maanantaina, huhtikuuta 26, 2010

Ihanaaa!



Ihanaa on mulla ollu ja kerron nyt pari asiaa että miksi. No siis ensinnäkin lakkasin kynteni jo viime torstaina tommosiksi jotka yllä näkyy, koska aattelin et laitan niihin tupareihin tai niihin takasintulobileisiin oranssit sukkahousut ja siitä se ajatus sitten lähtikin! Laitoin oranssien päälle sitten lopulta myös mustat pitsisukkikset, jollon toi musta tippikin sopi jalkojen väritykseen oivasti :D. Harmi etten tajunnu käskee jotakin ihmistä ottaa musta kuvaa, koska mulla oli aika hauskat vaatteet! Glitterit päällä oli pakkojuttu, koska mun edellinen päällyslakka on aika finito ja toinen haisee yrjöltä... Glitter sentäs on läpinäkyvää ja pakko jotakin oli päälle saaha. Uusi läpiväkyvä päällyslakka siis ostoslistalla.

Mutta niin siis, ilakoin noista kynsistä sen pari päivää kun ne kesti. Torstaista eiliseen iltaan jollon ne saunassa pehmeni ja rakeili pois. Nyt mun kynnet on ollu jo 24 tuntia ilman lakkaa! Tämmöstä ihmettä ei oo käyny pariin kuukauteen. Tuntuu kauheen hauraalta ilman lakkaa. Eksyn koko ajan kynsiin kun yritän kirjottaa muuta.

Se takasintulobilehomma meni kivasti eikä mua tainnu ahdistaa koko aikana YHTÄÄN. Eikä varmaan ees ennen sinne menoo :O. Oon ylpee itestäni. Mua siis ahistaa yleensä aika ylettömän kauheesti tilanteet joissa on mukana tuntemattomia ihmisiä ja alkoholia, koska en pysty ennakoimaan että miten ne käyttäytyy jos ne on juonu vähän liikaa. En tiiä kammoonko enemmän sitä että ihmiset tekee itestään idiootteja humalassa vai sitä etten tiedä mitä tapahtuu. Vähiten kyllä kestän nähä semmosia ihmisiä liikaa humalassa joista tykkään. Kamalaa nähä ihminen josta tykkää kamalasti selvinpäin, erilaisena humalassa. Mutta tuola juhlissa oli kiva nähä vanhoja tuttuja ja olisi ollut mukava jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta olin matkaseuralaisteni kanssa sopinut, että olemme paikalla vaan hetken, koska molemmilla oli muuta menoa vielä illalla. Ei siis auttanut valittaa, koska en olis kuitenkaan sieltä millään muulla kotia päässyt :D. Ja hyvähän se on lähteä ennenkun joutuis näkee semmosta ahdistusta aiheuttavaa käytöstä! Nyt sain positiivisen kokemuksen ja ehkä pikkuhiljaa suodatun olemaan muiden ihmisten kanssa kuin kuka tahansa normaali häiriötön persoona :D. VAIKKA tarjolla olisi alkoholia. Kyllä mä vielä joskus pystyn tähän! Muutenkin nykyään oon hyväksyny sen, että mulla nyt on vähän puutteita ja kaikenlaisia ongelmia, jotka rajottaa elämää ja se tuntuu hyvältä. Oikeesti hyväksyä että ne on olemassa, eikä niiden tarvii olla pysyviä. Kyllä musta normaali tulee! Ainakin siinämäärin ettei normaali arkielämä häiriinny.

Kans ekaa kertaa tosi pitkään aikaan pakkasin niin huolettomasti, etten muistanu ottaa mukaan muita vaihtovaatteita kun alusvaatteet, jotka piti ottaa mukaan koska oli mahdollista että olisin menny yökyläilee Jussille. Eikä ne bilevaatteet ollu kauheen hyvät kotonahengailuu varten. Ja kun tajusin tän pakkausunohduksen, mua ei haitannu! OHO. Yleensä oon aika paiseessa kun oon jotain unohtanu. Mulla pitää aina olla mukana selviytymispakkaus. Tässä näkee ehkä kans mun kammon tilanteita kohtaan joihin en oo valmistautunu. Silti tykkään yllätyksistä! :D Oon ristiriitanen.






























Kotoonta lähin käppäilee bussipysäkille oottamaan Jussia joka mut nappas matkaan. Tajusin myös matkalla, etten oo yhtään kattonu että missä nää kyseiset bileet ees sijaitsee, enkä merkinny osotetta ylös, enkä ollu yhtään huolissani! Normaalisti oisin tarkastanu jutun kartasta miljoonasti ja kirjottanu osotteen ylös pariinkin paikkaan ettei vaan katoa. Normaalisti tommosen unohtuessa oisin ollu tosi paniikissa siitä, että en nyt löydä perille ja siitä, että nyt matkaseuralaiset suuttuu mulle ku en tiiä. Mutta miksi se ois aina mun tehtävä tietää minne ollaan menossa? Kai muutkin vois siitä ottaa vastuuta. Mut jee, ei ahistanu! Jussia oli myös ollu ikävä, joka on ihanaa <3. Ollaan oltu jo sen verran kauan yhdessä, ettei ikävä kyllä joka käänteessä ilmaannu paikalle. Ihana vieras kuitenkin ^^.  Tuossa yläkuvassa meiän hauvavauva jonka bongasin autosta matkalla pysäkille, se oli hakua harrastamassa iskän kanssa.


























