torstaina, syyskuuta 27, 2012

Draw something

Halusin vaan tulla jakamaan tämmösen pienen tarinan piirtämisestä.

Elikkäs lapsena piirsin paljon ja olin hyvä siinä. Olin jokseenkin ehkä taitavampi kuin keskivertolapsi ja jossain vaiheessa ala-asteen lopulla piirsin oikeasti tosi hyvin. Yläasteella piirtäminen väheni, mutta otin silti kaikki valinnaiset kuvikset mitä löytyi. Lukiossa piirtäminen rajoittuikin pieniin ja suurempiin söhryihin papereiden kulmissa ja vihkojen sivuilla kun koitin pysyä hereillä. Lukiossakin kävin kaikki kuviksen kurssit silti, vaikkei piirtäminen enää kiinnostanut, enkä sitä enää osannut.

Lukion jälkeen olin töissä mm. iltapäiväkerhoissa ja siellä tuli lasten kanssa piirreltyä, jonka jälkeen menin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja piirtäminen loppui kuin seinään. Valmistuttuani vuorossa oli graafisen suunnittelijan opinnot, joiden pääsykokeet sisälsivät pelkkää piirtämistä ja olin aivan paniikissa ja aivan varma etten pääse sisään, koska en osaa piirtää enkä tykkää siitä. Pääsin kuitenkin sisään ja kouluun meneminen oli aika jännittävää, koska koin olevani se huonoin joukossa kun muut maalailivat realistisia muotokuvia ja olivat koko ajan kynä ja paperia kourassa piirtelemässä kaikkea. Myös lähes jokainen heistä kertoi piirtävänsä paljon, tykkäävänsä siitä ja haluavansa kuvittajiksi. Minä vietin koulupäivien jälkeen aikaa hakkaamalla päätä seinään ja valittamalla tuttaville että multa hajoo pää kun oon jossain kuviskoulussa ja kaikki vaan tykkää ja haluaa piirtää koko ajan!

Noh, sitten päädyin lopettamaan kyseisen koulun ja mitähän mä nykysin päivittäin teen? No piirrän tietenkin! Oikeastaan syytän tästä Draw Something-peliä, jonka kännykkääni latasin. Oon aina ollu hyvin kriittinen omien tekeleitteni suhteen, mutta tuo peli jotenkin avas mulle ihan uuden maailman piirtämisessä. Ei tarvitse olla hyvä, että tota voi pelata eikä tarvitse luonnostella, suunnitella, kumitella, korjailla ja käyttää mielettömästi aikaa jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lukee sanan ja piirtää mitä ekana tulee mieleen ja sitten lähettää sen parhaimmillaan toiselle puolelle maailmaa arvattavaksi. Parasta on kun joku randomihminen toiselta puolelta maailmaa lähettää kuvani perään kehun siitä! Olen mm. piirtänyt heidän mielestään loistavan napoleonin, ihastuttavan ponin ja satumaisen maiseman, jossa susi ulvoo kuuta. Ja nämä kaikki painttimaisen yksinkertaisella piirustusohjelmalla.

Tämän jälkeen ville hankki pitkän haaveilun jälkeen itselleen tabletin. Olin ensin hyvin vastaan tätä hankintaa, koska mielestäni tabletti on täysin turhake luksustuote, jota ns. "normaaleilla" ihmisillä ei ole varaa hankkia. Viis siitä että puhutaan sen olevan kätevä palavereissa muistiinpanovälineenä tai että siitä on katevä katsoa elokuvia matkoilla, minusta se on turhake. Kuitenkin ville tyrkytti laitetta käteen ja kertoi siinä olevasta piirustusohjelmasta. Tottakai halusin kokeilla ja muutaman tovin jälkeen olin jo koukussa ja suunnittelin miten kätevä laita se onkaan ihmiselle, jonka täytyy piirtää tai luonnostella asioita työkseen.

Samoihin aikoihin päässä alkoi kehittyä muutamiakin tarinoita, joista haluisin luoda lastenkirjat. Siispä tabletilla aloin luonnostelemaan ensimmäisen kirjan kuvitusta ja nyt olen päätynyt jo siihen tulokseen, että aion lopulliset kuvat värittää tuolla tabletilla. Kynän herkkyys siinä ei ole niin hyvä, että haluaisin sillä tarkasti piirtää, mutta summittainen väritys onnistuu mukavasti ja jälki on omaa silmää miellyttävää.

