Touhuamisia

 Elikkäs tässä viimepäivinä kun on ollut taas kylmä oon lähinnä leikkiny puhelimella, käyny kirpparilla ja ostanu kissapaidan! Syöny hyvää ruokaa porukoilla ja ihania muikkuja Hakaniemen torilla, jonne eksyttiin maalaismarkkinoille äitin ja Veerun kanssa. Oli kyl niin hyviä muikkuja ja maistiaisia ja kaikkee omnomnom.

 Pentujen kaa on tullu touhuttuu ja pian ne jo lähtee kotiin :(. Olin helatorstaina ja edeltävän keskiviikon porukoilla sekä nyt viikonloppuna la-su. Oon vähän liian kiintyny jo noihin :(.

Oon lenkkeilly ja kuvaillu nättejä kukkasia, ollu Kattilahallin kirpparilla josta tykkään paljon! Ottanu Ebonyn kaa yhteiskuvaa kun se täytti tänään 11v! Ostin kans ginasta maailman mukavimmat löllöhousut ja aion käyttää noita paljon! Lisäksi Titiuu on ollut väsynyt kaikesta riekkumisesta pentujen ja muiden elukoiden kanssa.

Viime yönä näin koko yön unia siitä miks en vois lähtee tänään töihin ja aamulla herääminen oli taas niin vastenmielistä. Meinasin oksentaa bussissa kun tuli niin paha olo. Mun kehoa ei oo tehty menee kahdeksaksi töihin! Siks tykkään iltavuoroista enempi. Hoidin kuitenkin yhden englanninkielisen puhelun melkeen jo hyvin ainakin omalla tasolla, joten voin palkinnoksi käydä Kaisan Cafeessa ostamassa jotain herkkua ja oikein stokkan herkun kautta ostaa leipää! Huhhuh!

Outo fiilis kun kaikki hehkuttaa kun koulut loppuu ja kesäloma alkaa ja ihihii ja mulla on ekaa kertaa pitkään aikaan kun ei oo mitään koulun loppua tai muutakaan loppua ja ekaa kertaa oon koko kesän töissä. Tai siis omistan työn joka kyllä jatkuu ihan syksylläkin mut siis niin. Aina ennen on ollu vaan jotain pätkittäisiä juttuja ja ollu semmosta ns. oikeeta lomaakin. On mulla kyllä nytkin, mutta sen vietän ulkomailla eli ei suomilomaa! Onneks ainakin tää jakso töissä näyttää siltä että vapaapäiviäkin löytyy välillä, joten ehkä kerkiin myös nauttimaan kesästä!

Tässä on mun tän päivän lempparikuva. Aurinko, värikäs kukkaverho taustalla ja vihreitä kasveja nousemassa tommosista ihanan oranssihtavista ruukuista, aaaw!

Aurinko on paistanu jo pari päivää ja huomaan heti että lenkkeilyy on tullu harrastettuu melkeen puolet enemmän kun aikasemmin. Lenkit venyy vahingossakin reilun tunnin mittasiksi vaikka ois pitäny käydä vaan äkkii pissalenkillä.

Iloitsen tänään d-vitamiini palleroisista, joita söin joskus lapsena ja jotka löysin taas. Iloitsen myös auringosta, kivasta lenkistä, dolmadeseista ja lohikeitosta ja siitä pienestä jännityksestä joka vatsassa hengailee sen takii et huomenna alkaa työt! Iloitsen kans siitä, että suunnitellaan siskosten kesken reiluu kesälle 2015, joka on viiminen kesä jollon saan reilata nuorisohinnoilla :D. Oon vaan tuijotellu karttoja ja suunnitellu reittejä.

Ei mul muuta tänään!

Kreikka kutsuu!

Eipä siitä Kreikasta pysy erossa millään ja taaskin ensi kesänä sinne on lähdettävä. Ei voinut muutakaan kun löysin tjäreborgin jostain tarjouksista 255e lennot ja majoitus Pargaan viikoksi elokuussa. Se oli sitten heti alettava kyselemään porukkaa mukaan ja harkitsin jo yksin lähtemistä kun heti ei alkanut vastauksia tippumaan, mutta onneksi sain matkaani siskoni Veerun ja kaverini Jennan! Sitäpaitsi yksin matka oisi ollut kalliimpikin.

En oo aikasemmin käyny Pargassa, mutta oon aina sinne halunnu joten vielä loistavampaa! Uusi paikka Kreikassa omaan kreikkalistaani! Oon kuullu tosi monelta kehuja Pargasta ja uskon että viihdytään siellä erittäin hyvin! Suloinen rantakauki valkoisten rantojen ja kirkkaiden vesien äärellä ja kreikkalaista ruokaa omnomnom sydän. Mitä muuta sitä tarviis?

Haluisin kyl olla joku matkabloggaaja. Voisin käydä edullisilla budjettimatkoilla ja kirjottaa paljon rahaa menee mihinkin ja mistä löytää parhaat jutut halvimmalla. Rakastan matkustelua ja rakastaisin kans kirjottaa siitä, koska oon aina niin innostunu kaikista reissuista! Lisäksi oon tosi pihi joten oisin hyvä tesmailee kohteiden halpuutta :D.

Haluisin kans olla joku matkamyyjä tai joku joka vois ettii lentoja ihmisille, koska sekin on ihan sikakivaa :D. Ei vaan oo mahollisuutta matkustaa niin usein et sais ettii itelleen lentoja. Paitsi et teen sitä kyllä ihan muuten vaan ja haaveilen paikoista joihin voisin mennä ja miten halvalla sinne pääsisin.

Aika suhteellisen varmaa kyllä on ettei tuo Pargan reissu jää ensi kesän viimeiseksi! Oon niin matkustushullu ja viime kesänä tuli reissattua sen verran paljon etten ihan hirveesti vähempään varmaan tyydy seuraavanakaan kesänä! Täytyy pitää varpaat ja peukut ja kaikki ristissä että raha-asiat järjestyis silleen et pääsisin reissaa! Ainoo miinus tässä on ekologisuus joka aina vähän puristaa sydäntä kun koneeseen nousee, mut koitan ajatella tän silleen että kun mä yleensä ostelen niitä viimisiä lippuja koneisiin ja niitä viimisiä äkkilähtömatkoja niin ne koneet lähtis kuitenkin vaikken mä niihin meniskään täyttää sitä yhtä paikkaa, joten ehkei koko maailma tuhoudu mun takia, eihän? No ainakin tätä maailmaa on nähtävä ja siitä nautittava sen ajan kun se vielä kestää! Kuitenkin normaalissa elämässä koitan elää ja olla aika ekologisesti, joten ehkä mulle suotakoon sitten noi muutamat reissut mitä pääsen tekemään joskus.