Pääsin sitten kotiin jo aika aikasin niistä bileistä ja kattelin vähän teeveetä ja menin nukkumaan. Sunnuntaina kävin Jontun ja sen siskon Mimmin kanssa kierrätysmessuilla. Hienoja juttuja, harmi vaan että käsityön täytyy maksaa niin paljon, ois kiva tukee kyllä, muttei silleen oo varaa ;(. Sieltä sain suoraan kyydin Jussille ja meillä oli mukavaa yhdessä <3. Voin kertoa pienen salaisuuden: rakastan Jussia eniten <3.
































Kaikista parasta oli kuitenkin tänään! Sain herätä kaikista rakkaimman ihmisen vierestä, selailla matkalehtee ja haaveilla matkasta sen kaikkein rakkaimman kanssa. Sitten Jussi sano että lähetään lounaalle ja lähettiin syömään kiinalaista namnam <3. Jälkiruoat haettiin mäkkäristä, ne oli kylläkin vähän liian makeita pirtelöitä! Jussi heitti mut töihin. Sain niin paljon energiaa hyvin sujuneesta viikonlopusta ja Jussista, että jaksoin olla koko työpäivän ihan ilonen ja tykkäsin lapsista! Päivä meni muutenkin tosi nopsaa koko ajan ulkona auringossa ja mietin ennen neljää, ettei mua yhtään haittais vaikka vikaa lasta tultas hakee jopa vasta viiden jälkeen! Yleensä vaan venailen et tultaspa kaikkii hakee tosi äkkiä että pääsis pois :D. Kun viiminen lapsi, Konsta haettiin, laitoin paikat kuntoon ja olin lähössä, kunnes poikkesinkin vielä soittamaan pianoo. Oon niin ylpee itestäni kun osaan soittaa melodian ja jopa säestääkin maailman yksinkertasemman seurislaulun nimeltä Riihikirkkohymni, että soitin sen pari kertaa ja lauloin kanssa! Pianosession jälkeen kaivoin ipodin esiin ja sieltä pauhahti heti soimaan Lifehousen Everything, jonka linkkasin tonne alkuun taustamusiikiksi. Keksin suklaalevyn laukusta ja nappasin siitä palan, kävelin aurinkoista tietä kotiin päin ja korviin laulettiin: "would you tell me how could it be any better than this?" Mahtavaa! Kotimatkalla huomasin myös vaan hymyileväni kun oli vaan niin kiva fiilis ja mietin et tämmöstäkö se elämä voi olla jos ei koko aika joku asia ahdista? Sitäpaitsi ipod tarjos myös semmosta kivaa biisiä kuin: Mikko goes to Heaven - Auringon maat. Tosta tuli mieleen seuristelut, sen tuoma hyvä fiilis ja kaikki ihanat asiat, joita rippikoulun jälkeinen aika on antanut. Mieleen tuli ekana Jussi ja Wallu. Teki mieli soittaa Wallulle ja sanoo että tykkään siitä! Jussille olinkin jo tekstannut hetkeä aiemmin :D. Olisi kiva jakaa tämäkin biisi, muttei sitä youtubesta löydy ;(.

Katkes ajatus pahasti nyt kun lähin ettii tota Mikkoo netistä kuunneltavaksi. Noh, eikai tässä paljon muuta, paitsi että kuuntelin kanssa vanhoja levyjä, mm. Nylon Beatia tosi pitkästä aikaa ja kyllähän ne biisit aika kiitettävästi voi vieläkin laulella mukana ilman sanoja :D. Niiin, ja viikonloppuna ratsastamaan, iihaaanaaa ihhahhhaaaa!























Kuva mun yhen lempparipuun oksista. Toivon että tää hyväolo jatkuu vielä monta päivää, muttei haittaa vaikka väliin tulisi huonompiakin päiviä, koska muistan nyt taas miltä tommonen onnellisuus tuntuu!

Nyt muistuttelen vielä kahdesta kivasta kilpailusta! Villa Solbackasta voi voittaa ihania kortteja <3. Tilasinkin Kristalta kortteja viime ystävänpäiväksi, eikä kyllä yhtään huonompia ole nämä onnittelukortitkaan, joita voi voittaa. Jossen voita, taidan silti tilata muutaman söpöisen ^^.  Toinen arvonta löytyy tämmösestä uudesta tuttavuudesta kuin Sateenvarjoilua. Tajuttoman söpöjä kangaskasseja, joista tuli inspis koristella itekin pari kassia!

Nyt koitan saaha näitä pakollisia facebookkailuja sun muita hoidetuksi, jotta voisin listata tänne hottismiehiä :D

3 kommenttia:

  1. Hih! Sullahan on ollut ihan samallainen vaihe meneillään kun mullakin :)

    VastaaPoista
  2. taitaa olla tää kevät asialla :D.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...