Huuh

Tänään oli kaheksan tuntia verkkoviestintää! Elikkäs HTML-asioita. Ei tuntunu ees pitkältä! Olin kattonu lukkaria väärältä viikolta ja luulin et meil on ääntä taas, mutta yllätys oli suuri kun kävelinkin sisään valkoisena hohtavaan mac-luokkaan, jossa soi joku futuristinen musiikki ja penkitkin oli kuin jostain ulkoavaruudesta. Löysin näistä omenoista muutamia kivoja toimintojakin, muttei mua kyllä saatu kokonaan vielä rakastumaan, että tämmöisen törkeen kalliin ompun itselleni hankkisin.

Itse aihe ei ollut mac-koneet, vaan tekstin muotoilu, linkittäminen, taulokot ja kaikki pieni tilpehööri. Opettelimme myös siirtämään tämän kaiken roskan verkkoon koko kansan nähtäville. Vaikka mulla suurin osa oli ihan iisibiisi juttuja taas, en silti ihan kauheesti turhautunu ja päivä meni nopsasti. Ruokana oli stifadoa, joka maistuis stifadolle! Olin iloinen.

Kivan koulupäivän kruunasi vielä mukava puhelu Miskalle.

Ainiin, sain muuten silmälasit! Piti kirjoittaa siitä, miten kotona on aina muistanu laittaa lasit päähän kun koneilee, mutta koulussa ne meinaa helposti jäädä pöydälle, kun niitä otta välillä pois kun pitää taululle katella. Nään siis erinomaisesti kauas ja tarvitsen lasejani lähinnä vaan silloin kun täytyy keskittyä johonkin joka on lähellä. Tajusin kans samalla, että eihän mulla nytkään oo tätä kirjoittaessa laseja päässä ja kipasin ne tossa äkkiä hakemaan :D.

Tossa vähän tommonen pöljähkö kuva nyt noista.

Löysin samasta kansiosta josta tuo lasikuva ilmestyi, pari muutakin kuvaa joita voisin esitellä, eipä niitä kuvia ookaan täällä viimeaikoina oikein näkyny!










 
 Ekana tämmönen mahtava annos :D

 Niin ja vielä ihmettelen että mistä ne finnit tulee... Mulla siis oli tuola kaks jotain broilerifilettä, cuscusia, fetaa ja tomaattia ja juustokerros päällä :D. NAM.









 Sitten söpömpiin asioihin ja hienompaan kuvaan, elikkäs tossa sunnuntaina oli mukava ilma ja Wallu tuli tänne mun, Ennan ja Ebonyn kanssa lenkkeilemään. Pelloille on tullu nyt näitä mun rakastamia heinäpaaleja <3 ja mentiin niitä kattelee. Pellon reunassa seisoo tommonen punanen penkki, varmaan siksi, että lähellä on kartanokylpyläkuntoutuskeskus Kaisankoti, josta kaikenlaisia mammeleita lähtee kävelylle. Pitäähän niillä levähdyspaikkoja olla! Wallu ja Ebony sit istahti siihen ja otin kuvan. Ihana valo, sanon minä!

Muutenkin oli ihana lenkki. Pitkäkin semmoinen. Ei oikeestaan koko lenkin aikana puheltu mitään kovin järkeviä ja matkassa oltiin melkeen kolme tuntia. Välillä poimittiin ohraa ja vehnää syötäväksi ja kuunneltiin hiljaisuutta. Mietin miten mahtavaa olis jos osais jokaisesta hetkestä nauttia noin, kun osais aina aatella jokaisesta hetkestä, ettei oikeestaan muuta tarvitse. Oikeestaan ite oon löytäny sen mitä tarvitsen, eli ihanan ihmisen. Sillon kun oon jonkun ihanan kanssa, tuntuu etten muuta kaipaa. Oon ilonen oivalluksestani! Wallu on muutenkin nyt ihan mahtava palapelin palanen mulle ja hienoa kun voi ajatella, että voin varmaan tommoselle kävelylenkille lähteä Wallun kanssa vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Ei mulla muuta, heippa!