Minä tablettien ja ylipäätään kaiken turhan ja kalliin elektroniikan vihaaja sekä suhteellisen osaamaton piirtäjä, olen nyt tosissani piirtämässä itse omin käsin lastenkirjaani kuvituksen. Kiitos kuuluu Draw Something-pelille. En vieläkään koe osaavani piirtää, mutta olen tajunnut ettei se haittaa. Kaikki tekee tyylillään ja omalla taitotasollaan, mitä sitten ikinä tekeekin.

Suosittelen jokaista älypuhelimenhankkijaa tai jos sellaisen omistavaa ihmistä lataamaan kyseinen peli, joka on ilmainen ja minua saa haastaa peliin tunnuksella eveli2na!

Loppuun vielä kolme pelistä tallennettua kuvaa :D Olen erityisen ylpeä stallonesta! :D
























ps. tuolla oikealla kaiken muun härpäkkeen kanssa on nykyään tommonen villen numeropallo, josta klikkaamalla pääsee sen blogiin. Että kaikki Espoolaiset äänestää sitten numeroa 398!

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012

Hiuksihistoriaa

Emppu sitten vähän niinkun haastoi tämmöseen hiushistorisointiin, joten aloin tässä kuumepäissäni semmosta väsäämään. En tiiä johtuuko kuumeesta tai ylipäätään lahosta muistista, mutta mulle on kyllä ihan tajuttoman vaikee muistaa et millon mulla on ollu minkäkinlaisia hiuksia.

Yhden säännön oon kyllä huomannu mun hiusprosesseissa: Yleensä keväisin kun lumet sulaa ja alkaa aurinko paistamaan, mun hiukset vaalenee tai niihin tulee kirkkaampi punanen tai vaaleempi ruskee kun taas syksyisin niitä yleensä alkaa koristamaan jokin syvän punainen tai muu tumma sävy. Lähinnä siis oon aina pyöriny erilaisissa punaisissa, mutta myös aivan musta, lilaa, kaikenlaista ruskeaa ja blondia on mahtunut.

Kuvia en ikävä kyllä löytänyt kuin irc-galleriasta ja kuvake.netistä, eli niihin on tyytyminen nyt :D.
 Ensin esittelyssämme on tummia lyhyitä hiuksia, joita on ollut mm. tuon näköisiä.
 Seuraavaksi lyhyitä punertavia tai ruskeita, plus yhdet aika mustanpuhuvat jotka unohtu tosta edellisestä :D
 Sitten on vuorossa rusehtavia rastoja
 Ja seuraavaksi punertavia samanmoisia.
Lopuksi suoria ja vähän pidempiä ja vähän kaiken värisiä.

Ja nykyään ne on kutakuinkin tämmöset:

































Nyt sitten pitäs vaan päättää että mitä seuraavaksi näihin? Oma väri houkuttais pitää, mutta punaset myös.

tiistaina, syyskuuta 25, 2012

Suosittelen Emppua

Noniin, tommonen ihana Emppu herätti bloginsa henkiin ja mainostankin että menkäähän lukemaan! Ja sit tähän alle viel mun lempparikuva Empusta että näätte miten nätti se on ja haluutte varmasti lukea sen blogia :D


tiistaina, syyskuuta 18, 2012

Moonrise Kingdom ja hyvää mieltä

Kävin siis katsastamassa sellon sembaloissa viidellä eurolla ton uuden pätkän nimeltä Moonrise Kingdom ja tykkäsin kyllä! Tuli Little Miss Sunshine mieleen ja tässä tuleekin kuvafiilistelyspämmiä kyseisistä pätkistä!

Minä tänään

Oikein asukuva!

































Yllättävän hyviin kuviin pystyy toi puhelin toisinaan joka hämärässä hississä! Samsung galaxy s advance kunniaan kaikkine ihanine tarroineen joilla oon sen koristellu sydän. ps. vituttaa ku ei voi nyt jostain syystä normaalia sydäntä tähän iskee, tai siis pienempikuinkolmosta kun aina menee tää koodi vituiks. Missä vika kun ennen on voinu. 