Matkakuume

Ennen halusin aina vaan Kreikkaan ja sinne aina suuntasinkin, mutta vahingossa tuli vietettyä kaksi päivää Prahassa, pari tuntia Lontoossa ja pari viikkoa Portugalissa ihan tarkotuksella ja tuli siinä sitten innostuttua näkemään vähän muutakin kun Kreikkaa. Kaukomaatkin kiinnostaa, mutta pelkään lentämistä ja nykyään jopa kolmen tunnin lennot tuntuu ihan hirveen pitkiltä, joten en tiiä miten multa onnistuis yli kymmenen tunnin lennot :D. Ehkä joskus pääsee kokeilemaan! Löysin kyllä Japaniin aika halvat menopaluut alkukesälle... Japanista oon haaveillu niin ikuisuuden, että ehkä joskus sinnekin saan sitten lähdettyä ja kerättyä tarpeeksi rahaa!

Euroopassa on niin helppo matkustaa ja EU-maat on kivoja euroineen, joten pelkästeen täällä on varmasti katottavaa koko elämäksi! Meillä on nyt vaan vähän ongelmaa, että minne suunnataan seuraavaksi. Ville haluaisi vaan Korfulle ja Ammus-nimiseen ravintolaan ja sitten myös Portugaliin. Mua kiinnostais Kreikan Joonianmeren saaret, sekä tietysti myös ihana Portugali, mutta näiden oheen on tullut koviksi kilpailijoiksi myös Kroatia, sekä Italia. Prahaan huvittaisi myös lähteä uudelleen.

Miten sitä osaa päättää, lähteekö Japaniin, jonne on aina halunnut, mutta jonne pitäisi kerätä huomattavasti enemmän rahaa kuin Euroopanreissua varten, vaiko reppureissulle pitkin Joonian merta? Vaiko Kroatiaan ja sieltä laivalla Italiaan? Ite oon ilonen varmaan ihan missä vaan, joten ehkä mahdolliset matkakumppanit saa sitten päättää :D. Nyt kuitenkin pystyis jo ostelee lentoja esim ja lyömään asioita lukkoon. Toisaalta ite tykkään eniten semmosesta suhteellisen extempore-matkailusta, mutta sillon ei voi ikinä tietää minne pääsee ja millon ja mihin hintaan.

Eniten kaipaan lämpöä, aurinkoa, vehreetä luontoa, maukasta ruokakulttuuria, vettä meren, järven tai jokien muodossa, kuitenkin silleen että voi uida ja mieluusti myös halvempaa hintatasoa kun täällä sekä siisteys kierrätyksen muodossa on kans hyvä asia. Jos kierrätyskulttuuri näkyy myös kirppareina ja muina second hand shoppeina niin kiinnostaa! Virkeä sushikulttuuri on myös plussaa :D. Lisäksi viihdyn myös vanhoissa ja viehättävissä kaupungeissa. Miinusta tulee siitä, jos eläimiä kohdellaan huonosti tai jos kulkuelukoita on kauheesti. Jos joku keksii näihin sopivia matkakohteita niin saa ehdottaa niin saan listaani vaan lisää maita ja kaupunkeja joissa käydä :D.

Nyt on hyvä olla

Oon ollu jotenkin hirveen ahdistunu koko ajan jo pitkään. Liekkö se sitten toi kauhee ilma niinkun jokapäivä sekä lumettomuus ja kysymysmerkkinä hohtava tulevaisuus vaiko tämä hetki taas liian pienessä kämpässä tai kadoksissa ollut joulufiilis. Oon kuitenkin aina tykänny ihan hirveesti joulusta siksi että voi ostaa/tehdä kivoja lahjoja läheisille, syödä hyvin ja vaan olla pyjamahousuissa sohvalla kera läheisten ja elukoiden eikä ole mihinkään kiire. Viime vuonna olin joulufiiliksissä jo ennen joulukuuta ja fiilis kesti hyvin joulun jälkeenkin, joten ehkä nyt sitten masentaa kun joulufiilistä ei ole, vaikka se yksi mun lempparijutuista onkin.

Noh, eilen oltiin sopivalla porukalla siskon luona istumassa iltaa ja tuli naurettua ihan hyvin, syötyä joulutorttuja ja porkkanaa. Lähettiin jatkaa aussiklubille joka oli ihan paska, käytiin mäkkärissä ja mentiin murhikselle jonne mäkin sitten jäin yöksi. Ilta ei ollut loppujaan sit ihan semmonen kun oltas toivottu ja mietin vaan että ois ehkä pitäny vaan mennä kotiin suoraan siskolta. Kuitenkin mieleen jäi lause, jonka Murhis sano kun puettiin ulkovaatteita päälle aussiklubilla matkalla pois: "Aina sitä luulee että ois tosi onnellinen kun pääsee baariin, mut sit tajuukin että on oikeesti onnellisin ystävien kanssa." Mietin että vaikka olikin paskaa musaa, eikä päästykään kunnolla tanssimaan, niin silti ilta oli kyllä hyvä, koska sen vietti kivojen ihmisten kanssa. Vaikka en välttisti nukkunukaan kovin hyvin murhiksen sängyn jalkopäässä ja vaikka mulla ei ollu mitään vaihtovaateitta mukana ja olo olo aamulla tosi freshi, se oli kuitenkin jotenkin erilainen, koska mua ei enää ahdistanu. Lähin aika nopeesti heräämisen jälkeen kohti selloa ja näytin siskon sanoin perseeltä, ulkona sato vettä, joten näytin märältä perseeltä, jouduin juoksee bussiin ja oli vähän paha olo bussissa ja silti jotenkin olo oli kevyt. Sellossa mulla oli sika kuuma, kävin hakee villen lahjan äkkiä ja suuntasin kohti kotia. Jouduin venaa bussia aika kauan, mut sekään ei jotenkin haitannu. Kotona ootti ville, jota olikin jo ikävä, juteltiin vähän ja sitten suuntasin suihkuun, jonne villekin tuli seuraksi. Kuuma suihku ihmisen kanssa jota rakastaa, oma kylpytakki, pestyt hampaat, naama puhtaana meikeistä ja joululahjat ostettuna, valmiina lähtemään illalla porukoille viettämään perhejoulua. Titiuu on jo porukoilla, joten sitä on jo ikävä, Ville jää viettää jouluu oman perheensä kanssa, joten sitä tulee ikävä. Mutta joku pieni joulufiilis mulla siis on! En malta venaa et perhe saa avata lahjansa, enkä sitä kun saa vetää jouluruokaa naamaan ja nyt tuntuu hyvältä. En ees muista millon viimeks on ollu näin rauhaisa olo ja että ois voinu sanoa että nyt kaikki tuntuu olevan hyvin.

