiinpanovälineenä tai että siitä on katevä katsoa elokuvia matkoilla, minusta se on turhake. Kuitenkin ville tyrkytti laitetta käteen ja kertoi siinä olevasta piirustusohjelmasta. Tottakai halusin kokeilla ja muutaman tovin jälkeen olin jo koukussa ja suunnittelin miten kätevä laita se onkaan ihmiselle, jonka täytyy piirtää tai luonnostella asioita työkseen.
Samoihin aikoihin päässä alkoi kehittyä muutamiakin tarinoita, joista haluisin luoda lastenkirjat. Siispä tabletilla aloin luonnostelemaan ensimmäisen kirjan kuvitusta ja nyt olen päätynyt jo siihen tulokseen, että aion lopulliset kuvat värittää tuolla tabletilla. Kynän herkkyys siinä ei ole niin hyvä, että haluaisin sillä tarkasti piirtää, mutta summittainen väritys onnistuu mukavasti ja jälki on omaa silmää miellyttävää.
Minä tablettien ja ylipäätään kaiken turhan ja kalliin elektroniikan vihaaja sekä suhteellisen osaamaton piirtäjä, olen nyt tosissani piirtämässä itse omin käsin lastenkirjaani kuvituksen. Kiitos kuuluu Draw Something-pelille. En vieläkään koe osaavani piirtää, mutta olen tajunnut ettei se haittaa. Kaikki tekee tyylillään ja omalla taitotasollaan, mitä sitten ikinä tekeekin.
Suosittelen jokaista älypuhelimenhankkijaa tai jos sellaisen omistavaa ihmistä lataamaan kyseinen peli, joka on ilmainen ja minua saa haastaa peliin tunnuksella eveli2na!
Loppuun vielä kolme pelistä tallennettua kuvaa :D Olen erityisen ylpeä stallonesta! :D
ps. tuolla oikealla kaiken muun härpäkkeen kanssa on nykyään tommonen villen numeropallo, josta klikkaamalla pääsee sen blogiin. Että kaikki Espoolaiset äänestää sitten numeroa 398!
tiistaina, maaliskuuta 27, 2012
today
Oon viettäny vapaapäivää kun tein viikonloppuna vähän töitä ja oon vaan chillaillu, kuunnellu musaa spotifylla joka kakkaa ja päättää ettei jokatoista biisii soiteta olleskaan, sekä maalannu!
Sunnuntaina äiti soitti siskolle, että tekivät toisen siskon kanssa paljon lasagnee, eivätkä saa syötyy sitä kaikkee, joten mentiin eilen Villen kaa moikkaa eläimiä ja auttaa syömisessä. Siltä reissulta kuva joka on valaissu mun mieltä ja päivää tänään:
Oon ruvennu miettii, että jaksaisinko pitää tätä blogia paremmin jos postailisin tänne aina vaan pari kuvaa päivältä tai pari kuvaa jostain joka inspiroi tms, niinkun oon jo melkeen jonkinaikaa tehny. Ei oikein enää oo inspistä kirjottaa pitkii selostuksii tekemisistä, tai mielipiteitä joistain asioista tms. Toisaalta tää on edelleenkin mun päiväkirja, ja kai saan tehä tänne mitä haluan :D. Otan toisinaan paljonkin kuvia ja videoita, mutten koskaan saa aikaseksi laitettua niitä tänne, tai editoitua niistä videoista kivoja.
ps. joo-o, maalaan sängyllä :D
Sunnuntaina äiti soitti siskolle, että tekivät toisen siskon kanssa paljon lasagnee, eivätkä saa syötyy sitä kaikkee, joten mentiin eilen Villen kaa moikkaa eläimiä ja auttaa syömisessä. Siltä reissulta kuva joka on valaissu mun mieltä ja päivää tänään:
Oon ruvennu miettii, että jaksaisinko pitää tätä blogia paremmin jos postailisin tänne aina vaan pari kuvaa päivältä tai pari kuvaa jostain joka inspiroi tms, niinkun oon jo melkeen jonkinaikaa tehny. Ei oikein enää oo inspistä kirjottaa pitkii selostuksii tekemisistä, tai mielipiteitä joistain asioista tms. Toisaalta tää on edelleenkin mun päiväkirja, ja kai saan tehä tänne mitä haluan :D. Otan toisinaan paljonkin kuvia ja videoita, mutten koskaan saa aikaseksi laitettua niitä tänne, tai editoitua niistä videoista kivoja.
ps. joo-o, maalaan sängyllä :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
