Uhrautumisia & tunnustuksia

Nyt oon vähän surullinen, koska päätin että annan mun toisen korvan kahden korvisreiän kasvaa umpeen! Oon mietiskelly jo kauan et antaisin kaikki kuuden kasvaa umpeen, ois kiva olla naturellina vaan ilman mitään ylimäärästä ihoalävistävää juttua, mut toisaalta mulla on korvakoruja ihan hyvän verran ja tykkään kauheesti siitä miltä korva näyttää kun siinä on koruja! Nyt toisessa on kylläkin vielä rengas mutta otan senkin joskus pois. Ja voihan ne aina rei'ittää uudelleen jos vaikka löytäisin ne täydelliset renkaat noihin. Ei ehkä mikään paras kuva tuossa tuo, mutta yritin ettiä jonkun josta näkis vähän että missä kohtaa nuo mun korut on killunut. Eli siis tuossa aika keskimatkassa korvanlehessä on sijainnu kaks reikää, enkä oo vieläkään koskaan kellään nähny samanlaista rakennelmaa. Mulla siis ei oo koskaan ollukaan tuossa korvassa mitään muita virityksiä.

Taaspa huvittaa nää elämän suuret ongelmat kuten korvakoruasiat :D. Oon aina vaan ollu aikamoinen muutoksen ja menettämisen pelkääjä ja nythän mun korva muuttuu ja menetän mahdollisuuden tunkea koruja siihen! ohmy. 

Tänään selailin kansalaisopiston kielikursseja, mutta aika tuskan takana on niistäkin tieto, jossakin ihme esitteessä, joka ei millään toiminu tuliketulla eikä pylly IEllä. Löysin kyllä kaikkia hyviä nettikursseja sun muita jotka varmaan ois mulle ihan tarpeeks hyviä, mutta tässä on vaan tää laiskuustekijä, saamattomuustekijä, että en varmaan koskaan osais olla silleen et NYT alan vähän opiskelee.

Haluisin tehä sen hiustenvärimuutoksenkin. Ois hauskaa ottaa Jussi vastaan lomille punapäänä! Kerran tein niin ja kyllä Jussi näytti ihan piristyneeltä :D. Se kyl olikin semmonen aika kirkas punanen kevytvärijuttu, joka kesti ehkä korkeintaan kaks kuukautta ees vähän punasena. 

Oon kans niin ihana, että sain kaksi tunnustusta lisää! Alise, jolle itsekin tunnuksen heitin, laittoi mulle semmoisen takaisin ja kirjotti tämmösiä: "Tästä blogista oikein huokuu aitous ja avoimuus. Eveliinan pohdintoja on mukava lukea. Yleistunnelma on positiivinen." Toinen ylläri tuli mulle aika uudelta suunnalta, nimittäin Niina blogista dear sigmund kirjoitteli tämmöisiä: "Eveliinan juttuja on mukava lukea. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivitys pitää sisällään, mikä tekeekin blogin seuraamisesta jännää. Aivan kuin päiväkirja."

Alisee oonkin täällä pariin kertaan jo vähän mainostellu, että ihana blogi, juoskaa sinne ja haluan nyt sanoa samat jutut Niinasta. Suosittelen todella käymään, koska jutut on tosi jäsenneltyjä, yks postaus yhestä aiheesta, selkeetä tekstiä liittyen mielenkiintoiseen persoonalliseen ihmiseen, jolla on kauniit rastat <3. Blogi on ulkoasultaan jo niin kaunis ja rauhoittavan harmooninen kaikessa yksinkertaisuudessaan, että joskus tekisi mieli jäädä vaan tuijottelemaan :D.

Pidän myös Hannaa koukussa näillä pokemonkuvilla :D.