Kävin tossa äsken Minnan kanssa mäkkärissä, piti mennä kirpparillekin mutta tulikin kiirus eikä keritty. Jäähän aina jumiin mäkkeihin vaan jutustelee.

Huomasin sitten että sembaloissa sellossa oli eilen ja tänään tarjouksena, että leffaan vitosella, joten ostettiin Murhiksen kanssa liput Moonrise Kingdom-nimiseen leffaan ja kohta oon lähössä sinne.

Joku flunssatauti eilen ja tänään on mulle ilmotellu että olis tulossa, mutta kai sitä nyt jaksaa teatterissa istuskella vaikka kipeenäkin. Villekin on kipee ja se vaan makaa tuolla sängyssä ja kattoo Star Trekkiä. Paitsi että nyt se kuorsaa.

lauantaina, syyskuuta 15, 2012

Esittelyssä Ville

No ei ees oikeesti oo, kävin sen kaa vaan tossa pihalla kameran kanssa ja laitan tänne nyt sit muutaman kuvan :D Ville on siis ehdolla nytten kunnallisvaaleissa ja sen blogiin pääsee tutustumaan vaikkapa tästä!

Oli kyllä erittäin mukavaa pitkästä aikaa pitää kameraa kädessä vaikka tuosta onkin valotusmittari sekä tarkennus enemmän ja vähemmän hajalla :D. Aikamoista kokeilua aina, mutta mikäs sen kivempaa kun yllärit!






perjantaina, syyskuuta 14, 2012

Tiskausjuttuja


Onneks en säätäny koneella kun hetken ylimäärästä tai ois ollu vaahdot lattialla asti!

Tänään on ollu niinkun aivan persepäivä. Isi mm. sanoo ettei omista asioistaan kannattais huudella menemään, eikä monikaan halua vuodattaa maailmalle informaatiota esim. rahaongelmistaan, mutta minäpä vuodatan kaiken vain vähän sensuroiden!

Nään nykyään niin rasittavanahdistavia unia ja mulla on semmonen ärsyttävä taito vetää ne tunteet mitä koen unissa, mukaan arkipäivään ja hyvällä tuurilla ne ei lähe sitten koko päivänä menemään. Asiat on ihan mullin mallin kun esim. Vantaalta variasta ei osata niinkun mitenkään olla yhteyksissä minkään asian suhteen ja tuntuu että jokainen kaupunginneuvojatäti on toinen toistaan enemmän pihalla. Niin ja kaikki tapahtuu niin hitaasti. Miksen voi saada niinkun päivässä hoidettua kaikkea ja saada samalla tuet juoksee mahdollisimman nopeesti, että voisin elääkin. Nytkin oon velkaa vähän sinne ja tänne ja joudun varmaan pyytää lisää velkaa jostain ennenkun noi saa kelalla noita tukia rullaamaan. Enkä jotenkin vaan millään viittis juosta sossulle sanomaan että oon velkaa moneen suuntaan ja silti rahaa ei ole. Saa tsemppaa tähän hommaan!

Vantaalta nappasin myös mukaan semmosen jonkun ihme negatiivisen asenteen aivan kaikkeen ja se ei oo lähteny pois. Kiroilen nykyään ihan sikapaljon enemmän kun normaalisti ja ärräpäitä pääsee samantien suusta jos vaikka joku tavara on tiellä tai jotain muuta normaalia. Olin kuitenkin aikasemmin semmonen, että kaikkeen lähettiin joko positiivisin tai avoiminmielin ja kyytipojaksi keksittiin jotain kannustavia lauseita. Nykyään kaikkeen lähetään "ei vois vähempää kiinnostaa", "en jaksa" ja "se on kuitenkin ihan perseestä"-asenteella ja pahinta tässä on se, etten yhtään tiiä miten tätä lähtee nyt muuttamaan! Toisinaan kyllä on myös niin väsynyt siihen negatiivisuuteen, että asenne kaikkeen on ihan sama ja passiivinen, eikä sekään kovin kivaa ole. Edelleen iloitsen pienistä jutuista, mutta se ilo kestää tosi lyhyen aikaa ja sen ilon pystyy niin helposti korvaamaan jollain kurjalla. Ja joo mulla on ollu kurjaa nyt vasta reilun kuukauden ja joillakin on oikeitakin ongelmia, mutta on se silti aina pelottavaa kun on hukassa ittensä kanssa ja tosi vaikee keksii asioita jotka piristäis.