Joulukuun neljäs

Tän biisin sanat iski muhun aika kovaa, koska oon ite tämmönen joku ikuinen etsijä. En oo oikein koskaan löytäny mitään paikkaa johon kuulun tai jossa viihdyn, joska johtuu varmaan siitä, että en oo ollu sinut oman itteni kanssa. Tässä viimisen vuoden aikana on tapahtunu kaikenlaisia valaistumisia ja oon saanu paremmin kuvaa siitä, että mimmonen ihminen oikeesti olen. Sit tajusin tän, että viestii on muokattu viimeks eilen, et säkään oo sama kun ennen, fiilis on muuttunu viimeks tänään, et säkään oon sama jäbä, viestii on muokattu viimeks eilen, et säkään oo sama kun ennen, maailma on muuttunu viimeks tänään, viimeks tänään. Oon kans ollu aina tosi huono muutoksissa. Pienenä oli vaikee vaihtaa vanha päiväpeitto uuteen ja nykyään on hankalaa suhtautuu uusiin ihmisiin elämässä tai muuttuneisiin ihmissuhteisiin lähipiirissä, uusiin paikkoihin ja no kaikkeen uuteen :D. Tän takia mun on myös ollu vaikee löytää sitä omaa paikkaani, koska totun kaikkeen uuteen niin hitaasti. Oon vaihdellu kouluja aika hätäseen ja se harmittaa mua, että pitikö nyt sekin hylätä niin nopeeta et ehkä sieltä ois tullukin jotain hyvää vielä. Sitten tajusin että kaikki oikeesti muuttuu koko ajan ja mäkin oon joka päivä erilainen kun mitä olin eilen, eikä se oo huono asia! Kasvaminen ja muuttuminen kuuluu elämään eikä sekään oo yhtään huono asia, että lähen koulusta joka ei tunnu omalta. Toisaalta myös on kyllä aika hyvin päässy ittensä kaa juttelemaan näissä itteensä tottumisprosesseissa, jotta tiiän kanssa aika hyvin että mikä mua ahistaa liikaa ja minkä kanssa kannattaa vaan taistella eteenpäin, joten mielestäni oon edelleenkin tehny rohkeet ja oikeet ratkasut muuttaessani elämää toiseen suuntaan, enkä oo vaan suoraan hyväksyny kaikkee. On hankalaa hyväksyä ettei välttämättä kykene tekemään ihan kaikkia töitä, jotka jollekin on ihan peruskauraa, mutta ei esim mun pää siitä vaihdu, vaikka yrittäisinkin enkä saa jonkun toisen käsiä, jotta pystysin tekee fyysistä työtä, joten paras ratkasu on keskittyä niihin asioihin joita voin tehdä! Eikä oo huono asia ettiä sitä omaa paikkaa elämässä ja uskon että se vielä joskus löytyy, jos kaikki kerta muuttuu koko ajan! Etsiminen ja uudet kokemukset kasvattaa ja muokkaa, joten ehkä joskus oon muuttunu juuri semmoseksi että sovin juuri johonkin tiettyyn paikkaan. Eli uusia kokemuksia kohti!

Muutos on ainoo mikä pysyy, aika ei tuu keltään kysyy et haluutsä kasvaa, haluutsä kypsyy, pakko se on hyäksyy.

Totuuksia

En tiiä oonko täällä jo monestikin paasannu tästä samasta aiheesta, mut ainakin normaalissa elämässä valitan tästä useinkin :D. Elikkäs siis tää terveiden ihmisten yltiömäinen laihdutus ja muu kiinteytysinnostus, ihan kun muuten ei elämää voisi elää, jollei nyt saa sitä puolta kiloa pois toisesta reidestä tai niitä aivan luonnollisia vatsamakkaroita pois. Surullisinta on keväisin ja kesäisin lukea tyttöjen kirjotuksia siitä, miten pitää nyt kovasti treenata ja tarkkailla syömisiään, jotta pääse rannalle. WHAT ei siellä ole mitään rakoja joista pitää mahtua, jotta sinne saa tulla.

Joulu lähestyy ja taas saa lukea kuinka suklaata ei missään nimessä syödä tänä jouluna ja kinkut ja laatikot kierretään kaukaa. Miksi? Varsinkin jos niistä tykkää niin miksei niitä voi syödä. No siksi koska ollaan taas hulluja ja saatu päähän semmonen ajatus, että kelpaa vaan kokoa pienempänä tai vähemmillä makkaroilla. Joulun jälkeen sitten tottakai laihdutetaan ihan kunnolla, koska tuli sitten kuitenkin syötyä kaksi joulutorttua ja pian alkaakin taas se rantakuntoon-projekti.

Ite koitan aina elää tän loistavan vinkin mukaan, joka tässä kuvana vasemmalla killuu ja kehotan muitakin samaan!

Tottakai on ihmisiä jotka ajattelee siitä laihtumisesta ihan terveesti ja ehkä on tarvettakin terveyden takia laihtua, mutta aivan liikaa on ihmisiä, jotka tekee elämästään kurjaa poistaen monia asioita joista pitää, koska haluaa painoindeksin olevan lähellä alipainoa ja suurin osa elämästä pyörii vaan sen oman painon ja ulkomuodon ympärillä. Tietenkään sitä ajatusmaailmaa ei muuteta hetkessä, että vaan hyväksytään se oma ruho, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jonka tavoitettuaan ehkä mahdollisia laihdutusprojekteja katselee jo paljon terveemmästä näkökulmasta ilman pakkomielteitä. On ihmisiä, jotka ovat tähän pystyneet ja uskon että jos osaa olla pakkomielteinen sen laihtumisen kanssa, voi myös omaksua paremman pakkomielteen tyytyä omaan kehoon ajan kanssa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio on tottakai hyvä asia, mutta mikään ei saisi mennä pakkomielteiseksi eikä omia lempparisyömisiä pitäs kieltää vaan siksi, että kelpais yhteiskunnalle,  poikaystävälle, kaveripiirille tai itselleen.

Nämä asiat on alkaneet kiinnostamaan, koska olin ennen itse alipainoinen, enkä tykännyt siitä. Nykyään olen noin puolessatoista vuodessa lihonnut noin 15kiloa ja näytän terveemmältä, mutta silti tähän uuteen kehoon on ollut vaikea tottua, koska olen koko aiemman elämäni ollut todella hentoinen. Oma kuva syöpyi päähän pienenä ja sitä on ollut vaikea hyväksyä isompana, vaikka näytänkin mielestäni paremmalta. Olen käynyt koko ajan pitkällistä projektia hyväksyä tätä kehoa ja tottua tähän isompaan kokoon ja on pistänyt vihaksi kun jotkut väittävät itseään ällöttäviksi valaiksi samoilla mitoilla kun itse olen. Näillä mitoilla hypin koko kesän bikineissä rannalla ihan tyytyväisenä, mutta sinnehän ne valaat kuuluukin, merelle!

<-- tää valas on 165cm pitkä ja painaa 65kiloa. Lähen tästä ostamaan suklaata ilman huonoa fiilistä ja salee syön jouluruokia ja PALJON reilun kuukauden päästä!

ps. voin kans kertoo että olo on varmasti parempi kun hyväksyy itsensä, vaikka se makkara sinne vatsaan jäisikin, kun että hulluna treenaa salilla ja kieltää kaiken hyvän itseltään ja huomaa koko ajan niitä uusia huonoja kohtia. Valitettavasti aika normaalia on myös se, ettei se tavoitepaino kuitenkaan sitten lopulta riitä ja kierre senkun jatkuu.

Vaa'at kaivoon!

Rupesin tossa palauttavalla kävelylenkillä miettimään et miten turha kapistus semmoinen vaaka on kotitalouksissa, jolla pystyy punnitsemaan ihmisen. Suurimmaksi osin siitä on vaan haittaa varsinkin naisväestölle. Rupesin miettimään, että kuinka älyttömän idioottimaista on tuijotella sitä vaakalukua ja miten vanhanaikaista ja tyhmää on yhä edelleen olla siinä harhaluulossa, että ihmisille olisi olemassa joku tietty ideaalipaino tai että jos ollaan nähty joku aivan hurmaava ihminen, joka sattuu olemaan itseään 10cm lyhkäsempi ja ilmottaa painokseen kymmenen kiloo vähemmän kun itellä, niin aletaan heti ajattelemaan että itsekin olen kaunis kun painan saman verran. Haloo aivot peliin kiitos. Ei 178cm pitkä ihminen näytä hyvältä painaessaan saman verran kuin hoikka 152cm pitkä ihminen.

Sit puhutaan että kun laihdun vielä viisi kiloa niin sitten olen sopiva. Haloota taas, eihän sitä yhtään ees tiiä mistä se viis kiloo millonkin tippuu ja saattaa olla että vaikka se viis kiloo lähteekin, se naisen luonnollinen pikkupömppis joka kaikkia ällöttää, on silti paikallaan ja sitten asetetaan uusi viiden kilon tavoite. Miksi ylipäätään kukaan sanoo, että oon sitten hyvä kun oon laihtunu tän ja tän verran kiloissa? Miksei sanota, että pyrin nyt saamaan nämä löysät käsivarret kiinteämmiksi, tai laihdutan tämän pelastusrenkaan tästä pois tai tiivistän vähän tätä takapuolta pienempään kokooon. Eikö se nyt olisi paljon realistisempaa todeta ne ongelmakohdat, kuten esim reidet ja koittaa niille sitten tehdä jotain, kun todeta ongelmakohdat ja ylipäätään vaan koittaa laihduttaa viis kiloa ja juosta vaa'alla joka päivä.

Toisaalta tytöt on kyllä suurimmaksi osin suhteellisen vinksahtanutta ja sokeaa porukkaa mitä tulee omaan kroppaan ja ulkonäköön taikka sitten vaan äärimmäisen huomionhakusia, koska jokaisen mielestä se peilikuva on aina huono ja riittää paranneltavaa, joten ehkä sekään ei ole se paras keino normaalille tytölle kattoa vaan peiliin ja harrastaa liikuntaa ja kehonsa muokkaamista sen perusteella eikä vaa'an, mutta on se nyt parempi silti!

Yleisestikin ihmisten ja varsinkin suomalaisten pitäs muuttaa vähän tätä ajattelutapaa joka kieltää ittensä hyväksymisen ja kehumisen. Itestään ei vaan voi sanoo mitään hyvää ja ei ihme jos se kehonkuva muuttuu huonoksi, jos ihan vaan tavan vuoksi kavereiden kanssa kuorossa on itteensä läskiksi selluliittipyllyksi haukkunut peilin edessä monet vuodet.

Mua ylipäätään on aina ärsyttäny laihuuden ihannointi, koska oon ite ollu semmonen luuranko et kylkiluut näkyy koko ajan ja reisien väliin mahtuis vielä kolmas reisi ja kädetkin näyttää enemmän tikuilta kun käsiltä, enkä oo tuntenu olooni kovin hyväksi. Käytin isompia vaatteita lähinnä siksi, etten halunnu näyttää että olen laiha. Painoindexit näytti alipainoa ja terkkarit sano että söisit joskus. Todellisuudessa söin kyllä ja paljon söinkin mutten vaan lihonut millään. Ärsytti kun monet samankokoset kun minä, sano että kauhee pömppis ja pitäs laihtuu ainakin viis kiloo kun ite katoin niitä ja näin yhtä laihan tikkusen kun itekin ja ite oisin halunnu niitä kiloja lisää. Sisko sano, että rupee harrastaa liikuntaa niin saat edes lihaksia, mutten uskaltanu kun kammosin että se vähäkin rasva jota viel oli, ois kaikonnu. Plus että oon patalaiska ja liikunta vaatii tekemistä.

Viimesen vuoden aikana oon lihonu kymmenen kiloa luultavasti e-pillereiden vuoksi ja ensimmäisen viiden kilon jälkeen sisko totes että näytän hyvältä kun mulla on jalatkin. Tissit kasvo, lantioon tuli pyöreyttä ja tunsin oloni paremmaksi. Tuntuu tosi absurdilta että nyt samankokoiset kun minä, valittaa miten läskejä ovat ja toiset saattavat vielä antaa laihdutusvinkkejä ja kannustaa laihduttamiseen, miksi jos ihminen on terve? Tuntuu niin oudolta että tämä muoto, jossa olen terve ja ihan normaali on niin monen mielestä läski ja pakko laihduttaa.

Ylipäätään se oma kehonkuva ja siihen tyytyväisyys on kaikinpuolin kyllä ihan omassa päässä eikä vaa'alla tai mittanauhoissa. Kesäkunto ei ole vaakaluku vaan ajatus päässä. Miksi kaikki aina alkaa laihduttamaan, jotta uskaltautuisi rannalle ja harrastamaan mehudiettejä sun muita, jotta kaikki turvottava neste häviäisi. Miksei kukaan ala "Minä näytän hyvältä"-kuurille, jossa olemattoman läskin poistreenaamisen sijaan menisi joka päivä peilin luo ja sanoisi että "Minä näytän hyvältä" ja käydä ostamassa ne näteimmät bikinit. Ei ne mustat jotka saa lantion näyttämään kapeammalta, vaan ne värikkäät ja kukkaiset, joita haluaisi käyttää jos näyttäisi samalta kun ne mallit telkkarissa.

En puhu sen puolesta, että on hyvä olla läski ja kaikkien läskien pitäisi olla ylpeä läskeistään, vaan sen puolesta, että on hyvä olla terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti terve ei ole sairaalloisen lihavai ja henkisesti terve ei ole se alipainon rajoilla hilluva tyttö, joka silti haluaa viisi kiloa pois.