Lisäksi mun niskat on ollu jumissa jo tosi hyvän aikaa mut ei kyllä tosiaan oo rahaa laittaa millekään hierojalle enkä tunne yhtäkään jota kehtais pyytää hieroo muuten vaan ees vähän.

Muutamat tunnit ahdistuksissa pyöriessä muistin kuitenkin mikä melkeen aina auttaa. Musiikki! Niimpä aloin selailee soittolistoja ja lopulta stigin kautta päädyin luomaan eivoiollahuonopäivä-listan, jota tässä oon nytten kuunnellu koko päivän ja välillä lisänny sinne jotain hyviä piristysbiisejä.

Seuraavaksi halusin piristää itteeni tekemällä jotain hyödyllistä joten tiskasin ison läjän pois lavuaarista, niinkun tuo aloituskuva todistaa.

Musan ja tiskaamisen kautta sain energiaa ja motivaatiota keksiä muitakin asioita, joista voisin piristyä ja muistin että viimeviikolla ilostuin erittäin paljon kun tein makaroonilaatikkoa, eli semmoista olisi luvassa ruoaksi tänään. Lisäksi ville lupasi että voidaan kattoa Kaunotar ja Hirviö, elikkä mun lempparileffa tänään illalla, joten eiköhän juustoinen makaroonilaatikko, ihana leffa ja villen kainalo pelasta mun mielen ainakin täksi illaksi. Tiiän ettei nää taiat mieltä paranna pysyvästi, mutta ehkä muistan taas vähän aikaa että kun vaan jaksaa etsiä, löytää niitä iloja ja kun löytää niitä enemmän ja tyytyy vähän vähemänpään, niitä keksii helpommin putkeen sen verran monta että saattaa saadakin vaikka kokonaisen hyvän illan aikaan!

Alunperin piti laittaa vaan toi tiskauskuva ja kirjottaa yks lause...

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2012

Pääasiaa

Halusin nyt kirjottaa ongelmasta nimeltä tajuttoman kuiva päänahka, josta oon kärsiny oikeastaan koko elämän. Talvisin ja stressatessa päänahka saattaa olla semmosessa kunnossa, että pesun jälkeen kirvelee erittäin paljon ja oikein tuntee kuinka päänahka kuivuu, kiristyy ja sitten halkeilee. Tämä halkeilu aiheuttaa kirvelemisen lisäksi kutinaa ja näinpä ajattelematta usein ja varsinkin öisin alan raapimaan josta tuloksena veriset hiukset, ihanaa. Lisäksi päänahkani myös rasvottuu erittäin nopeasti, kiitos iskän geenien kai, joten jos ei halua ihan kamalalta näyttää niin joka päivä on hiukset pestävä, eli jokapäiväinen kirvely kun tilanne on pahimmillaan.

Joitan apuja tähän olen elämäni aikana löytänyt, kuten Avonilta saatava päänahkaa kosteuttava suihke, jota kuitenkaan ei ole enää valmistettu viimeiseen neljään viiteen vuoteen. Suihketta laitettiin suihkun jälkeen ja leviteltiin ympäriinsä ja tulos oli yleensä halkeilematon päänahka ilman haavoja ja kutinaa sekä erittäin autuas olo. Valitettavasti tämä mömmö ei sitten taas hiuksille tehnyt kovin hyvää ja takutti juuria ja muuta. Mutta kestin sen terveemmän päänahan vuoksi.

Toinen ja kaikista paras apu tähän oli rastat. Enää hiuksia ei tarvinnut pestä koko ajan, koska rastojen sisällä paikallaan istuessaan hiukset eivät enää päässeet kosketuksiin päänahan rasvan kanssa, eivätkä rasvottuneet. Pesuväliä ole helppo pidentää kun pää ei näyttänyt likaiselta. Kaikki päänahkaongelmat katosivat kuin tuhkatuuleen, sillä kaikkien kemikaalien tunkeminen päänahkaan väheni myös huomattavasti.