Ei mulla muuta tänään.

Ajatukset virtaa ja minä leijun

Eilen illalla eli siis yöllä kun kömmin sänkyyn puolinukkuvan villen viereen ja siinä hetken aikaa makoilin, muhun iski aivan ihme fiilis. En ollu ikinä ennen kokenu mitään niin todellista leijuvaa fiilistä. En tuntenu et fyysisesti leijailin, vaan etten oo kiinni tässä maailmassa yhtään. Mietin, että pitää napata villeä kädestä kiinni, ennenkun nukahdan, etten unissani leiju kokonaan pois. Ja joo, ajattelin näin ihan tosissani. Olin varma että saattaisin hukkua, jossen pitäisi mistään kiinni.

Sitten oli vain mustaa, hentoja ajatuksia, jotka juoksi pitkin poikin silmien ohi, jonka jälkeen havahduin hereille. Olin nukahtanut, enkä pitänyt mistään kiinni. Olo oli epätodellisin ikinä, tiesin olevani kotona, kaikki oli tuttua mutta samalla olin aivan hukassa, enkä kuulunut mihinkään. Ville nukkui ja tuntui etten edes voisi herättää sitä, vaikka yrittäisin. Tuntu etten voinu olla kosketuksissa minkään kanssa, mitä tässä maailmassa on. Paikka oli samalla todella vieras, vaikka koko ajan tiesin sen olevan koti.

Otin äkkiä villestä kiinni, jos se auttaisi. Nukahdin taas hetkeksi ja heräsin. Epätodellinen olo jatkui koko yön ja näin jatkuvasti unia siitä, miten kukaan ihminen elämässäni ei juuri tänä samaisena yönä saanut kunnolla unta, eikä saanut kiinni tästä todellisuudesta. Kello viisi heräsin siihen, että ville viikkasi vilttejä sohvalle ja seurasin hänen palaavan sängynlaidalle istumaan. Kysyin, että "onko sullakin maailman oudoin yö ikinä?" Olin varma, että ville koki kaiken ihan samallalailla ja että koko maailmalla olisi nyt joku vikana. Ville katto mua vähän hölmösti ja vastasi naurahtaen, että ei ole. Selitin hetken omia olojani ja uniani ja ville totesi, ettei ole enää montaa tuntia, jotka pitää yrittää nukkua, kun saa jo herätä. Juttelimme vielä hetken, vaihdoin tyynyä ja sen jälkeen nukuin paremmin. Auringon noustessa heräsin monia kertoja ja kaikki tuo valo näytti todella epärealistiselta ja feikiltä, ihan kun sekään ei kuuluisi tähän maailmaan. Ajattelin, että ehkä valo oli siinä oudossa maailmassa, jossa itse leijuin koko yön ja olin nyt itse oikealla puolella.

Nukuin vielä muutaman tunnin heräilemättä ja lopulta nousin sängystä ilman yhtään leijumisen tunnetta. Mutta muistan tuon tunteen, ne kaikki unet ja ihmeellisen todelliset fiilikset. Edelleenkin olen aivan hämmentyny. Kuka pisti ja mitä mun ruokaan eilen?

Vuosi 2012-kysely

Tein jo yhden tämmösen, mutta haluun itellenikin paremmin tiivistää tätä vuotta, joten teen toisenkin!

Saitko uuden ystävän viime vuoden aikana? En itseasiassa saanu :D. Oli semmonen vuosi, tutustuin oikeestaan vaan yhteen uuteen ihmiseen, mutta sekin oon nähny vaan kaks kertaa, joten ei siitä oo mitään ystävää muodostunu :D. Uudessa koulussa tietty tuli juteltua uusien ihmisten kanssa, mutta koska en sinne jäänyt, ei kukaan jäänyt elämään mukaan. 

porokeitto levillä sydän.

Teitkö jotain viime vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Oon tänävuonna muuttanu kaks kertaa, mitä ei toivottavasti tartte enää ikinä tehdä, siis muuttaa monesti saman vuoden sisään. Oon kans muuttanu yhteen seurustelukumppanin kanssa, jota en oo ennen tehny, kävin myös Lapissa, Ruotsissa ja Virossa ekaa kertaa ikinä :D. Ilmottauduin myös liikuntakurssille ja sekin on uusi asia jos lapsuuden tanssikursseja ei lasketa. 

Seurustelitko viime vuoden aikana? Seurustelin koko viime vuoden! :D

Kerro pari parasta muistoasi viime vuodelta? Oli kiva valmistua ja miettiä, että mulla oikeesti on tää paperi kourassa ja oon oikeesti ulkona tosta koulusta, vaikka vaikeeta olikin sairastelujen, turhautumisien ja muiden takia. Oli myös jotenkin hienoa uskaltaa leikata rastat pois, vaikka ne oli niin ollu osa mua. Edelleen oon vähän hukassa et kuka oon ilman rastoja, mutta kyllä se siitä! :D. Onnistuin kasvattamaan ite perunoita omalla pihalla ja oli kyl ihan loistavaa syyä terassilla grilliruokaa ja omia perunoita! Lappireissu oli aivan ihana kokemus kaikinpuolin ja virvelöin ite ison hauen, jota syötiin sitten leivän päällä samaisena iltana. Murhiksen mökille sattu kans ne muutamat hellepäivät ja oli mahtavaa lagaa laiturilla rauhassa monta tuntia ja lueskella cosmoja :D. Korfulla oli kans kiva käydä iskän kanssa, syyä kreikkalaista parasta ruokaa ja nähä uusia paikkoja, vaikka mielentilat loman ulkopuolisten asioiden takia ei ollukaan yhtään katossa. Kahvituvassa vierailut on kans ollu yhtiä kohokohtia. Myös kaikki lenkkeilyt villen ja koirien sekä kissojen kanssa on ollu huippuhetkiä. 

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Oon rauhottunu ja menny ehkä taas vähän enemmän lähelle sitä, mimmonen ihminen oikeesti olen. Toisaalta rauhottominen saattaa johtua myös kaikista ikävistä asioista, joita on ketjussa tapahtunu tänä vuonna, et ehkä en ookaan muuttunu mihinkään :D. Ulkosesti tietty rastat katos ja otin uuden tatuoinnin ja mun silmästä leikattiin luomi pois :D. 

Oletko lihonut? Oon lihonu itseasiassa melkeen kymmenen kiloa! :D

pääsykoejuttuja

Saitko porttikieltoa minnekään viime vuoden aikana? Ei kukaan oo sanonu et oisin saanu :D. Mut ehkäpä yks ihminen ei ainakaan haluis et tuun sen luo kylään. 

Kävitkö elokuvissa YKSIN viime vuoden aikana? En käyny kun muutenkaan en ihan hirveesti teattereissa juokse.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Otin uuden, pitäsköhän jo julkasta kuvakin siitä kun kuitenkin huhtikuussa sen jo otin :D. En kyllä julkase! Se on edelleenkin salaisuus!

Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En oikein muista mitä lupasin. Kirjotettiin kyllä ylös niitä paperille, mut ylläriylläri se paperi sitten katosi jonnekin muutoissa. Muistan kyllä luvanneeni, että viettäisin paljon aikaa villen kanssa ja niin siinä on tainnu käydä :D

Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei kyllä tänä vuonna, meni viimevuoden puolelle serkkujen synnyttämiset!

Kuoliko kukaan läheisesi? Mummi kuoli ja luultavasti Nuppu on kuollu :(. 

Missä maissa kävit? Ruotsissa, Virossa ja Kreikassa! 

Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2012? Haluisin semmosen kodin, jossa vois aika varmasti oikeesti asua kauan, ettei jo valmiiksi tietäisi päivää, jollon pitää muuttaa pois. Haluisin kanssa löytää liikuntainnostuksen jostain. Sitten haluisin myös koiran ja löytää jonkun työpaikan tai koulun, jossa viihtysin. Suuntaa elämälle! 

Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen? Valmistuminen koulusta, toiseen kouluun pääseminen ja sen toisen koulun lopettaminen. Hakijoita kuitenkin oli ihan hyvän verran eikä mun pääsykoesuoritus ollu mikään taivaitahipova kun vertas niihin muihin. Lopetin koulun, joka tuntu aivan naurettavalta, enkä jääny vaan roikkumaan sinne. Yleensä oon enemmän semmonen tyyppi, etten uskalla tehä asioille mitään ja jään vaan roikkumaan. Sitten muutenkin oon onnistunu kuitenkin pysyy järjissäni, vaikka kaikkee huonoo on tapahtunu.  Lisäksi oon kans aika ylpee mun kangaskassikuvista, ne on oikeesti hienoja! Onnistuin myös kasvattamaan perunoita :D

…ja suurin epäonnistuminen? Ei nyt voi sanoo et oli epäonnistuminen mennä sinne kouluun, koska en voinu tietää mimmosta se opetus siellä on :D. Eikä nää kämppäongelmatkaan oo mitenkään ollu mun vikaa. Ehkä sitten oon vaan vähän liikaa vajonnu kaikkien huonojen juttujen alla, jos jotain epäonnistumista haetaan. 

Kärsitkö vammoista? Silmässä oleva luomipatti alko kasvamaan ja kovettumaan, joka haittas vähän mun silmää mut vuoden lopussa pääsin sit ottamaan sen pois kun kesän lopulla aloin asiaa eteenpäin viemään. Pikkuset jonot 10min operaatiolle! Käsi on kans alkanu vammaamaan tässä loppuvuodesta ja täytyy vissiin senkin kanssa koittaa lääkärillä käydä. 

Mikä oli paras asia, jonka ostit? Joululahja villelle! Jedikylpytakki!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Villen ja äitin erityisesti, sekä myös siskon ja lähimpien ystävien, kun eivät ole ihan liikoja vielä hermostunu muhun, vaikka vaikeeta on ollu. 

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Parin ihmisen.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Määrällisesti varmasti vuokrat ja meni kans rahaa lappireissuun ja reissuun iskän kaa kreikassa. Mut mihinkään turhaan ei kyl hirveesti menny, kun ei oo ollu mitä mennä :D.

Mistä innostuit eniten? Ehkä koirista, piirtämisestä ja kukista :D. Myös musiikista ja ihmisistä sekä peleistä!

Vuoden 2012 ihmiset: Ville, äiti, siskot ja loppuperhe (:D), Minna, Murhis, Jenna, Lauri, Aki ja siinä ne vähän niinkun oli :D

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Surullista kyllä mutta aika rutkasti takapakkia ottanu kaikki. Oon varmaan puolet surullisempi. Viime vuonna tähän aikaan olin juuri vähän aikaa sitten alottanut uuden seurustelusuhteen, oli kämppä jossa luulin et saisin asua pitkään, olin vielä koulussa, eli oli joku paikka elämässä ja harjottelujakso alkamassa paikassa, jota luulin mielenkiintoiseksi :D. Koiratkin oli terveitä ja Nuppu tallessa. 

Rikkaampi vai köyhempi? köyhempi ehdottomasti :D

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Olisin voinu enemmän tehdä asioita, joista tykkään ja joista tuun iloiseksi.

…entä vähemmän? Stressata ja ahdistua asioista, joille en voi yhtään mitään. 

Miten vietit joulun? Perheen ja elukoiden kanssa kaikki joulupäivät! Tapaninpäivänä mentiin sitten kyläilemään serkuille ja villekin oli mukana.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En ois ottanu sitä koulupaikkaa vastaan ja oisin ehkä hakenu vähän ahkerammin muihinkin kouluihin. Sit jos oisin tienny missä kaikessa noi työkkärit kusee asioita, niin oisin varmistellu juttuja niiltä satakertaa :D.

Rakastuitko vuonna 2012? Rakastua voi ihaniin juttuihin aina vaan uudelleen ja uudelleen, eli joo!

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? ei ollut.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Seurasin telkkarista vaan Selviytyjii, huippista ja Junior Mastercheffiä enkä osaa päättää mikä näistä oli paras, kaikki :D. 

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En oo koskaan elämässäni vihannu ketään tuntemaani ihmistä. Vihaan aina vaan niitä, joiden kuulen kohdelleen eläimiä kaltoin. Joskus myös niitä, jotka tekee samaa ihmisille :D. 

Mikä oli paras lukemasi kirja? Luin Kreikassa yhden Rei Shimuran ja se saatto olla paras tänä vuonna. 

…entä musiikillinen löytö? En silleen oo kauheesti kuunnellu mitään, mitä en ois jo aikasempinakin vuosina kuunnellu, mutta Last.fm:n mukaan tänä vuonna oon kuluttanu paljon mm. DubFX:ää ja Pretty Lightsia, joita en oo niin paljoo aikasemmin kuunnellu. 

Mitä halusit ja sait? kalkkunaa jouluna :D. Keksin vaan materia-asioita, joita sain lahjaksi kun toivoin. 

Mitä halusit, muttet saanut? Työpaikkaa, josta pidän enkä myöskään saanut työttömyystukia, joita todellakin halusin :D. Tai muutakaan rahallista avustusta, jota oisin tarttenu erittäin kipeesti. 

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Hobitti ja sitten uus Batman ja Avengers.

Mitä teit syntymäpäivänäsi? Ööö, mitähän mä sillon ihan oikeena synttäripäivänä tein, käytiin vissiin kahvituvalla lounaalla villen kaa? 

Ketä kaipasit? En silleen erityisesti ketään tiettyjä, koiria lähinnä!

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Ville lähinnä ja lähimmät ystävät ja äiti. 