Nyt ilman rastoja ja erittäin stressaavan kesän jälkeen päänahka vetelee taas viimeisiään. Pesuvälit lyheni hyvin nopeasti takaisin siihen, että hiuksia on pestävä joka päivä ja stressi on aina vaikuttanu mun ihoon erittäin ikävästi. Kysyin apua ongelmaani ja minulle suositeltiin kaikkea mahdollisimman luonnonmukaista ka lopulta törmäsin tyttöön, jonka ongelmat kuulostivat aivan samanlaisilta kuin omani ja häntä oli auttanut Urtekramin shampoo.

Minäpä hypin sitten heti seuraavana päivänä kauppaan ja kannoin itselleni Urtekramin aloe vera-shampoon ja aion sen toimintaa tarkasti seurata! Ainiin, toi on siis olevinaan hyvin luomua ja luonnonmukaista ainetta!

Elikkäs, puteli makso siinä ähän päälle neljä euroa s-marketissa ja 250ml pullossa on tavaraa. Kalliimpaa kun shampoo mitä oon ennen käyttäny, mutta jos tää nyt toimii niin ei se mitään!

Tuoksusta tykkäsin, ei liian tymäkkä tai keinotekonen ja semmonen öljynen ja hyvin nestemäinen koostumus oli kanssa kivaa vaihtelua noihin paksuihin aineisiin mitä ennen oon käyttäny. Tosi pieni määrä levitty tosi hienosti koko päähän eikä aineen vaikuttaessa tuntunu semmosta samanlaista kirvelyä kun normishampoissa.

Miinusta kyllä siitä, että tota poispestessä hiukset tuntu niiin karheilta ja tuntu etten varmaan saa niitä enää ikinä auki tän jälkeen ilman hoitoainetta. Mut toisaalta oon tottunu käyttämään 2 in 1-shampoita, jotka on tietenkin koostumukseltaan erilaisia kun niissä on hoitoainekin.

Kuitenkin pesun jälkeen kirvelyä ja kiristystä on ollu huomattavasti vähemmän ja haluun uskoa että kun käytän tätä kauemmin, se häviää kokonaan. Päänahka näyttää vielä aika rikkonaiselta, muttei niin paljon kun normaalisti pesun jälkeen ja eihän mikään aine nyt tommosta pelasta kerralla. Hiukset oli myös erittöin helppo harjata auki, vaikka ne shampoota pois pestessä tuntukin aivan mahdottoman takkusilta. Hiukset myös tuoksuu tosi luonnollisilta, eikä miltään hajuaineilta, joka on kiva plussa.

Tässä mun ensimmäiset ajatukset kyseisestä shampoosta, saa nähä tuleeko tämä pitempään käytettynä oikeasti auttamaan! Toivottavasti, sillä ois mahtavaa elää talvi ilman kauheeta kirvelyä.

Tarviisin kyllä tähän kylkeen vielä jonkun öljyhoidon, mutten tunne niitä kovin hyvin apteekkijuttuja lukuunottamatta ja kaipaisin jotain luonnollista. Mua sais myös opastaa öljyhoidoista muutenkin, koska en oo niitä oikein koskaan harrastanu! Ja jos nyt joku on kärsinyt joskus samanlaisesta ongelmasta ja siitä selvinnyt, niin vinkkejä ihmeessä tulemaan!

Eniten mua harmittaa tässä pääongelmassa kuitenkin se, etten voi oikein enää käyttää Avonin ihanan tuoksuisia shampoita, joita halvalla saa ;(.

Aaw, edessä mun ikilemppari mandariini&kiivi, sitten uusi suosikki vadelma ja takana keväällä käytetty raikas kirsikankukka. Noh, ehkä pystyn näihin paalaamaan sitten joskus kun saan taas pääni kuntoon!

lauantaina, syyskuuta 08, 2012

Tykkään olla metsässä

Keräsin paljon sieniä, Nuppu istu villen olkapäällä ja Ebony oli ihana <3 Mahtava metsäreissu siis!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...