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Eräällä foorumilla täytellään vuosittain tämmöinen kysely menneestä vuodesta ja ajattelin tehdä saman tänne vähän muokatuilla ja karsituilla kysymyksillä. Kuvituksena toimii muutama kuva mun Pinterestin haluan-kansiosta.

Mitä vuodesta 2012 jää päällimmäiseksi mieleesi?
-oikeestaan vaan muutot ja kaikki mikä meni huonosti, eli aika moni asia :D. Positiivisena mielessä on oikeestaan vaan lappireissu, joka olikin aivan loistava sydän. 

Teitkö vuosi sitten uuden vuoden lupauksia? Jos, pitivätkö ne? Aiotko nyt tehdä lupauksia?
-tein lupauksia, tai oikeastaan toiveita, mutten muista niitä :D. Kirjotettiin niitä kyllä ylös johkin paperille, mikä piti sitten lukea tänä vuonna, mutta arvatkaapa vaan, että onko se paperi missään tallessa...

Mikä oli vuoden 2012 surullisin hetki?
-kun tajuttiin ettei Nuppu enää tulee takaisin ja siskon onnettomuus ja toisen siskon sairaus. Paapan alzheimer ja tädin koiran sairaus oli kanssa surullisia asioita. Muutot oli myös haikeita.

Entä iloisin tai onnellisin hetki?
-monet hetket lapissa!

Mikä oli vuonna 2012 suurin saavutuksesi?
-lopetin paskan koulun :D ja valmistuin toisesta! On sekin varmaan saavutus muuttaa kahesti neljässä kuukaudessa... Saavutus sinäänsä et on niin huono tuuri, että näin voi käydä!

Missä asiassa otit takapakkia, eli mikä oli vuoden epäonnistuminen?
-varmaan se etten päässy toiseen kouluun ja vajosin muutenkin vähän liikaa. Vaikken usko että sinäänsä mussa oli mitään vikaa, etten päässy tonne kouluun. Sinne oli vaan mua sopivampia hakijoita liikaa. Tää työttömyys on kyllä aikamoista epäonnistumista kaikinpuolin, koska koko ajan on semmonen olo, et täytyy vaan etsiä, etsiä, etsiä ja etsiä sitä ratkaisua tilanteeseen ja hetkeekään ei voi rentoutua oikeesti ja tehä jotain kivaa, koska sitten on mun oma vika kun en työllisty, jossen koko ajan yritä. Ei ihme jos epäonnistuu sitten oman päänsä ja olotilojen kanssa, jos jää tommoseen kierteeseen. Ei kannata olla työtön. 

Mitä sellaista toivot vuodelta 2013, jota ei tapahtunut vuonna 2012?
-koiran haluaisin, sekä työpaikan jossa viihdyn/koulun joka tuntuu omalta ja haluaisin myös muuttaa TAAS uuteen asuntoon, jossa sitten vois vaikka asuakin kauemmin ja johon mahtuis RUOKAPÖYTÄ! Lisäksi haluisin löytää liikunnan ilon ja sen tavan liikkua oikeasti. 

Mikä oli vuoden ajatus tai elämänohje?
-kaikesta on pakko selvitä ja paskan määrä elämässä on vakio, kyllä se aurinko pakosti vielä paistaa! :D.

Miten olet muuttunut verrattuna siihen, kuka olit vuosi takaperin?
-ehkä oon taas astetta vahvempi ja tiiän vähän enemmän mitä haluan elämältä, selkeämmät tavoitteet.

Mikä oli vuoden romanttisin asia tai teko?
-varmaan ylipäätään se et pääsin olee villen kaa lapissa, ensimmäinen kerta lounaalla Kahvituvalla oli kans romanttista kun se on niin ihana paikka sydän. 

Mitä sinun olisi pitänyt tehdä enemmän ja mitä vähemmän kuluneena vuonna?
-enemmän kaikkee kivaa ja vähemmän murehtia asioita, joille ei kuitenkaan voi mitään

Mihin tai keneen rakastuit vuonna 2012?
-mäyräkoiriin, moneen kauniiseen asiaan ja villeen

Mikä oli vuoden paras elokuva?
-varmaan avengers tai batman tai hobitti

Entä tv-ohjelma?
-selviytyjät, junior master chef tai huippumalli haussa ku ne oli varmaan ainoot ohjelmat joita katoin ihan telkkarista :D Epätelkkarista eli koneelta kattelin Everwoodia, Ally McBealia ja Heroessia. 

Mikä tai kuka oli vuoden paras "löytö" musiikillisella puolella?
-en tiiä, tosi paljon oon kuunnellu musaa mitä en oo ennen kuunnellu, mut ehkä sanoisin että Angus & Julia Stone, vaikka oon niitä kyl ennenkin kuunnellu mut en paljoo. 

Jos saisit elää vuoden 2012 uudestaan, mitä tekisit toisin?
-en menis sinne paskaan kouluun.

Mikä asia olisi tehnyt tästä vuodesta vielä paremman?
-kiva työ

Kuka oli vuoden ihastuttavin uusi tuttavuus?
-oonkohan ees tutustunu kehenkään uuteen :D. En varmaan.

Ketä haluat kehua  ja kiittää toiminnastaan vuonna 2012?
-villee kun se jaksaa mua ja on aina tukena ja myös kaikkia muita ystäviä kun ovat jaksaneet vaikka mulla on ollu vaikeeta ja perhettä tai oikeestaan äitiä ja siskoa kun on auttanu mua.  

Mikä biisi tulee muistuttamaan tästä vuodesta?
-Robbie Williams - Candy

Toteutuiko kysymyksen seittemän (vuodelta 2011) toive vuonna 2012?
-toivoin työpaikkaa josta tykkään, ei toteutunu. Toivon kans sitä oikeaa ja sitä, että voisin perheytyä ja nämä on kyllä toteutunu, koska asun nyt miehen kanssa, jonka kanssa haluisin asuakin koko elämäni ja meillä on yhteisiä hamstereita sydän. Lisäksi meillä on yhteiset suunnitelmat muuttaa kivempaan kämppään ja hankkia koira. 

Ulkoilua ja pipareita

Tänään aamu alkoi joululimpulla kera kinkun sekä telkkarin tuijottamisella yhessä. Pian lähettiinkin sitten Krisun kanssa lumikenkäilemään, kun äiti sai kaks paria niitä joululahjaksi. Äiti ja Veeru ja koirat tuli myös mukaan ja käveli meiän tamppaamaa polkua pitkin. Käveleskeltiin erittäin satumaisen lumisessa metsässä ensiksi iskän tamppaama lenkkipolku, jonka jälkeen tehtiin vielä toinen kierros ja tampattiin vaihtoehtoinen lenkkeilyreitti. Uudet lampaanvillaiset lahjalapaset osottautu erittäin lämpimiksi ja välillä piti ottaa vaan hanskat pois käsistä kun oli niin lämpöset :D. Pientä tuulenvirettä oli puiden latvuksissa ja välillä saatiin todistaa lumikasoja, jotka tipahteli puista. Lenkkeilyn jälkeen kaivettiin kissoille kuoppia ja muutenkin leikitettiin niitä ja koiria hangessa. Kun koko poppoo oli saatu sisälle, koitti taas herkullinen jouluruokailu sydän. Ruoan jälkeen alettiin kattomaan leffaa, jossa ei oikeestaan tapahtunu yhtään mitään, jonka jälkeen iskä ilmotti, että olisko innokkaita lähtemään Hobittia kattomaan ja siskot lähti. Ite olin nähny sen jo ja äitiä ei kiinnostanu ja veli mieluummin halus istuu koneella... Vähän aikaa sitten keskenämme istuttua ja turhia ohjelmia katottua päätettiin että paistetaan tän joulun ekat piparit ja siitä syntyikin sitten veljelle tommonen pääkallopipari :D. Valmiita pipareita sit maisteltiin äitin kanssa homejuustolla, namnam.

Äsken käytiin vielä iltalenkillä ja äiti jäi auraamaan vähän tietä, jotta leffalaiset pääsee takasin kotiin. Mä tulin sisälle ja ruokin koirat ja nyt istuskelen tässä koneella ja suunnittelen, että laittaisinko joululimpun päälle kinkkua, kalkkunaa vai graavilohta... Vaikeaa tämä joulu kun on liian montaa lihaa tarjolla :D.

En oikein oo saanu unta täällä porukoilla ja viime yönäkin meni viiteen ennenkuin nukuin ja heti ekana näin jotain tosi kurjaa unta, jossa ville oli mulle tosi kurja ;(. Onneks en muista koko unta enää. Päätin kuitenkin antaa tälle sohvalle, jolle siirryin viimeyönä nukkumaan, vielä yhden tilaisuuden, koska huomenna mennään mun tädille kylään aamupäivästä, joten herään sit mieluummin täältä siihen kaikkeen valmiiseen meteliin kun kotoota villen vierestä liian mukavasta ja hyvästä unesta.

Joululahjaksi tuli mm. mun toivoma blenderi ja saan kuulemma täältä marjoja mukaan, eli tervetuloa ihanat smoothiet sydän.

Oon kyllä hirveesti tykänny tästä joulusta. Ei mitään hörtylahjoja vaan kaikki täsmäjuttuja, jotka tulee ja on tullu jo käyttöön. Ois kyllä kiva jäädä hengaa tänne pidemmäksikin aikaa, mutta olisi myös kiva nukkua kunnolla ja villeekin on ikävä! Lumikenkäilemään haluun kyl tulla niin usein kun kerkiin niin kauan kun lunta on! Luistimetkin pitäs löytää jostain, että pääsis sitten kotona lähikentälle luistelemaan. Haluisin ihan hirveesti harrastaa liikuntaa enemmän, muttakun ei mulle oo oikein lajeja joita vois ihan ite ilmasiksi harrastella, joista tykkäisin ees vähän. Jos löytäisin ne luistimet, voisin koittaa joka toinen päivä vaikka käydä jonkun puoltuntia luistelemassa kentällä ympyrää. Tanssipeliä tykkään pelata, mutta sekin on semmonen homma meiän minikämpässä raivaa ensiks tilaa mihin se matto mahtuu, ettei kyllä usein tuu sitäkään tehtyy. Nyt mulla on sit kans jumppapallo ja kunnon käsipainot, et ehkä pitää niillä keksii jotain tekemistä. Mut onneksi 7.1. alkaa kuntotanssikurssi, joka kattaa 17 kertaa ja makso yhteensä vaan 53e, joten kerrankin joku liikunnallinen harrastus, josta ei oikeesti tartte maksaa itteensä kipeeksi, kivaa! Ehkä vuosi 2013 on se vuosi mulle, jollon löydän liikunnan. Melkeen koko tammikuun mulla on myös koira hoidossa, joten tulee lenkkeiltyä ainakin. Pitäkää peukkuja et opin liikkumaan!

Maailmanloppua odotellessa

Auta nyt tää on viimeinen niitti, katso ylös tuo on meteroriitti



Tänään se sitten ois vissiin klo 13.11 pitäny tulla mut ei näkyny. Jos tulis maailmanloppu, ois siisteintä et se tulis silleen et joku meteoriitti tulis päin maata ja näkis kun se iskee johkin kauemmas. Oonko kattonu liikaa Armageddonia vai Muumeja.

Mietin eilen, että mitäs jos maailma oiskin päättyny. Ois jääny harmittamaan etten kerinny ottaa omaa koiraa omaan asuntoon, mutta toisaalta eilen näin kaikkia perheenjäseniä, meillä oli villen kaa vuosipäivä, oli todella kaunis talvipäivä, ulkoiltiin, syötiin hyvin parhaassa paikassa ja leikin lemmikkien kanssa, joten eipä ois ollu ihan paskin väli lähteä täältä.

Lentokoneet lentää taivaan poikki, lentääköhän ihmiset varmuuden vuoksi jonnekin ihanaan paikkaan, ennenkun maailma päättyy? Jos se vaikka päättyykin vasta illalla tai vasta 23. päivä, niinkun joku uusi tutkimus sanoo. Mitähän mullistavaa tänään oikeesti sitten sen maya-kalenterin mukaan tapahtuu? Hobitti julkaistaan? Meni vähän metsään mut se ois aika iso tapahtuma :D. Tapahtuispa tänään ees jotain.

Tänään maailmanloppupäivänä mulla on kuumetta ja joku lihas tulehtunu tuolta olkapäästä. Oon nyt syöny siihen vähän kuuriluontosesti tulehduskipulääkkeitä ja on helpottanu, ehkä kuume vie sit loputkin pöpöt pois, että voi sitten rauhassa ja terveenä viettää joulua. Taas yksi lentokone. Tuntuu kun niitä menisi useemmin kun normaalisti. Ulkona on kyllä taas todella kaunista, harmi etten uskalla mennä sinne, että menisi tämä kuumeflunssa ohi mahdollisimman pian. Taas lentokone.

Joulukuun seittemästoista

Tämä kalenteriluukku on omistettu muistoille ja hölmöille jutuille, sekä Minnalle, jonka kanssa näiyä hölmötyksiä on tullu harrastettua vähän enemmänkin :D.



Lisäksi tämä postaus kaipaa kuvia.

Siinä facebookkini saloja, joissa Minna esiintyy :D. Tänään oon taas ollu sitä mieltä, että elämässä tärkeintä on rakastaa ja tulla rakastetuksi ja löytää ne parhaat hölmöt rikastuttamaan elämää.